Isoja päätöksiä ja pieniä tekoja

Ihana istua kotona koneella kun sade ropisee kattoon ja on kotoista ja lämmintä. Tämä päivä on ollut täynnä tapahtumia ja vasta nyt olen ehtinyt hetkeksi istahtaa paikalleni. Aamulla nukutti niin makeasti, että tiukkaa teki herätä vaikka töihin oli vasta kahdeksitoista. Kiireellä ruokin lauman ja laitoin itseni valmiiksi töihin. Tietenkään en ollut muistanut edellisenä iltana tankata, joten kauheata vauhtia Ylitorniolle dieseliä hakemaan ja siitä Tornioon. Työpäivä meni yllättävän nopeasti, kävimme Minnan kanssa syömässä Umpitunnelissa aivan ihanat hampurilaisateriat ja sen jälkeen olo oli kuin kylläisellä hylkeellä, vielä kun olisi saanut köllötellä lämpimillä rantakivillä lopun päivää! Tietenkin tämä ihana haavekuva jäi toteuttamatta ja sorvin ääreen oli taas palattava. Kotiin ajellessani päätin hetken mielijohteesta soittaa isälle voisinko vielä kahdeksan jälkeen tulla koirien kanssa kyläilemään Kallijoelle (isäni kotipaikkaan) jossa en ollut käynyt pitkiin aikoihin. Mietin että kun Jonikaan ei ole kotona, niin samapa tuo käydä kotona ruokkimassa hepat ja pakata pojat autoon.

Ajelimme kahden hulttion kanssa parinkymmenen minuutin matkan kyläpaikkaan ja pihalla päästin ne juoksemaan irti sillä lääniä riitti vaikka ja kuinka! Pojat olivat ihan tohkeissaan ja eivät olisi millään malttaneet mennä takaisin autoon. Sisälle niitä ei voinut laskea, sillä siellä oli setäni kaksi maailman ihaninta kissanpoikaa ja toisen setäni vanhempi uroskissa. Pienten kissanpentujen tarinan alku ei ole sieltä onnellisimmasta päästä, toinen niistä syntyi rampana, jalka kasvaa vain vähän matkaa kainalosta ja kynnet ovat tyngän päässä. Alkuun molemmat kärsivät jostakin ihme viruksesta tai puutostilasta, kukaan eläinlääkärikään ei osannut sanoa juuta eikä jaata. Onneksi ruokavalion muutoksella saatin paljon aikaan ja nyt näyttäisi että molemmat vahvistuvat päivä päivältä. Pieni tynkäjalkakin liikkuu kuulemma jo hyvin, pahaltahan se jalka tuntuu ja näyttää, mutta eläinlääkärin mielipide on ollut että se pystyy todennäköisesti elämään normaalia sisäkissan elämää. Toinen on ainakin kova taistelija, sitä ei voida kiistää, elämänhalua on vaikka muille jakaa!

Sylissä pieni rampajalka

Toinen nauttii niskahieronnasta

 

Velipoika joka oli hieman pörröisempää sorttia

 

Voi että miten rakastankaan kaikkia karvaisia kavereita, ihan sama onko se kissa, koira, jyrsijä vai mikä, mutta kaikki ovat niin rakkaita ja arvokkaita. Tätini kanssa juttelimme ja tulimme siihen tulokseen että kyllä elämä olisi todella tyhjää ilman eläimiä, onneksi näin ei täydy olla!

Meijän pieni vauva vuonna 2010 <3

Aiheesta täysin toiseen: olen tällä hetkellä oikein ylpeä itsestäni sillä olen tehnyt isoja päätöksiä elämäni ja ennen kaikkea terveyteni suhteen. Olen jättänyt alkoholin kokonaan pois, tarkoitus olisi jatkaa näin ainakin kolmasosa vuosi ja todennäköisesti myös jatkaa siitä eteenpäin. Pyrin vaihtamaan myös vaalean viljan ruis- ja täysviljatuotteisiin ja olen taas ruvennut liikkumaan aktiivisemmin. Haluan elää pitkän elämän ja mielellään terveenä ja tällä menolla mitä olen harrastanut tähän saakka se tuskin olisi onnistunut. En enää jaksa tavoitella täydellistä ihannepainoa, sillä tärkeintä on se miltä itsestäni tuntuu ja se että elän oikein. Uskon että kyllä se painokin putoaa siinä sivussa itsestään ja siihen ei tarvi niin kovasti keskittyä kunhan pyrkii valitsemaan oikeita asioita elämäänsä. Haluan keskittyä kaikkeen ihanaan mitä elämällä on tarjota ja puhdistaa elimistöni kaiken maailman myrkyistä.

Lenkille lähtö saa ilmeisesti hymyn huulille :)

Saapas nähdä minkälaisen muutoksen tämä kaikki saa aikaan, toivottavasti positiivisen! Nyt on ainakin hyvä ja luottavainen olo, minulla on vielä paljon asioita koettavana ja nyt jos koskaan on aika elää!

Ihanaa viikonloppua kaikille ja muistakaa pitää itsestänne huolta!