keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Reinoa kerrakseen

Nyt on mennyt muutama päivä viime postauksesta ja täällä on kaikki mallillaan. Reino kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia ja on harvinaisen selväpäinen ja rohkea pentu. Nyt se osaa jo mennä taluttimessa vetämättä, aina kun hihna kiristyy olemme pysähtyneet ja odotan että se itse ottaa pari askelta taaksepäin jotta hihna löystyisi. Tietysti vielä innostuessaan jostakin se tahtoo unohtaa kävellä rauhallisesti mutta tässäkin on vain tärkeää että en itse hermostu ja pysyn johdonmukaisena ohjaajana eli toistamme tuttua kaavaa aina, ei poikkeuksia. Vasemman reunankin se on sisäistänyt hyvin, ei tarvitse enää kovin usein pyytää sitä sinne. Istuminen on myös nyt melko varmalla pohjalla, peppu menee kenttään ilman käsimerkkiä ja lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt olemmekin siirtyneet pikkuhiljaa opettelemaan sivua, nythän ei tarvitse enää opettaa kuin sivulle liike, sillä istumisenhan se jo osaa.



 Ruokinnan yhteydessä sen on osattava pyytää ruoka katsomalla silmiin, tämä on hyvä ensimmäinen kontaktiharjoitus. Samalla tavalla sen tulee pyytää ovella ulos ja sisään mennessä. Onneksi poika on tosi ahne, sen ruuanhankinta viettiä on helppo hyödyntää, samoin saalistusviettiä olemme herätelleet runsaalla leluilla leikkimisellä. Piippaava hiiri on ruuan ohella paras palkinto, hyvänä harjoituksena leikin lomassa olen käyttänyt sitä, että nappaan hiiren ja pyydän istumaan ja sillä sekunnilla kun se suorittaa liikkeen, leikki jatkuu heti runsaiden kehujen kanssa.

 
 
Eilen lenkillä pelkäsin kyllä mokanneeni ensimmäisen ohitusharjoituksen. Kävelimme pyörätien reunaa ja matkan varrella oli koiran häkki jossa oli tuttaviemme karhukoirauros. Reino kuuli haukkua ja tietysti innostui ja minä tollo sitten pysähdyin kun hihna kiristyi. No eihän se siitä mihinkään peruuttanut, vaan ehti ottaa kontaktin vieraaseen koiraan joka selvästi haastoi sitä. Eihän siinä enää mitkään herkut ja kontaktinottoyritykset auttaneet, menimme ohi vaihtelevalla menestyksellä. Aluksi Reino hieman haukkui, mutta kun napakasti sitä kielsin, se onneksi lopetti sen. Kun se loppumetrit meni kohtalaiseti, käännyimme ja ohitimme koiran uudelleen. Reino pyrki häkin reunalle jonne en tietenkään sitä päästänyt ja ohi mentiin. Vielä kerran ohi ja tämä meni jo hieman paremmin, täytyy ilmeisesti heti pyytää tuttuja koirineen yhteisiin treeneihin ettei tästä muodostu ongelmaa.

Huomaa piippaava sininen hiiri taustalla :)


Hevosiin poika on tottunut jo hienosti, se ei ole niistä oikeastaan enää lainkaan kiinnostunut ja onneksi (ainakin vielä!) osaa niitä varoa. Lirika ja poni ovat saaneet nyt olla maanantain ja tiistain tarhailemassa pitkän päivän, sillä ilma on ollut todella lauha. Poni oli toissapäivänä tosin päättänyt laajentaa omaa reviiriään ja Joni oli löytänyt sen ihan tyyneesti rouskuttelemassa heiniä aidan toisella puolen! Nyt puhdistimme aitalankoja lumensta jotta sähkö kulkisi niissä paremmin ja aina vielä se on pysynyt oikealla puolella.

Tänään on onneksi vapaapäivä, olen ollut aivan älyttömän väsynyt. On ihan superihanaa touhuta noiden eläinten kanssa, mutta nyt on ollut aikatalutut niin tiukalla että se rupeaa näkymään mustina silmänalusina. Eilen nukahdin melkein saunaan ja yö meni niin raskaasti nukkuen että ei tosikaan. Onneksi Joni hoiti Reinon iltapissatukset että sain nukkua rauhassa. Nyt olen aamulla ruokkinut koko lauman, kissat saivat oman sapuskansa ja Reino jauhelihaa raa`an kananmunan kera, kyllä maittoi! Ehkäpä tässä heräilisi pikkuhiljaa kahden kahvikupillisen jälkeen, lähdemme Jonin ja Reiskan kanssa hakemaan heiniä Arpelasta tunnin kuluttua. Illalla pitäisi mennä uimaan, ihanaa, viimeksi käytiin joskus viime viikolla! Mutta nyt täytyy mennä, jatketaan myöhemmin!

2 kommenttia:

  1. Voi vitsit kyllä miten söpö otus! Sulle olis tunnustus minun blogissa :)

    VastaaPoista
  2. Reino kiittää :) Voi kiiiiitos, ihanaa saada tuollaisia ylläreitä!

    VastaaPoista