Koiramessut 2017

Voi että miten mahtava viikonvaihde onkaan takana ja nyt olen päässyt sen verran arkirytmiin että voin hetkeksi hengähtää ja istua koneen äärelle. Koko vuoden odotetuin reissu siis koitti viimein anivarhain perjantai-aamuna, tarkemmin sanottuna kello neljältä (joka muuten on varsin epäinhimillinen herätysaika!). Silmät sikkurassa hypättiin Lillanin kanssa passattiin ja lähdimme ajamaan Kristan ja Mian perässä kohti Oulua josta oli tarkoitus napata Karolina kyytille.

Kelihän oli perinteisesti aivan kauhea, teitä ei oltu vielä meidän perällä aurattu laisinkaan joten vihreä pahoilainen hyppyytti lumidyynien yli ja jännityksestä jäykkänä pääsin viimein ensimmäiselle pysähdyspaikalle Kemiin. Kahvi teki todella terää ja Lillankin pääsi pissa-asioille. Matka jatkui ja Ouluun päästiin ilman pahempia kommelluksia. Karo koirineen oli odottelemassa jo parkkipaikalla ja lastasimme tavarat kyytiin ja eikun menoksi! Kamala keli ei ottanut laantuakseen ja aiheutin varmaan monelle harmaita hiuksia ajamalla kuin ylivarovainen mummo :D Tuolla vanhalla peltipurkilla ei oikein tee mieli kaahailla, ajomukavuus ei ole järin suuri hyvälläkään kelillä saati moisella lumimyrskyllä. Onneksi Viitasaaren kohdilla helpotti viimein ja Lahteen pääsimme aika kivuttomasti.

"Ai että oikein Helsinkiin?!"

Tästäpä se hauskuus sitten vasta alkoikin! Jostain syystä lasinpesuneste ei halunnut toimia Lahden motarilla joten voitte varmaan kuvitella minkälaista oli huristella vajaat sata kilometria ravan roiskuessa ympäriinsä säkkipimeällä tiellä. Viimein Helsingin valot olivat vastassa ja kurvasimme Käpylän Park Hotellin parkkiin. Vannoin vakaasti että takaisin lähdettäessä pukkaan Passatin junaan enkä aja kyllä enää metriäkään, niin kammottava ajomatka oli.

Onneksi hotelli oli ihana, vähän nuhjuinen ja huone pieni mutta aivan supermukava henkilökunta! Oli sellainen olo koko ajan että olemme oikeasti tervetulleita emmekä välttämätön paha niin kuin joskus aikaisemmin on käynyt. Ensimmäisenä iltana kävimme tietysti koirien kanssa lenkillä, ruokimme ne ja jätimme ne lepäilemään hotelliin kun lähdimme itse metsästämään ruokapaikkaa. Löysimme pitserian josta syötyämme käppäilimme hotellia vastapäätä olevaan kauppaan hakemaan evästä illaksi. Aamulla heräsimme kuuden korvilla ja lähdimme käyttämään koirat ulkoilemassa ja laittauduimme päivää varten. Aamupalan jälkeen hyppäsimme Kristan autoon ja huristelimme messukeskuksen parkkiin. Lillan oli ihan villinä että mikäs se tällainen paikka oikein, joka puolella on niin mahdottoman paljon koiria! Sisäänkäynnillä se jänskäsi ja ei meinannut uskaltaa tulla sisään joten jouduin kantamaan sen. Takanatulijat eivät nimittäin jääneet odottelemaan jahka saan pelokkaan pentuni houkuteltua vaan meinasivat jyrätä päälle. Pääsimme kuitenkin sisään ja siitä alkoi sitten jokaisen omien kehien metsästys.

Olin luvannut Karolle esittää Kiran joka olisikin ennen Lillania vuorossa. Ehdimme hieman harjoitella ja kauhukseni huomasin että en saanut koiraa ravaamaan ollenkaan! Se peitsasi ja peitsasi ihan sama mitä tein. Aloin jo olla epätoivoinen kunnes Karo neuvoi seurauttamaan namilla. Kääntäisihän se päänsä minuun päin mutta tässä tapauksessa se olisi pienempi paha kuin peitsaus. Onneksi Kira sitten juoksikin kehässä nätisti ja tällä kertaa saimme sileän Erin.

Kira odottaa omaa vuoroaan

Tämän jälkeen lähdimme odottelemaan Lillerin kehää ja neiti osasi tosi hienosti odottaa omaa vuoroaan. Viimein pikkuneiti pääsi kehään ja yllättävän sievästi se esiintyi! Ei siis oltu harjoiteltu laisinkaan muuta kuin seisomista ja se onnistuikin aika mukavasti. Juostessa oltiin nautittu hieman kengurubensaa :D Lillan sai oikein mukavat arvostelut ja oli kolmesta kelpparista toinen.

 " Tasapainoisesti rakentunut, keskivahva, mittasuhteiltaan oikea narttu jonka runko kaipaa vielä täytettä. Kapeahko pää jossa hieman turhan pyöreät silmät. Hieman luisu lantio, kulmaukset ok. Liikkuu vielä löysästi edestä, takana voisi olla enemmän joustoa."

Ensimmäisenä päivänä en ehtinyt tutustua expo-alueeseen lainkaan sillä melkein heti Lillanin kehän jälkeen lähdimme kohti hotellia. Perille päästyämme ulkoilutimme lauman ja vastassa oli taas ihana ja iloinen respa joka muisti heti tiedustella kuinka meidän porukalla oikein sujui, ihana! Koirat saivat iltasapuskat ja jäivät lepäämään hotelliin siksi aikaa kun me lähdimme metsästämään itsellemme murua rinnan alle.

Hotellin sängyssä kelpaa luuta napostella!

Tällä kertaa ravintolaksi valikoitui keskustassa sijaitseva Goodwin Steak House. Herranjestas kuinka hyvä ruoka siellä olikaan, voin kyllä erittäin lämpimästi suositella! Koska parkkiaikaa oli runsaasti, ehdimme käydä vielä kävelemässä keskustassa ja katselemassa millaista se Helsingin elämä onkaan.

Allekirjoittanut ja ihana Krisu <3

Seuraavana päivänä pakkasimme reput valmiiksi autoihin ja ajelimme jälleen kerran messariin. Lillan oli onneksi ensimmäisenä vuorossa ja tälläkin kertaa saimme hyvin saman tyyppiset arvostelut kuin edellisenä päivänä, tällä kertaa ollen kolmesta nartusta viimeinen. Olin kuitenkin valtavan tyytyväinen sillä minulla ei ollut mitään odotuksia arvostelujen suhteen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että tuohan saattaisi vaikka pärjätäkkin :) Kesän näyttelyitä odotellassa! Kira esiintyi tänään viimeisenä ja niin lähdettiin metsästämään sitä viimeistä sertiä. Neiti juoksi aivan superhienosti, oikein leijaili! Se myös seisoi todella arvokkaasti ja oli koko ajan iloinen, häntä heilui jatkavasti. Tulos ERI SA! Siitä sitten kilpailuluokkaan jossa harmillisesti hävisimme nuorelle nartulle ja näin ollen käteen jäi varasert ja varacacib. Hieman kirpaisi, mutta onniteltiin voittajaa ja kehuttiin koiraa joka esiintyi kuitenkin hienosti. Tällä kertaa ehdin kierrellä myös myyntikojut ja Lillan sai uuden back on trackin takin, uudet tossut ja punotun hihnan jota voi käyttää palkkauksessa.

Kävimme katsomassa vielä isolla kehällä kotimaisten rotujen kavalkadin jossa ihana Krista ja Shiro myös esiintyivät. Olihan se hieno kokemus, suorastaan liikutuin kun Finlandia hymni soi ja hienot kotimaiset rodut esiintyivät <3 Tämän jälkeen kotimatka saattoi alkaa ja se meni onneksi huomattavasti helpommin kuin menomatka. Keli oli parempi ja matkaseura ei voi olla kovin huonoa kun vielä keskellä yötä hihitellään huoltsikalla :) Kotona olin joskus viiden maissa maanantai-aamuna ja olipas vain makea kellahtaa omalle sängylle ja alkaa tietysti suunnitella ensi vuoden reissua ;)