Aloitetaanpas sitten omasta itsestäni: voin kertoa olevani kateellinen ihmisille joilla on paljon rahaa. He voivat tehdä asioita joista itse voin vain haaveilla, käydä valmennuksissa, ostaa uusimmat ja hienoimmat varusteet, käydä reissuissa ja eikä tarvitse miettiä riittääkö raha loppuukuun aikana ruokaan. Raha ei tuo onnea, mutta kyllä se elämää helpottaa huomattavasti. En väitä olevani köyhä tai edes huonotuloinen, mutta hevosharrastuksen näkökulmasta en ole varakas. Kyllä, minulla on oma talli ja kaksi hevosta joka on luksusta, myönnän sen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että eläisin leveästi ja ilman huolia. Teen todella pitkiä päiviä töissä mutta silti minulla ei ole varaa ostella viimeisimmän muodin mukaisia varusteita, käydä kisoissa joka viikonloppu jne.
En ole ostanut vuoteen uusia vaatteita, käynyt kampaajalla, kosmetologilla, hierojalla (johon olisi kyllä syytä!) En osta kaupasta koskaan lihaa, syömme itse metsästettyä hirveä ja muutenkin katson jokaisen hintalapun todella tarkkaan jotta rahat riittävät varmasti loppukuuhun. Haluaisin mennä eteenpäin Lirikan kanssa, mutta se on todella vaikeaa ilman pätevää opetusta. Ei ole ilmaista vetää traileria 60km suuntaansa ja maksaa valmentajien palkkiot siihen päälle. Tiedän että hevosistani luopuminen tarkoittaisi 100-250 euron kuukausimenojen vähenemistä, mutta en ole siihen valmis, on pakko vain niellä karvas totuus ja tyytyä siihen mitä on. Tänään viimeksi ihanalla ilmalla maastoillessani ajattelin kuinka mukavaa minulla kuitenkin on oman hevoseni kanssa. Teen parhaani jotta se menisi kauniisti ja oikein päin maastossakin jotta se pysyisi lihaksistoltaankin mahdollisimman terveenä.
Kaikilla ei ole varaa edes ratsastustunteihin, saati omaan hevoseen. On oltava tyytyväinen siihen mitä on, mutta joskus kateuden käärme nostaa päätään vaikka ei sitä itse haluaisi. Olen joka tapauksessa vilpittömän iloinen ystävieni onnistumisista ja mahdollisuuksista vaikka joskus heitä kadehdinkin.
Hevostallinettiä paljon lukeneena en voi kuin ihmetellä ihmisten asenteita jotka uskon kumpuavan kateudesta. Ensimmäisenä etsitään kaikista jotain vikaa ja haukutaan lapsellisesti nimimerkin takaa. Pahimmat ryöpytykset ovat tainneet saada Kaktu ja Laep, joista en henkilökohtaisesti tiennyt yhtään mitään ennen kuin foorumin innoittamana päätin käydä vilkaisemmassa molempien blogeja. Mitäs sieltä paljastuikaan! Ihan normaalit nuoret naiset jotka kertovat elämästään kohtalaisen avoimesti. Kaktun blogia luen säännöllisesti, minusta hän on harvinaisen fiksu nuori nainen joka aidosti välittää hevosestaan. Asenne on kohdallaan ja hänen hevosensa selkeästi nauttii elämästään. Toivon molemmille, Laepille ja Kaktulle kaikkea hyvää ja jaksamista julkisessa ryöpytyksessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti