perjantai 20. maaliskuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Meillehän kuuluu periaatteessa oikein hyvää. Lupasin hieman valaista mitä meidän viime kisoissa Haukiputaalla tapahtui, joten tässä tulee! Radat vaikuttivat varsin mukavilta ja täysin suoritettavissa olevilta, mutta kuten viimeksi Pellon kisojen jälkeen aavistelinkin, Reino oli päättänyt että rallittelu omaan tahtiin on paljon mukavampaa kuin minun kanssa työskentely. Ensimmäisellä radalla se kävi ensin moikkaamassa tuomaria ja toimihenkilöä jonka jälkeen se suoritti pari estettä ja karkasi. Tämän jälkeen keskeytin radan ja vein koiran pois. Toisella radalla päästiin ehkä kolme estettä ja herra lähti taas painelemaan ja sama homma, laulu seis. Kolmas rata lähti varsin rauhalliseen ja mukavaan tahtiin, mutta Reino repesi täysin puomille mentäessä ja siinäpä oli sitten meidän kisat taputeltu. Olin äärimmäisen pettynyt ja harmissani (tietysti, kukapa ei olisi ollut) ja kotimatkan mietin että tuleeko tästä kisaurasta oikein mitään.


Kuvan laatu on surkea, mutta voi Reinoa <3 Ja iskää <3

Illan velloin itsesäälissä ja pahassa mielessä ihan luvan kanssa, mutta luojan kiitos meillä on maailman paras koutsi joka sai taas pienen toivon kipinän syttymään. Tehtiin sotasuunnitelma jota ollaankin sovellettu treeneissä oikein onnistuneesti: joka kerta kun Reinon huomio herpaantuu edes hetkeksi ja sitä ei kiinnosta minun pyynnöt ja käskyt niin se joutuu häkkiin jäähylle. Ensimmäinen treenikerta kisojen jälkeen olikin aluksi minun osaltani lähes kokonaan istumista ja toisten suoritusten katsomista, mutta loppuajasta Reiska sai pienen valaistumisen että hei, täähän on varsin tylsää kun joutuu vain häkissä hengailemaan. Silloin kun se keskittyy niin sehän on aivan super! Täytyy vain itse muistaa olla tarkkana ja huolehtia että ei hyväksy pienintäkään herpaantumista vaan vie sen samoin tein jäähylle.

Päätettiin myös että R ei pääse kisaradoille ennen kuin treenit alkavat olla varmaa kauraa, turha lähteä pilaamaan hyvin menneitä treenejä vain siksi että haluan kisata. Kun pohjatyö tehdään hyvin voin myöhemmin nauttia kisaamisesta ilman pelkoa siitä että pysyykö tuo kakara radalla vai ei.

Rymyn kanssa ollaan tottistelu tasaiseen tahtiin ja etenkin häiriössä toimiminen on parantanut suurin harppauksin. Kieltämättä aina joskus väsyttää heti töiden jälkeen pakata koira autoon ja ajaa yhteistreeneihin, mutta ilman kovaa työtä ei voi odottaa tuloksia. Kotona treenataan rauhassa kaikkea vaikeampaa ja porukassa kerrataan tällä hetkellä vielä niitä helpompia juttuja. Viime harjoituksissa se keskittyi minuun jo aivan mahtavasti, sillä koiralla on työmotivaatio kyllä kohdallaan!



Kropparemppakin on edistynyt: olen käynyt salilla reippaasti ja on hauska huomata että jo vain on kunto ja lihakset parantuneet verrattuna parin kuukauden takaiseen äheltämiseen. Olen aloittanut taas varovaisen hölkän, jossain vaiheessa reisilihas meinasi sanoa sopimuksen irti, mutta nyt sormet ja varpaat pystyyn että se pysyy hyvänä jotta pystyn jatkamaan puolimaratonille treeniä! Syön edelleen kerran viikossa jotain hyvää, muuten olen pyrkinyt mahdollisimman terveelliseen ruokavalioon liikunnan ohella. Keventäjien kolmen kuukauden jakso on nyt ohi ja kunhan palkka napsahtaa tilille viimeinen päivä niin uusin jäsenyyden vielä seuraavalle kolmelle kuukaudelle. On aivan ihanaa kun on paljon pirteämpi ja kevyempi olo. En halua kuitenkaan näyttää nälkiintyneeltä kurjelta, joten painonpudotus on maltillista ja lihasten kasvatus ja kropan kiinteyttäminen on itse laihtumista tärkeämpää.

Hevostelu on jäänyt vähemmälle kuten olette varmaan saattaneet huomata, johtuen ihan siitä syystä että minulle ei ole yhtään omaa hevosta mutta koiria sitä vastoin kaksi. Tällä tarkoitan sitä, että yhdessä välissä huomasin käyttäväni kaiken aikani muiden hevosten hoitamiseen ja ratsastamiseen omien koirieni kustannuksella. Aikaa on kuitenkin rajallisesti ja vaikka hevostelu onkin aivan ihanaa on minun pakko laittaa omat lemmikkini etusijalle.

Joka tapauksessa sunnuntaiksi olen lupautunut lähtemään Kristan kanssa Rautiahon Mintin valmennukseen Hirvaalle, se on sellainen tapahtuma jota ei voi jättää väliin! Vitsit kuinka kivaa, taidetaan napata Oonakin mukaan ja jos se jaksaisi olla niin kiltti ja kultainen ja napata muutaman kuvan, niin saadaan siitäkin sitten postausta aikaiseksi. Ratsuna mulla on tietysti Antti ja Krista lähtee humpailemaan Taaken kanssa, saas nähdä mitä siitä seuraa kun kaksi maalaistoopea lähtee ex-ravureiden kanssa valmentautumaan, saas nähdä!

Hieno Antti ja ihana kesä!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hahhah, maalaistytöt menossa :)

      Poista
    2. Kyllä :D cityyn mettäperän karujen hevosten kans x')

      Poista
  2. Tottahan toki saatan kuvata ja videoiakki jos vain tuotta kaluston! :)

    VastaaPoista