maanantai 24. syyskuuta 2018

Keppikiemuroita ja tokohyppyä

Lilleri sen kun kehittyy aivan kohisten. Kotiharjoitteluna ollaan tehty tokossa nyt sitä hypyn edessä istumista ja sen vahvistamista. Perjantain harkoissa se istu jo aika kivasti, mutta sitten itse lähdin ehkä vähän ahnehtimaan ja vaatimaan liikaa jolloin virheitä pääsi syntymään. Nyt vain malttia malttia! Aksapuolella kävimme treenaamassa torstaina Torkilla Kantolan Janin treeneissä ja sain paljon hyviä juttuja jatkoa varten. Jani painotti esimerkiksi sitä että koskaan ei pidä korjata virheen seurausta vaan nimenomaan se mikä johti virheeseen. Eli esimerkiksi jos virhe tapahtuu ohjauksessa ennen putkea olevalla hypyllä ja koira ei sen vuoksi mene putkeen, ei ohjata suoraan koiraa uudelleen putkelle vaan korjataan jo aiemmin pieleen mennyt linja/tehtävä. Hyvä pointti joka pitää muistaa laittaa korvan taakse. Jani on muutenkin hyvin määrätietoinen valmentaja joka ei päästä valmennettaviaan vähällä. Kiitosta saa kun sen ansaitsee ja asenne pitää olla kohdillaan tai muuten on sama jäädä kotiin. Tykkäsin kovasti ja tällä viikolla mennään uudestaan.

Lillan arvostaa TOSI paljon näitä uusia ostoksia :D

Kotikentällä ollaan kerran käyty aksailemassa ja silloin tehtiin rengasta, nopeita kontakteja sekä keppejä. Kepit ovat jo melko pystyasennossa ja Lillan hakee ne todella hyvin. Pari kertaa se loikkasi viimeisestä välistä ulos, mutta kun tästä ei saanut palkkaa vaan tehtiin uudestaan, alkoi se huomaamaan että oho, se ei onnistunut. Ensimmäistä kertaa tehtiin kepeille vienti myös suoran putken kautta ja herran pieksut se tuli ekalla kerralla sinne lujaa ja meno näytti suorastaan vaaralliselta. Seuraavalla kerralla autoin sitä vähän kokoamaan suhinalla joka tarkoittaa sille hiljentämistä ja meni huomattavasti paremmin. Rengasta se on alkanut hoksata jo aika kivasti, eli edelleenkään en käskytä, vaan pidän rengasta ja odotan että se hyppää läpi ja siitä naks ja palkka. Nyt oli vielä hyvä kun oli kaveri apuna joka pystyi rengasta pitelemään niin saatoin sijoittua vähän kauemmas itse tehtävästä ja se tarjosi sitä silti. Kaikista parasta oli että nyt saatiin jo ensimmäinen kokonainen puomi tehtyä ihan täysillä! Eihän se kerralla mennyt oikein, mutta määrätietoisesti vaadin vain oikeaa suoritusta enkä hermostunut väärästä niin johan se sieltä tuli! Tähän lopetettiin, oli se niin hieno tyttö! Tehtiin sen verran rankkoja suorituksia että nyt on hyvä tehdä avaavaa liikuttelua ja unohdetaan hetkeksi kontaktit ja kepit, sielläpä saavat muhia taas hetken aikaa alitajunnan syövereissä.




Kotona ollaan tehty "iltapalatreeneinä" asennonvaihtoja ja jankutetaan niitä nyt sinne lihasmuistiin. Kaiken tämän treenin lisäksi ollaan vastapainoksi olla möllötetty, halailtu, rapsuteltu, leikitty ja vain oltu. Liika on liikaa ja homman pitää pysyä mielekkäänä, molemmille.

Ja hei, mihin tämä blogimaailma on oikein hiljentynyt?! Tuntuu että porukan kirjoitusinto on kateissa ja harva enää kommentoikaan mihinkään, enkä tarkoita nyt pelkästään omaa blogiani. Itse kaipaan etenkin aktiivisia treeniblogeja luettavaksi ja niitä saa kyllä aina linkkailla jos sellaisia löytää tai itse kirjoittaa :)

2 kommenttia:

  1. Joo mä oon huomannut saman, että blogeja ei enää niin paljon päivitetä. Mäkään en oo ihan hirveästi kirjoitellut, kun koirat on aina vuoron perään saikulla, ja saa aina vaan parannella niitä. Mutta kun päästään taas treenaamaan, niin täytyy muistaa alkaa ottaa taas treenejä videoille, jo ihan itselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi facen ryhmät sentään ovat suht aktiivisia mutta ei ne silti blogeja korvaa :) Kiva jos jaksat taas kirjoitella!

      Poista