tiistai 9. helmikuuta 2016

Matalapainetta

Pitkään meillä olikin nousujohdanteista tämä kehitys, nyt oli ehkä sitten aika palata maan pinnalle. Ensimmäiset reenit voitokkaiden kisojen jälkeen menivät aivan höpöttämiseksi. Reino oli aivan muissa maailmoissa ja se jouduttiin pitkästä aikaa laittamaan jopa jäähylle. Sen jälkeen se keskittyi aivan ok, mutta kuitenkin tuntui ettei se antanut ihan parastaan. Kätkän kanssa huomasimme leijeröintiharjoituksessa kuinka paljon se on minun kädessä kiinni. Herra ei edes katsonut edessä näkyvää estettä vaan saman tien kun se putkesta ulos pääsi kääntyi vain minua päin että mitäs nyt. Viimein se hoksasi mihin se haluttiin, minun täytyy vain itse voimakkaammin ohjata liikkeellä eikä sillä kädellä.

Kätkä


Viime viikon treeneissä Reino oli aivan tööt. Se ei halunnut tehdä oikein mitään ja jos se tekikin, niin suoritus oli ehkä 20% sen normaalitekemisestä. Silloin päätin että nyt saa poika pitää pientä taukoa, on se sen jo ansainnutkin. Vielä kun huomasin että alan itse ärsyyntyä ja se helposti heijastuu koiraan niin parempi laittaa silloin hetkeksi pillit pussiin. Onneksi Kätkä pelasti minun osaltani treenit, se meni loistavasti! Se on jo pikkuhiljaa oppinut irtoamaan paremmin ja kepitkin alkavat sujua suht mallikkaasti. Vielä käytetään apuverkkoja ainakin osassa kohtaa mutta hiljaa hyvä tulee.


Oulun kisoissa ja ilmeellä vedetään :)


Treenaamisen sijaan olen nyt keskittynyt koirien kanssa lenkkeilyyn ja leikkimiseen ja sunnuntaina Reino pääsee vielä hierontaan. Samalla olen pyrkinyt kehittämään omaa kroppaa, nopeutta, kestävyyttä ja voimaa käymällä salilla ja tosiaan sillä juoksulla. Haluan antaa kaikkeni aksakentällä ja ei ole kiva että oma kroppa väsähtää ennen aikojaan. Yleensä viimeisellä radalla olen ollut jo aika naatti kun koiralla taas riittäisi vauhtia.

Ihanat oppilaat olivat tehneet tällaisen yllärin Reinon luokkanousun johdosta <3


Meillä siis tällainen suvantovaihe meneillään, ehkä tämä on vain hyväksi, toivotaan ainakin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti