tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kätkä is back!

Nyt on Kaukametsän Kätkäläinen majaillut meillä perjantaista lähtien ja hyvin on sujunut. Lauantaiksi otin sen mukaan töihin jossa se hengaili lähinnä kahvihuoneessa luita jyrsien ja välistä meidän kanssa tiskillä hengaillen. Vähän se päästi pientä piippausta hetkittäin mutta yleisesti ottaen se jaksoi oikein hyvin.

Minä oon virallinen Stemma-koira!

Keinun testaaja

Lauantaina treenattiin Karolinan kanssa Reiskaa, Kätkää ja Kiraa kentällä. Olen saanut suuren kunnian ohjata Kiraa sen ensimmäisissä virallisissa kisoissa Torniossa ensi kuun alussa. Treenasimme tällä kertaa aika vauhdikasta pätkää ja siitäkös neitokainen tykkäsi! Tämä jos mikä menee lujaa, välistä vähän liiankin lujaa :) Keinu sillä on vasta vaiheessa, enää se ei sitä pelkää, mutta otamme sen vielä rauhallisesti ettei se keksi ruveta harrastamaan lentokeinuja. Suurin ongelmakohta on kuitenkin puomin ylösnousu, iso koira kun on, loikka on myös pitkä. Tästä seuraa vitosen virhe jos probleemaan ei heti puututa. Muuta en ole keksinyt kun jarruttaa reilusti ennen puomia. Nyt se on vielä tosi kökön näköistä, mutta kyllä se alkaa smuutimmaksi muuttua kun se hoksaa idean. Alasmenot on jo jees, samoin kepeille lähettäminen. Siinäkin pitää vain muistaa itse antaa jarru-käsky niin se keskittyy kunnolla eikä suikase toiseen tai kolmanteen keppiväliin. Muutenkin noin isolla ja pitkärunkoisella koiralla on ihan erivaikea sovittaa kroppansa vauhdissa väleihin mutta Kira vetää kyllä sairaan hienosti! Karo on tehnyt hyvää työtä koiran kanssa ja kröhömm.. eräs nimeltämainitsematon on tätä kaksikkoa valmentanut alusta lähtien ;)

Olenko vähän kaunotar?




Reino veti ihan överit taas kun en hoksannut päästää sitä ensin irrottelemaan. Mopo karkasi niin sanotusti tassuista mutta toinen kierros otettiinkin jo ihan eri malliin. Lähinnä ollaan tehty Häkkisen neuvoilla puomia ja A:ta ja muutamia keppejä. Turha hinkata rataa liikaa vaan ottaa täsmäharjoituksia ongelmakohtiin. Sitten joku kiva putkelle lähetys ja pois kentältä. Ainakin se vieä näyttää nauttivan tekemisestä aivan täysin rinnoin.

Kätkä oli lauantaina vähän väsähtäneen oloinen, oli se kuitenkin tehnyt kaksi pitkää lenkkiä ennen meille tuloa ja sitten vielä yö vieraassa paikassa niin onko ihme ettei oikein napannut. Tehtiin ihan vain jotain hömppää ja harjoiteltiin verkoilla keppejä niin että Karo oli etupalkkana. Se meni ihan ok, mutta ei jäänyt vielä sellainen jee-fiilis. Sunnuntaina treenailtiin porukassa ja Kätkä päätti vetasta kunnon lentokeinun :( Pöljä ohjaaja kun ei hoksannut ottaa sitä ensin hihnaan, meillähän on keinu tuottanut tosi paljon päänvaivaa. Tämän jälkeen se oli sitä mieltä että tuohon paskaesteeseen en mene! Meni se lopuksi, mutta ei kovinkaan mallikkaasti. Hermostuin itte koko verkkokeppeihin ja nappasin ne veke ja kokeilin keppejä ilman niitä. Eihän se tyylipuhdasta ollut mutta sain hyvän idean seuraavaan treenikertaan. Maanantaina otinkin pojat yksikseni kentälle ja ihan ekana vein Kätkän ruokakipon kanssa keinun luo. Siinä paukuttelin keinua ja annoin pojan syödä samalla. Ensin se hätkähteli koko ajan mutta viimein se alkoi rentoutua. Meni itse istumaan keinun päälle ja pyysin sen siihen eteen ja samalla rapsuttelin. Tehtiin keinua sitten ihan rauhassa monta kertaa ja välistä taas paukuteltiin. Loppujen lopuksi jäi sellainen olo että se ei ollut enää juurikaan ahdistunut.



Seuraavaksi kokeilin edellisenä päivänä hoksaamaani ideaa, eli kepeille lähetin sanalla kepit ja pidin kädet koko ajan sivuilla ja sanoin kepkep-hokeman tilalle hiljaa jes-jes! Kätkä rauhoittui, keskittyi jo hetkittäin eteenpäin eikä minuun. Haukkuminen ja komentaminenkin jäi lähes kokonaan pois. Otettiin monta kertaa ja vitsit se meni hyvin! Tätä pitää jatkaa, uskon että hyvä tästä vielä tulee.

Rymy ja Kätkäkin pääsivät vähän lähentymään kun otin molemmat yhtä aikaa lenkille. Olen vältellyt tätä viimeiseen asti, sillä Kätkä on ollut aikaisemmin melkoinen räyhäpetteri ja Rymyn nenillehän ei hypitä. Otin koirat ensin molemmille sivuille lyhyissä hihnoissa enkä päästänyt niitä nenäkkäin. Vähän matkaa kuljettuamme päästin Rymyn eteen ja pidin Kätkän edelleen vierellä. Rymy vilkaisi aina välistä taaksepäin ja kamala miten ilkeä ilme voi koiran naamalla olla. Se ei murissut tai näyttänyt hampaita mutta se oli just semmosen pirullisen ruttunaaman näkönen :D Loppulenkistä jätkät kuitenkin kävelivät jo ihan rinta rinnan joten jes, edistystä on tässäkin tapahtunut.

Treenit jatkuvat ja pitää ottaa nyt Kätkästäkin videota niin näkee sen muutoksen ja kehityksen paremmin, lupaan olla reipas ja tehdä sen tällä viikolla :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti