Aksaa ja mätsäriä!

Jippii! Ei voi muuta kuin hihkua, molemmat koirat ovat olleet perättäisinä päivinä aivan uskomattoman hienoja karvakorvia. Eilen meillä oli joulutauon jälkeen agilitytreenit joissa hiljaa mielessäni toivoin kevyttä harjoittelua johtuen edelleen jatkuvasta flunssasta. Pöh ja pah, Ari oli kehittänyt meidän pään menoksi taas ihan mahdottomia juoksuratoja. Aloitimme Reinon kanssa jälleen kerran puomilta ja itselläni ei ollut mitään ennakko-odotuksia, lähinnä se että kuvaamassa mukana ollut Karo saisi ikuistettua Reiskan kauhukohtauksen. Totuttuun tapaan Ari nosti pojan taas keskeltä puomia kyytiin ja se meni kuin vettä vain. Toisella kerralla se jätettiin taas kauemmaksi ja yhtä hyvin meni taas! Kolmas ja neljäs kerta menivät myös nostamalla, mutta loppujen lopuksi poika meni koko puomin aivan loistavasti ihan itse! Olin niin onnessani että ei tosikaan: siis Reino joka on pelännyt puomia henkensä edestä meni sen nyt kuin vettä vain, wau!

Toinen tehtävä oli osa rataa, ensin kaksi estettä ja putki, sitten pujottelu joka meidän osalta meni vielä täysin penkin alle sillä sitä on harjoiteltu vasta todella vähän. Sekin meni ihan ok, minun onnistuneet valssit ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen sillä en saanut niitä taaskaan huonoa palautetta. Toisena tehtävä oli mennä radan loppuosa kepeiltä, eli este, putki hieman hankalammasta kulmasta ja sen jälkeen hyppyjä neljä. Reino suoritui hyvin, kaikki kämmit oli taas kerran ohjaajan mokia mutta nekään eivät olleet pahoja. Lopuksi menimme koko radan ja sekin sujui ongelmitta, olen oppinut paremmin muistamaan erilaisia ratoja kun niitä on päässyt treenailemaan. Olin  tosi tyytyväinen harjoituksiin, ainoastaan flunssa hankaloitti hommaa hieman.

Tänään lähdimme Marin kanssa kohti Torniota Rymy kyydissämme, tarkoitus oli mennä Arctic Agility Teamin järjestämiin mätsäreihin Laivakankaalle. Matkalla haimme Venlan Marin isän luota ja perillä olimme juuri kun ilmoittautuminen oli alkanut. Rymy oli aluksi aivan sekopäinen, se riehui ja pomppi sekä yritti kaikin keinoin käydä tervehtimässä jokaista kaveria. Onneksi olimme tulleet niin ajoissa sillä Rymy oletetusti rauhoittui kunhan oli saanut purkaa pahimmat energiansa. Kehään menimme aika luottavaisina, Rymy osaa seistä aika rauhassa, asento ei vain vielä ole mitä parhain. Nyt on kuitenki tarkoitus hakea sitä rauhallisuutta ja varmuutta jotta voimme jatkossa korjata asentoa tarvittaessa ilman että se saa hepulia. Rymy suoriutui hienosti punaiselle nauhalle ja jäimme odottelemaan että Mari ja Venla menevät kehään, pikkukoiria oli aivan älyttömän paljon. Venla-neiti nappasi myös punaisen nauhan ja siinä vaiheessa olimme jo molemmat tosi tyytyväisiä meidän junnuihin. Molemmat jouduttiin laittamaan aikuisten kanssa samaan vaikka ikää onkin vasta juuri ja juuri yhdeksän kuukautta, siihen nähden ne onnistuivat loistavasti vanhempien konkareiden seurassa.

Iloinen parivaljakko

Rymy sai mennä näistä kahdesta ensimmäisenä kehään jossa valittiin punaisen nauhan saaneiden paras koira. Meitä taisi olla kehässä noin kaksitoista ja Rymy sijoittui neljänneksi ja sai ruusukkeen sekä pienen herkkupussin, arvatkaas vain oliko mamma ylpeä! Seuraavaksi pääsi kehään Venla joka ylsi lähes kahdestakymmenestä koirasta ensimmäiseksi ja pääsi BIS-kehään. Viimeinen kehä olikin paha, sillä koiria oli paljon ja kaikki olivat todella hyvän näköisiä sekä esiintyivät hienosti. Venla kuitenkin malttoi mielensä ja seisoi upeasti puhumattakaan liikkeestä! Siinä on koira joka osaa esiintyä: se ei ole liian "opetettu" vaan Mari antaa sen luontaisen energian ja temperamentin tulla esiin sopivasti ja silti se osaa käyttäytyä. Tuomaritkin osasivat arvostaa sitä ja tiukan kisan jälkeen he sijoittivat sen BIS-kakkoseksi, hienoa Kainuunkylä! Mahtava harjoituspäivä, kiitos järjestäjille ja mukaville kilpakumppaneille! Oli myös mukava tavata toinen jämpti-ihminen, koira oli kaunis narttu joka ylsi myös BIS-neloseksi, upea saavutus siltäkin.

Venla esiintyy

Kauneusunet on pop!

Nyt jäämme odottelemaan Pellon näyttelyä ehkä hieman luottavaisemmin mielin kun saatiin yksi kunnon harjoitus alle. Toivottavasti poika esiintyisi sielläkin asiallisesti, enempää siltä ei vielä tässä vaiheessa voi odottaa. Luulenpa että Rymy on niitä hitaasti kehittyviä tyyppejä, mutta otetaan sillä mielellä tämä vuosi että harjoitus tekee mestarin ;)