sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Häpeälliset huvitukset

Olen monesti miettinyt että taidan harrastaa poikkeuksellisen noloja juttuja vapaa-aikanani. Kaikki tuntemani ihmiset kertovat sivistyneesti harrastavansa teatteria, elokuvia, stand-uppia, hienojen suomalaisten teosten lukemista jne. Päätinpäs koota teille kaiken kattavan listan maailman hauskimmista ja samalla noloimmista harrastuksista ikiniä!

1. Sweet Valley High-kirjat

Luin näitä joskus yläaste-ikäisenä ja muutama vuosi halusin huvin vuoksi lukea ne uudestaan. Yllättäen tykästyin hauskoihin, joskin lapsellisiin kirjoihin tosissani ja sain melkein hermoromahduksen kun huomasin että viideskymmenes kirja (miten niin koukuttunut ja maaninen lukija?!) oli sarjan viimeinen suomenkielinen teos. Menin jopa niin pikälle että katsoin muutaman kirjasarjasta tehdyn jakson youtubesta ja Joni nauroi itsensä kipeäksi!



2. Harlequin kirjat

Voi miten mainioita aivot narikkaan-kirjoja nämä ovatkaan! Etenkin vanhat kirjat (nykyiset kaupassa myytävät ovat täyttä schaissea) ovat sitä parhautta: tyypillisessä juonessa nainen ei ensin voi sietää ylimielistä, mutta rikasta miestä ja jossain vaiheessa nämä kuitenkin päätyvät yhteen. Muistan kuinka joskus siskoni ja tätini kanssa luettiin näitä hiihtolomalla kilpaa, se oli ihanaa aikaa se. Nykyäänkin omistan pinkan kyseisiä kirjoja ja luen niitä aina paremman puutteessa uudestaan ja uudestaan.





3. Pollux-kirjat

Pienen pienenä heppatyttönä kuuluin Pollux-hevoskerhoon jonka mukana saapui pino kirjoja. Ihanimpia näistä oli ehdottomasti Wonder-kirjasarja ja aikuisiällä metsästin sarjan kaikki osat haltuuni ja olen lukenut ne varmaan sata kertaa. Joka kerta jaksan liikkuttua Wonderin voittaessa Kentucky Derbyn, kuvitelkaa!




4. Sipsit ja dippi

Jeps, uskokaa tai älkää, luen tämän harrastuksiin: sipsi on minulle yhtä paha addiktio kuin monelle on tupakka. Maailman parhaat sipsit ovat ehdottomasti Manhattan-sipsit ja niiden kanssa American-dippi. Valehtelematta minulla kestää maksimissaan 15-20 minuuttia kunnes koko satsi on tuhottu. Jotta yhtään pisaraa herkullisesta dipistä ei jää syömättä, kaivan lusikalla ja sormilla kaiken mahdollisen kermaviilipurkista! Tämä jos mikä on noloa!



5. Näkymättömät hevoset

Luojan kiitos tämä on sentään mennyttä aikaa, pakko oli kuitenkin lisätä listaan. Lapsina meillä ei ollut mahdollisuutta ratsastaa useammin kuin kerran viikossa, joten jostakin oli lisähevosteltavaa keksittävä. Fiksuina ja erittäin mielikuvitusrikkaina tyyppeinä keksimme itsellemme näkymättömät hevoset. Samat pollet olivat meillä vuodesta toiseen, järjestimme estekilpailuja joissa estekorkeus oli jopa 115cm, herran pieksut mitkä jalkalihakset meillä olikaan! Kouluratsastuksen kûr-ohjelmia hiottiin musiikin tahtiin päiväkausia ja yhdessä tehtiin maastolenkkejä. Voin vain kuvitella kuinka isällämme on ollut naurussa pitelemistä kun olin eräänä talviaamuna kertonut tohkeissani shetlanninponitammani varsoneen auto(hevos)talliin ja raahasin hänet kädestä pitäen katsomaan. Niinkin lapsellista touhumme olikin, se on ehdottomasti parhaita muistojani sillä se yhdisti monta hevoshullua pikkutyttöä ja liikuntaa tuli ainakin harrastettua!

Minä tuo pieni ja pirullinen keskellä


Tässäpäs näitä tulikin, suurin osa liittyy lukemiseen, se onkin aina ollut yksi suurimpia intohimojani kautta aikojen. En usko löytyvän kovin helposti niin lapsellista kirjaa että en sitä jostain syystä lukisi. Uskon kuitenkin että juuri nämä pöhköt harrastukseni pitävät minut (pelottavan) nuorekkaana ja usein huomaan tulevani äärimmäisen hyvin toimeen nuorempien kanssa.

Älkäämme siis antako sisäisten lapsiemme kadota vaan päästetään ne valloilleen aina silloin tällöin, se on aika ajoin erittäin virkistävää!

Haastan jokaisen lukijan kertomaan yhden nolon harrastuksen nykyisyydestä tai lapsuudesta, lupaan etten naura (ainakaan kovin paljoa!) :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti