Pikkuneiti-Kelpie

Lillan täyttää kohta kahdeksan kuukautta, mihin tämä aika oikein rientää!? Vaikuttaisi kovasti että neiti jää melko pieneksi, kotimittauksen tulos oli vaivaiset 40 cm. Nyt täytyykin sitten toivoa että tyyppi ei enää kasvakkaan, haluaisin että se jää sitten selkeästi mediksi ettei tarvisi mennä pikkumakseihin. Onneksi tällainen mahdollisuus on kuitenkin olemassa, mutta jos ja kun (*toivoo sormet ristissä*) pääsisimme joskus arvokisoihin, se joutuisi kuitenkin maksiluokkaan. Aika kuitenkin näyttää miten käy.

Hänen uudet tossut <3

Kovasti ollaan tutustuttu toisiimme ja olen kyllä huomannut kuinka erilaista elämä onkaan reaktiivisen pikkupaimenen kanssa. Tyystin erilainen reagointinopeus asioihin on asettanut haasteita ja paimennustaipumus on näkynyt vahvasti arjessa. Liiallisuuksiin paimentaminen ei mielestäni ole mennyt ja olenkin pyrkinyt koko ajan pitämään silmällä mahdollista överitoimintaa. Reino-parka on joskus kelpieneitosen kanssa helisemässä mutta hienosti se on kuitenkin sopeutunut uuteen ja aika erilaiseen kaveriin. Leikit menevät jo aika mukavasti yksiin, joskus jopa hieman liian rajuiksi, molemmat kun ovat hieman luupäisiä tapauksia :D Tällöin tilanteeseen auttaa pieni cool down molemmille niin vahinkoja ei pääse syntymään.

Kukkulan kuningas

Ensimmäinen konfliktitilannekin on Lillanin kanssa koettu. Eräänä iltana annoin molemmille koirille porkkanat jyrsittäväksi ja kun Reino oli omansa vetänyt nassuun, se lähti kohti Lillanin aarretta. Pahaksi onneksi Lillerin porkkana vieri hyllyn alle ja tietenkin molemmat rupesivat sitä tavoittelemaan. Pikku kelpsu alkoi käydä jo melkoisen kuumana ja Reino sai hieman maistaa näpsivää hammastakin jolloin päätin että nyt lähtee porkkana veks ettei tarvi kähistä. Pyysin koirat sivummalle ja kumarruin ottamaan tavoitellun aarteen. Neiti oli kuitenkin ihan tiloissa ja yritti tulla siihen väliin ja suorastaan näpsi käsille. Ensimmäinen reaktioni oli tiukka komennus ja pukkasin pikkuapinan kauemmas. Eikä mitä, tyyppi tulee uudestaan samalla moodilla käsille. Tässä vaiheessa ajoin sen pois porukasta, vein Reiskan omalle puolelleen ja yritin rauhoittaa tilannetta. Porkkana ongittiin pois mutta Lillanilla jäi kierrokset päälle. Puhuin puhelimessa ystäväni kanssa kun Lillan tuli jalkojeni viereen makoilemaan. Pyysin koiraa siirtymään työntämällä nätisti jalalla niin eiköhän vieläkin tullut säpäkkä reaktio että älä nainen töni. Tässä vaiheessa neiti eristettiin laumasta hyvin rauhallisin ottein ja jätettiin rauhoittumaan. Olin hetken aika äimänä että mitähän ihmettä tämä nyt oli? Se kuitenkin aina antaa koskea luihin, ruokakippoon yms. ja koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa.

"Mikä porkkana, en varmasti ole tehny mitään, äiti huijaa :D"

Iltaa myöten koira rauhoittui ja oli täysin normaali oma itsensä. Kun aikaa meni useampi viikko, huomasin että jos se kiihtyy liikaa, esimerkiksi pelkää lattialastaa se menee samanlaiseen "tilaan" ja on aivan pöhkö, pitää aivan kiljuen haukkua ja härkkiä pelottavaa/kiihdyttävää esinettä. Eli jatkossa kun moinen tilanne tulee eteen, tiukka tilanteen katkaisu ja hetkeksi neiti rauhoittumaan. Se ei siis missään vaiheessa varsinaisesti purrut, mutta tökki kuonolla tosi rajusti niin että osui myös hampailla. Ikinä ei ole tällaista sattunut meidän metsäläisten kanssa, joten tilanne oli hieman yllättävä. Jotenkin en itse näe tätä kurittomuutena, enemmänkin vain ensimmäisenä tilanteena jossa koiralla lähti ns. oma mielentila lapasesta ja se ei osannut toimia oikein, saati omistaja sitten. Nyt tiedän miten tehdä, eli pitää olla todella rauhallinen mutta jämäkkä, katkaista homma alkuunsa ja antaa koiran rauhoittua omassa tilassaan.

Nyt ollaan myös alettu käymään Lillanin kanssa treeneissä. Reino on päästetty näistä hommista "eläkkeelle" eli se saa aina välillä käydä mielenvirkistyksenä hömpsäilemässä harkoissa ja kisoissa, mutta pääasiassa keskityn nyt nuoreen neitiin. Enemmänkin harjoitellaan hallilla oloa joka alkaa kyllä olla tuttua kauraa. Se on edelleen hipihiljaa omassa häkissään vaikka näkisi toisen koiran kentällä täydessä vauhdissa. Rukoilen ja toivon että tämä piirre myös säilyy! Silloin kun pitäisi olla hihnassa ihan rauhassa kun joku tekee ja toiset koirat ovat vierellä, on hänellä hieman vaikeampaa olla rento, tätä siis treenataaan. Tokoa teemme toisella kentällä sillä välin kun muut menevät aksaa ja vauvan askelin olemme tehneet myös agility-harjoituksia Raunon taitavalla opastuksella. Vitsit olen kyllä ylpeä kun Rauno kehui meidän paikalla olon vahvuutta, neiti makaa paikoillaan kuin tatti niin kauan että lupa lähteä heltiää <3 Alla pieni videonpätkä, tässä oli siis ihan kaikki mitä koko treenin aikana tehtiin. Ei siis vielä aleta hyppyyttään, nyt vain katsottiin mitä se tuumii rimoista.

Kaverin kommentti Reinon eläköitymiseen: "Voi karhu-ukko, minkä vaikutuksen Oulun möllikisoissa usiampi vuosi takaperin teki ja sun huikea Reiskan tsemppaaminen..sitä oli ilo kattella 😊.
Herra lepatti välillä siellä ja täällä, mutta sillei ollu väliä, olin suorastaan myyty. Ikuinen Reino fani täälläkin 😍"

 

 

Perusasento alkaa olla oikein kivalla mallilla, samoin seuruun alkeet. Olen edennyt melko hitaasti ja imutan aika paljon ihan sen vuoksi että se oppii oikean paikan vahvaksi. Liikkeenvaihtoja treenataan vielä käsiavulla jotta se ei rupeaisi tassuttelemaan eteen tai taakse. Noutokapula ollaan saatu myös oikein hyväksi, se pitää jo verrattain hyvin ja kestää sen että kosken molemmin puolin kapulaa. Se myös noutaa mielellään ja nopeasti ja tällä hetkellä teemme se niin että pidän koiraa ja heitän kapulan, kannustan hurjasti ja päästän. Se lähtee tosi nopeasti, hakee vauhdilla ja riittää että se tulee luo ja saman tien naksautuksesta se saa luvan irrottaa. Eli ei tehdä todellakaan valmista liikettä vaan pyritään saamaan vauhtia, iskua ja iloa liikkeeseen :)

Kaikkea ne joutuuki kestään ;D Lillan alias E.T ja Sulo The Reipas Hiihtäjäpoika

Kartion kiertoharkatkin aloitettiin ja vitsit se hiffasi homman tosi kivasti! Ensin se kyllä koitti ottaa merkin suuhunsa ;D Sitä ei olla tehty kuin ihan lähietäisyydeltä ja niin että vauhtia ei ole vielä paljon, toki jo senkin vuoksi että tekniikka ja oikea suoritustapa tulee selkäytimestä. Lisäksi Lillan on vielä tosi nuori ja kiertoliikkeet eivät tee sen kropalle hyvää tässä vaiheessa. Jätämme tämän siis hautumaan. Paikallaolo on jo melko vahva! Yksissä harjoituksissa Minna käveli Lillanin ympärillä ja huuteli käskyjä kuten tänne ja tule niin pikkutyyppi pysyi silti hienosti paikallaan. Ainoa mikä etenkin maassa paikalla olossa tuottaa vähän ongelmia on se, että kun lähestyn sitä, se yrittää nousta. Kestän kyllä kiertää koiraa ja mennä siitä poispäin, mutta kun se odottaa palkkaa minun tullessa kohti se tahtoo vielä nousta hieman ylös. Tämäkin varmasti saadaan pois, mutta hyvä tässä vaiheessa kiinnittää huomiota pieniinkin seikkoihin. Pitänee yrittää saada joku kuvaamaan meidän treenejä niin saadaan tännekin vähän materiaalia.

Miten ihania ystäviä mulla onkaan <3 Minnan lahja meille!

Kaikin puolin olen tosi tyytyväinen edelleen tuohon koiruliin! Se on kaikkea mitä toivon ja vielä vähän enemmänkin <3