Tutkimme Sarin kanssa hyvissä ajoin miten rata tulisi menemään, onneksi Sari muistaa aina raahata minutkin sinne reunalle katsomaan ja sumplimaan ohjauskuvioita, tämä helpottaa älyttömän paljon itse radan kävelyä. Rata vaikutti olevan oikein mukava ja suoritettavissa oleva. Ainoa mikä pelotti jälleen kerran oli Reinon hermostunut olemus ja meidän vuoromme koittaessa ajattelin vain että nyt mentiin, meni syteen tai saveen. Nooh, alla olevasta linkistä pääsette kurkkaamaan kuinka siinä sitten kävi :)
Reino meni ensimmäiset esteet oikein kivasti, mutta pylly rupesi viistämään maata jo parilla esteellä ennen puomia jossa sillä lähti homma tassuista ihan tosissaan! Kun tunsin että ei juma, ei se odota eikä taatusti pysähdy, yritin vielä epätoivoisesti huutaa eteen-käskyä jotta se ottaisi seuraavan hypyn. Käsky toimi varsin loistavasti, paitsi ettei se ottanut sitä hyppyä vaan painui suoraan eteenpäin muovinauhojen alta kuin nuoli. Siellä se rallatteli lämmittelyalueella muutaman kierroksen kunnes sain sen taas takaisin. Tässä vaiheessa kun oli jo hylsy alla, päätin ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti ja rauhoitin Reinoa ja pidin sitä hetken paikalla jotta se hieman hengittäisi ja kokoaisi itseään. Tämän jälkeen mentiin pari estettä ja taas piti tehdä pari ylimääräistä mutkaa ennen kuin se malttoi keskittyä minun ohjaukseeni ja pääsimme loppuradan ilman kommelluksia.
 |
| Palkintopallille ei Reiska pääse jos ei pysy radalla :D |
Tämän koettelemuksen jälkeen kävin hakemassa häkin, löysin sinne alle suojan ja vielä peiton ja Reino sai jäädä kunnon jäähdyttelylenkin jälkeen sinne keräämään itseään. Samalla yritin tsempata itsenikin, vaikka oli kamala pelko persuksissa että mitä jos tämä ongelma tuli taas kerran takaisin? Joten kuten sain itseäni niskasta kiinni ja päätin rauhoittua ennen seuraavaa agilityrataa ja siinä melko hyvin onnisuinkin. Otin Reinon mahdollisimman myöhään häkistä, pidin sen koko ajan niin rauhallisessa mielentilassa kuin mahdollista. Viimeinkin tuli meidän vuoromme ja huomasin heti alusta asti kuinka Reinon eteneminen oli paljon rauhallisempaa ja maltillisempaa. Rata eteni sujuvasti ja taisin tuudittautua turvallisuuden tunteeseen sillä unohdin ohjata koiran muurille josta tuli harmillinen kielto. Tämän jälkeen tuli vielä yksi rima alas, uskon että siinäkin oma ohjaus vaikutti, olin ehkä liian lähellä estettä ja Reino joutui ottamaan ylimääräisen laukkahypyn. Loppu meni kuitenkin hienosti ja saimme tuloksen kymmenellä virhepisteellä ja pari sekuntia alle ihanneajan.
Kolmannelle eli hyppyradalle lähdin jo huomattavasti rauhallisemmalla mielellä. Alku lähti oikein mukavasti, mutta jostain käsittämättömästä syystä muutin ohjauskuviota juuri ennen keppejä olevalle esteelle. Tarkoitus oli tehdä valssi jotta saan Reinon vähän himmaamaan mutta kappas, Laura tekikin persjätön jolloin Reiska veti kaarteen pitkäksi eikä ollut yhtään niin hyvin käsissä kuin olisi pitänyt olla. Tästä seurasi liian luja vauhti kepeille ja eihän se niitä hakenutkaan joten tästä otettiin viisi virhepistettä. Loppurata meni aika mallikkaasti ja sai siellä kyllä juosta! Ihan hivenen olin kyllä viimeisessä valssissa myöhässä mutta onneksi Reino pelasti tilanteen ja näin olimme maalissa ja ihanneaika alittui 6,25 sekuntia!
Toisella radalla sijoituimme viidenneksi ja hyppyradalla neljänneksi, ei huono, ei huono. Olisihan se ollut mukava lähteä kotiin pokaali kainalossa, mutta mukavia pätkiä saatiin sekä kaksi tulosta niin ei voi olla tyytymätön. Lisäksi opin taas rutkasti oman koirani käyttäytymisestä sekä paineensietokyvystä. Se tarvii todella selkeät rutiinit sekä sen oman häkkinsä jossa voi rauhoittua välillä. Edelleenkin se silti saattaa saadaa niin kovan stressin että se purkaa sitä radalla mutta Reino ei olisi Reino jos se ei välistä moisia peliliikkeitä tekisi, vai kuinka? :)
Kisojen jälkeen päätimme ottaa kunnon keppilähestymisharkat, alla pikkupätkä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti