Eilen meillä oli ensimmäinen kerta tapakasvatuskurssista. Olen lupautunut yhdeksi neljästä kurssinvetäjistä, mikä lie mielenhäiriö minua kysyneillä onkaan ollut? Eka kerta aloitettiin luennolla jota pelkäsin etukäteen aivan tuskaisesti. Mikään ei ole kamalampaa kuin yleisön edessä puhuminen luokkahuoneessa tai luentosalissa. Olin etukäteen superahdistunut ja mietin sataan kertaan miksi hemmetissä olen taas kaikkeen lupautunutkin. Vielä pöydässä istuessani haikailin ikkunaa jossa luki exit ja mietin voisinko mitenkään huomaamattomasti livahtaa siitä ulos. Kaikista naurettavinta tässä kaikessa oli se, että minä en edes itse joutunut koko luentoa pitämään vaan kaksi muuta kurssinvetäjää olivat ottaneet tehtävän hoitaakseen, mutta ikinä ei tiedä keksiikö joku jonkun aiheen mistä minun pitäisikin osata puhua säkenöivän älykkäästi. Onneksi näin ei käynyt ja selvisin kunnialla parin tunnin mittaisesta piinasta ja ajelin kotiin vasta kymmenen maissa.
Reino ei ollut laisinkaan ilahtunut näin myöhäisestä kotiin tulosta ja haukkui erittäin kärttyisästi ja mieltään osoittaen kun menin sisälle. Hain saman tien pojille sapuskat ja vettä ja niine hyvineni palasin takaisin sisälle sillä seuraavana aamuna olisi taas aikainen herätys. Reino päätti kuitenkin sinnikkäästi pitää koko naapuruston hereillä ja haukkua poksutti eikä millään meinannut lopettaa vaikka pariin otteeseen sitä käytiin komentamassa. Viimein se luovutti ja varmaan pienessä karvaisessa päässään mietti soittoa eläinsuojeluvalvojille, niin vähän huomiota se päivän aikana sai.
Toivottavasti tulevina päivinä olisi hieman enemmän aikaa ja vähemmän pakkasta että pääsisi treenailemaan paremmin!
Ilmeellä vedetään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti