Täällä taas

Viimeinki sain ittestäni revittyä sen verran että ehdin ja jaksan päivitellä tänne bloginki puolelle kuulumisia! Kesä meillä on mennyt mukavasti, ei käy valittaminen. Koko eläinkonkkaronkka parani tuosta mystisestä räkätaudista ja päästiin takasin harjotusten ja "normaali"elämän makuun. Mulla alkoi kesäloma parahiksi tuossa kesäkuun alussa ja sääthän olivat mitä makeimmat. Käytiin poikien kans uimassa niin ahkerasti että sillä seurauksella saatiin tällä kertaa Reinolle aikaseksi hotspot. Pieni vinkki tähän väliin niille jotka samasta vaivasta kärsivät: kannattaa kokeilla luontaistuotekaupassa myytävää Hepar Sulfuria, meillä se on toiminut molemmilla koirilla ja tulehtunut alue on alkanut "kuivua" tosi nopsaan. Reino-paralla kävi niin paska mäihä että hottis osui häntään ja koppa on oltava jättisuuri ettei se yllä sitä jyrsimään. Voitta varmaan kuvitella sen törmäilyn määrän kun se menee pitkin kämppää!

Koppakuoriainen

Kätkäkin tuli meille kyläilemään muutamaksi päiväksi jotta saimme vähän enemmän yhteistä reeniaikaa. Se mihin sen kanssa pitää kiinnittää aina ja iänkaikkisesti huomiota on se etupalkka. Se ei oikein vielä tajua sen päälle, mutta nyt on tarkoitus että joka ikisessä tehtävässä tätä käytettäisiin jotta se oppisi kohdistamaan mielenkiintoista eteen, ei minuun. Muut esteet menee jo aika makiasti, mutta ne kepit, ne meille tuottaa vieläkin päänvaivaa. Teimme päätöksen ilmoittaa se elokuun alkupuolella oleviin Tornion kisoihin niin tuli sellainen konkreettinen tavoite mitä kohti nyt mennään. Haenkin sen itseasiassa tänään meille taas ja katotaanpa josko se olis ihan tuonne kisoihin asti. Päästään kunnolla pureutumaan näihin ongelmakohtiin!
 

Ei riemulla rajaa kun on päästään vajaa XD

Reinon kanssa päästiin vähän kisailemaankin tuossa kesäkuun alussa, paikkana tällä kertaa Virpiniemi. Niin kuin tavallista, meikäläisen suurimmat huolenaiheet olivat se miten jätkä pysyy ulkokentällä. Alku ei kovin lupaavalta näyttänyt sillä jättisuurella urheilualueella pelattiin myös jalkapalloa ja Reino päätti käydä omat kurvaukset jo lämppäalueella. Kauheasti sitä yritin saada kontaktiin mutta eihän siitä meinannut mitään tulla. Siinäpä sitten muistin ohjeen mitä ite aina muille toitotan: yritä saada koira vaatimaan kontaktia sulta iteltäs! Eli liikkeelle, vaihtelin suuntaa, juoksin, kiihdytin, kävelin ja pyörähtelin ko paraskin balleriina. Niinhän siinä kävi että mamma alkoikin muuttua kaikista mielenkiintoisimmaksi ja lämmittelyesteetkin maistui.

Ensimmäinen rata meni jees! Koira pysyi hyvin messissä ja saatiin vain vitska ohjaajan keppitörttöilyn vuoksi. Toisella radalla repastiin ja tekastiin ihka oikea nolla, ei edes yliaikaa! Kolmannelle radalle lähdettäessä tunsin että nyt rupeaa olla Reiska jo vähän väsähtäneen oloinen ja oikeassa olin. Ennen eka estettä se päätti vetää ihan oman kierroksen valmistelualueella, mutta nou hätä, pieni leijonankarjaisu niin herra tuli oikein sopuisasti takaisin. Siltikin tuntui että sain tehdä kaikkeni että saan sen eka esteen yli, mutta sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmia. Herra paineli kuin peto menemään ja teki ihan sikamakian radan! Nollarata ja lujaakin mentiin, kattos vaan :)

Ensimmäisellä radalla olimme kahdeksansia, toisella ja kolmannella sijoituttiin kolmosiksi. Olinko pikkusen ylpeä!

Treenattu ollaan vähin omalla kentällä, mutta Repe ei tykää kuumasta ollenkaan ja sitähän on riittänyt joten meijän reenit on ollu tosi lyhyitä ja vähäisiä. Saapi vähän lomaa tästäkin touhusta, uskon että tekee vain hyvää. Käytin Reiskan hieronnassa eläinfysioterapeutilla joka Pelloon asti tuli ja jumeja löyty taas jonku verran.

Herra R laseroinissa

 Ohjattuja treenejä meillä ei ole nyt kesällä ollut, mutta viime tiistaina kävästiin Repen kanssa Hanna Häkkisen harkoissa Pellossa. Huomasi että koira oli kaivannut hallissa harjoittelua ja menoa, se oli ihan liekeissä! Kiva ja erittäin positiivinen kouluttaja jolla oli konkreettisia neuvoja esim. siihen miten saan Reiskan pysäytyskontaktit nopeammaksi. Teimme vielä ohjaajien fysiikkatreenin ja oltiinhan me hiessä sen jälkeen.

Minäki oon olemassa vaikka tuo äiskä ei aina muista minusta kirjottakaan!!

Ja ainiin, unohtui melkein! Kätkä-pojalta on viety nyt sitten miehuus eli palluraiset on eläinlekurin roskiksessa. Toivotaan että tämä toimenpide auttaisi vähän hillitsemään sitä kuumumista radalla ja muille uroksille ärhentelyä, peukut pystyyn!