perjantai 16. maaliskuuta 2018

Este esteeltä se etenee!

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta että mulla on kyllä maailman ihanimmat koirat <3 Olen ollut todella tyytyväinen Lillanin kehitykseen, se on ollut kaikkea sitä mitä toivoinkin. Älkää silti käsittäkö väärin, osaa se olla raskas ja hankalakin kaiken sen energiansa kanssa. En silti halua valittaa, sillä tätä ominaisuutta olen koiralta toivonut ja kun sen saa valjastettua oikeaan käyttöön niin se on pitelemätön tykki!

Neiti on kasvanut ja kehittynyt, nyt se on sellainen pieni junnuteini joka osaa olla naisellisen vaativa mutta antaa itsestään kaiken suurella sydämellä. Sen kanssa ei mitään kannata lähteä tekemään puolivillaisesti sillä se on itse niin täysillä mukana että olisi synti ja häpeä jos ohjaaja ei antaisi myös itsestään 110% joka treeneissä. Tiedättekö kuinka ihanaa on kun ottaa treeniliivin ja koira hyppää suurin piirtein kattoon sen nähdessään? Mikään ei ole Lillanin mielestä mahtavampaa kuin päästä töihin.



Olemme keskittyneet nyt kotitokoilussa edelleenkin ihan perusasioihin. Seuruu-käskyn vaihdoin sanaksi sivu, koira jotenkin selkeämmin tuntuu tajuavan sen ja olemme tehneet nyt ilman imuttamista askel kerrallaan. Vahvistetaan tiivistä ja hyvää asentoa jotta se satavarmasti tajuaa mitä pitää tehdä käskyn kuulleessaan. Tähän olemme lisänneet myös ns. patsastreenin, eli pyydän koiran sivulle ja sitten käännyn mitään sanomatta koiraa vastapäätä ja sen tulisi itse hakeutua takaisin perusasentoon.

Kapulan pidossa ei ole tapahtunut mitään ihmeempiä, se on itseasiassa ollut nyt vähän jäissä kun olemme keskittyneet niin paljon muihin juttuihin. Luulen että tässäkin tauko tekee terää, yleensä aina pienen hetken jälkeen tehtävä onnistuu entistä paremmin. Merkin kierto on siinä vaiheessa että se tekee sen 95% puhtaasti kun olen itse istuen ja aika lähellä tolppaa, seisten se vielä hieman epäröi.

Asennonvaihtoja ollaan treenattu kovasti ja niihin olen ottanut vinkkejä netin ihmeellisestä maailmasta. Tässä en nyt saisi lähteä hoppuilemaan vaan saada asennot ensin koiralle lihasmuistiin ennen kuin lähden vaikeuttamaan. Maltti on valttia!



Agilityyn liittyen olemme tehneet paljon valmistavia juttuja. Kävimme pari viikkoa sitten Savikon Sepon valmennuksessa, jossa saimme todella paljon vinkkejä ja tehtäviä kotiin. Ensimmäiseksi teimme hypyn tarjoamista, eli niin että rima oli kokonaan pois ja kun Lillan vilkaisikaan estettä, sitä kehuttiin ja näin se saatiin etenemään esteen läpi. Samalla heitettiin palkka eteenpäin ja tämä toistettiin molemmista suunnista. Itse ei saanut lähteä ollenkaan ohjaamaan vaan antaa koiran keksiä mitä siltä tahdotaan. Kun koira menee sujuvasti yhden esteen, laitetaan toinen ja kolmas ympyrän muotoon ja vaikeutetaan tehtävää. Tästä voidaan sitten laajeentaa ympyrää niin isoksi kun halutaan ja saadaan koira irtoamaan hienosti.

Tämän lisäksi Seppo näytti tehtäviä joilla voidaan harjoitella takaaleikkauksia, persjättöjä sekä valsseja kotona koiran kanssa ilman esteitä. Persjättötreenissä koira jätetään istumaan ja mennään itse siitä ensin muutaman metrin päähän, lasketaan molemmat kädet alas ja käännetään poskea siihen suuntaan kummalle puolen halutaan koiran tulevan. Käsillä ei saa antaa merkkiä eikä houkutella. Tässäkin välimatkaa pitää kasvattaa koko ajan. Jatkossa vältytään mahdottomalta kääntyilyltä ja koiran onkimiselta itse radalla. Takaaleikkaustreeni tehtiin niin että koira laitetaan istumaan selkä ohjaajaan päin, ja samalla kun ohjaaja astuu hieman koiran vasemmalle puolen, vasen käsi ojentuu oikealle puolelle koiran kuonon eteen hieman sivuittain ja antaa palkan. Sama tietysti toisinpäin. Koira oppii että vaikka ohjaajan liike menisi toiseen suuntaan, sen tulee seurata ohjaavaa kättä kuten takaaleikkauksissa.



Valssiharjoitus oli tällaiselle blondille kaikkein vaikein toteuttaa :D Ensin piti kävellä niin että koira seurasi namia vasemmassa kädessä ja sitten kääntyä 180 astetta ja samalla vaihtaa palkkaava käsi oikeaksi kiertäen sitä niin että koira kääntyy sen mukana sisäkautta pyörähtäen ja sama toisin päin. Tässä oli tarkoitus saada koira seuraamaan ohjaajaa kun tulee käännös toiseen suuntaan.

Vähän tehtiin mutta paljon saatiin jos näin voi sanoa :) Ensin ajattelin että kannattaako minun "tuhlata" rahoja kalliiseen koulutukseen vielä tässä vaiheessa kun me emme voi juuri mitään konkreettista tehdä, mutta onneksi mentiin! Tämä oli paras aika osallistua, etenkin kun Seppo on todella taitava nuorten ja aloittelevien koirien kanssa. Lisäksi heillä on Raunon kanssa hyvin samanlainen ote ja näkemys, niin homma pysyy ikään kuin samoilla raiteilla.

Kotitreeneissä Raunon kanssa olemme tehneet parin hypyn harjoitusta, joka oli itseasiassa melko haasteellinen. Koiran piti hypätä este, tulla minun luo "käteen kiinni" ja siitä hypätä seuraava este takaa ja vielä kolmannen hypyn yli palkalle. Itse kiirehdin, en osannut ajoittaa jolloin koira ei ollut varma mitä sen piti tehdä. Palkkasinkin sitä ensin vain siitä kun se eka hypyn jälkeen tuli vihjesanasta tähän minun käteen. Siitä pääsin lähettämään sitten kahdelle viimeiselle esteelle. Eihän tämä vielä mallikelpoista ollut nähnytkään, mutta pikkuhiljaa me siitä kehitytään. Hyppy-mutkaputki-hyppy tehtävää ollaan suoritettu myös ja koko ajan paremmin pikku-kelpsu hoksaa että esteet on se juttu johon pitää irrota.





Eilen omatoimiharkoissa teimme muutaman kerran rengasta, sitten pätkää jossa oli suoralla linjalla pituus, hyppy ja putki. Hieman meinasi neiti olla malttamaton lähdössä, mutta kertaakaan sitä ei päästetty tekemään tehtävää ennen kuin se siinä pysyi. Hyvin suoritti, ei ongelmia.

Olemme alkaneet myös harjoitella suuntakäskyjä. Ne tulevat todennäköisesti olemaan suuri apu jatkossa, sillä kaikki viittaa siihen että koirasta voi tulla todella nopea jonka perässä tällainen pallero ei tule pysymään :D Parempi olla siis selkeät käskyt hallussa niin koira saa suorittaa ja liikkua vaikka itse jäisinkin jälkeen.



Reinon ja Rymyn kanssa olen pääasiassa lenkkeillyt ja halaillut <3 Ne vaikuttavat molemmat olevan tyytyväisiä ja onnellisia kun saavat liikuntaa, ruokaa ja rakkautta. En usko että Reino välttämättä kaipaa agilityä sen suuremmin, enemmän sitä ehkä kismittää se että se ei pääse niin usein mukaan kun lähdetään jonnekin. Olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan sitä autokyydille aina kun mahdollista jotta sekin saa tuntea olevansa matkalla mukana.



Voin sanoa että nämä koirat ovat se joka saa pään pysymään kasassa vaikeinakin hetkinä. Mikään ei vie ajatuksia pois ikävistä asioista niin tehokkaasti kuin treeni ja kunnon lenkki!

Mukavaa kevättä ja koiramaista menoa kaikille!


2 kommenttia: