torstai 29. maaliskuuta 2018

Agia, tokoa ja oivalluksia

Kevät lähestyy suorastaan kohisten, miten ihanaa! Meillä arki ei ole ollut sen ihmeempää, lenkkeillään, treenataan, halitaan ja ollaan kotosalla. Lillanin kanssa on selkeästi tullut pientä edistystä hihnakävelyyn ja pikkuhiljaa se alkaa osata hillitä sen valtavaa intoa. Se on ihan mahtavaa miten räjähtävän vauhdikas se on, mutta sen täytyy kehittää itselleen myös taito valjastaa se oikeisiin asioihin. Tämä onnistuu koko ajan paremmin mitä enemmän ikää ja malttia tulee.



Huomasin tässä kauhukseni kuinka meidän perusasento-harjoitukset ovat tuottaneet hieman vinoa asentoa. En ole päässyt peilin eteen treenaamaan ennen kuin ihan hetki sitten ja sieltähän se karmea totuus paljastui. Koira oli joko liian edessä, takana ja sivussa, ei paljoa mutta kuitenkin sen verran että se ei ole hyväksyttävää. Onneksi pääsin puuttumaan tähän nyt ja ei lipsuta siitä ollenkaan. Tyyppi on niin pieni etten kertakaikkiaan näe miten se on :D



Agilitytreenit ovat olleet mitä antoisimpia, tuntuu että joudun tai oikeastaan SAAN opiskella lajin käytännössä kokoaan uudelleen. Lillan on niin tyystin erilainen kuin aikaisemmin ohjaamani koirat että oma ohjaustyyli pitää muuttua. Etenkin nämä minun levottomat kädet pitää saada hallintaan, ne tahtovat elää ihan omaa elämäänsä :) Olemme harjoitelleet myös two on two off-asentoa lasten apujakkaran avulla. Nyt se osaa jo käskystä mennä siihen takajalat edellä kun sanon touch. Kokeilin tätä kerran myös A-esteelle ja hyvin se teki sen siinäkin. Näitä päästään treenimään sitten enemmän kun oma kenttä sulaa, jätetään ne vielä odottelemaan.



Minnan kanssa päätimme olla reippaita ja varasimme pariksi kuukaudeksi vakiovuoron Tornion Kennelkerhon hallilta jotta voisimme keskittyä myös tokoon. Ensimmäisen kerran kävimme harkkaamassa viime torstaina joka oli meidän suhteen kyllä kunnon katastrofi. Eihän tuo penska kestänyt vielä ollenkaan sitä että muut treenasivat vauhdikkaita liikkeitä ja vielä kun viereisellä kentällä pelattiin jenkkifutista niin tilanne oli sanottaakoon aika haastava. Totesinkin että ihan turhaa alkaa Lillerin kanssa siellä vielä varsinaisesti tokoilemaan, tärkeintä on nyt se että se rentoutuu ja keskittyy minuun. Tärkein tavoite on tällä hetkellä sellainen "kupla" jonka sisällä on vain me kaksi ja vasta sitten ruvetaan tekemään "temppuja".

Aina välistä on kyllä sellaisia hetkiä että saan raapia päätäni tuon erittäin eriskummallisen otukseni kanssa :D Se on niin superkiihkeä, niin neiti bitch ja niin nopea. Se on myös erittäin lyhyellä pinnalla varustettu joka osaltaan myös tuo haastetta peliin. Silti en päivääkään vaihtaisi pois, opin tältä kaverilta joka päivä niin paljon.

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille ja varokaahan etteivät koirat pääse suklaamunakätköille!

2 kommenttia: