keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Halloween ja treenihöpötystä

Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa ihan vain kuulumispostauksen, viimeiset tekstit ovat painottuneet niin vahvasti pelkkiin kisoihin. Koirien kanssa ei olla tehty mitään ihmeempiä, lähinnä nautittu elämästä, lenkkeilty, treenailtu ja leikitty toisten kanssa, lähinnä Kiran-neitonen on toiminut poikien riehumiskaverina. Se on tarpeeksi iso, vahva, raisu ja nopea näille sotanorsuille (etenkin Rymylle!) niin vahingon riski on minimoitu. Ainahan niitä haavereita voi sattua, mutta jos kaikkea rupeaa varomaan on sama laittaa koko koira pumpuliin ja se jos mikä olisi nelijalkaisesta kaveristamme tylsää vai kuinka?



Treenit on mennyt oikein mukavasti niin Kätkän kuin Reinonkin kanssa. Meidän valmentajamme Ari pääsi Top-team-joukkoon ja on nyt ainakin ensimmäisen leirinsä jälkeen saanut vieläkin lisää uutta puhtia myös meidän treenaamiseemme. Syksyllä meille tehtiin hieman ryhmämuutoksia ja nyt meidän ryhmässämme ei ole muita kuin kisaavia koirakoita. Sinänsä ihan fiksua, sillä nyt kun jokainen on ainakin suurin piirtein samalla tasolla on treenarillakin helpompi suunnitella harjoitukset mahdollisimman tarkoituksen mukaisiksi.

Kätkä on päässyt nyt treeneihin joka viikko säännöllisesti mikä on selkeästi edistänyt meidän yhteistyötä. Pikkuhiljaa alan päästä kiinni sen sielunelämään, osaan rauhoittaa sen oikealla hetkellä kun tuntuu että kuppi menee nurin ja se lukee minua paljon paremmin kuin aikaisemmin. Koen että uskallan myös rohkeammin heittäytyä tehtäviin sen kanssa enkä arastele tai varmistele samalla lailla kuin aikasemmin. Eihän se aina hoksaa mitä siltä pyydän, mutta sitten hieman helpotetaan tehtävää ja kokeillaan uudelleen. Sellainen hyvä mieli ja flow-tunne on ollut jo parina viime viikkona vaikka toki mukaan on mahtunut niitä turhautumisen hetkiäkin. Minun täytyy vain luottaa että Ari tietää mitä tekee ja saa taottua tähänkin tyhjäpäähän vähän järkeä aina aika ajoin :)




Reinossa ei ole ollut moitteen sijaa. Oikeasti, en ihan totta keksi mitään negatiivista sen treenikäyttäytymisestä. Motivaatio on ollut valtava, tekemisen riemu näkyy koko koiran olemuksesta ja se välittyy myös minuun ja taas toisinpäin, positiivinen kehä siis, jes! Etenkin takaakierrot ollaan saatu hienosti kuntoon, samoin kepeille itsenäisesti haku. Viimeksi tänään kokeilin hypyn kautta kepeille lähettämistä niin että jäin itse taakse niin eikös se peijakas löytänyt oikean välin joka ikinen kerta ja teki myös tosi nopeat ja rytmikkäät kepit. Tykkään kyllä tuosta koirasta päivä päivältä enemmän <3 Ja niin kuin olen ennenkin sanonut, taidetaan molemmat olla sen verran häiriintyneitä sieluja että sovimme toisillemme täydellisesti!

Rymmeli on myös yllättänyt minut monesti ja nimenomaan positiivisesti. Eräänkin kerran kentällä otin sen viralliseksi radan rakennuksen valvojaksi ajatellen että siinä juoskoot minkä ehtii sillä välin kun laitan Mian kans radan kuntoon. No ei se mitään juossut, koko ajan vain yritti kysyä että mikä este mamma otetaan :) No pakkohan se oli pojan kanssa aksata kuin noin kovasti kerran vaati ja hienosti meni. Hyvän mielen hömpsäilykoira, se on Rymy. Suuri sydän yhdistettynä maailman ystävällisimpään luonteeseen, tyypillinen jämpti <3

Halloweenkin on takana ja sitä juhlittiin meillä ensimmäistä kertaa. Tilasin kunnon halloween-koristelutkin jotka eivät valitettavasti minun kännykän kuvissa näytä miltään, mutta hienot ne oli livenä! Hyvät sapuskat, booli ja mahtavat vieraat tekivät illasta kyllä ikimuistoisen. Paikallisessakin piipahdettiin illan päätteeksi ja viimein kolmen maissa väsyneet juhlijat painuivat pehkuihin.




Tällaista täällä näin pikapäivityksen merkeissä, mutta eiköhän huomenna ole taas asiaa kun treenit on takana, saa nähdä mitä valkku on meidän pään menoksi tällä kertaa keksinyt!

1 kommentti: