Reiska reippailee

Ensimmäisenä on kyllä pakko todeta että muutaman päivän lomailu teki sekä mulle että Reinolle tosi hyvää! Torstaina lähdettiin Marin ja Fannin kans Pellon treeneihin ja ilma oli kyllä aivan tautisen kuuma. Hallissa ei ollut sen viileämpää, päinvastoin, ilma oikein seisoi. Sehän ei meitä hidastanut vaan aloimme yhdessä Arin kanssa laittaa rataa kuntoon. Nyt säästytte meikäläisen hienoilta ratapiirroksilta sillä kerrankin muistin ottaa kameran mukaan ja saimme kuvattua muutamia pätkiä. Reino oli aivan liekeissä ensimmäisellä radalla ja harmi että kielsin Maria kuvaamasta sitä, olisi ollut astetta enemmän nauramista kun herra juoksi ja örisi minkä ehti. Ihan ok osasin jo suunnitella etenemiseni radalla, alkuun tuli yksi iso moka ja muut kohdat olivat oikeastaan sellaista hienosäätöä. Eikhään neki ala tulemaan enempi selkärangasta kun tässä vielä harjoitellaan.

Reino oli tosi hyvä ohjata ja se tuli mielellään luokse kun sitä pyysi. Keinussa se hieman rupesi oikomaan eikä asettanut tassujaan tarpeeksi huolellisesti kontaktialueille, mutta muutama tehokeinu niin sekin meni paremmin. Fannilla ja Marillakin meni älyttömän hienosti ottaen huomioon että Fanni on tainnut olla viimeksi reeneissä joskus kuukausi, ehkä jopa puolitoista sitten. Minun silmääni Fannin hyppytekniikkakin on parantunut, se ei ole ollut kaikkein parasta mahdollista mutta näköjään sitä voi kehittää.

Lauantaina kävimme Rymyn kanssa katsomassa Karon pikkupentua ja voi hemmetti, herra meinasi haukata toiselta palan irti. En tiedä mikä uroskantti sille on iskenyt, mutta nyt on pakko alkaa tehdä sen kanssa töitä paaaaaljon enemmän kuin ennen. Huomaa että kun olen Reiskan kanssa työskennellyt tiiviisti koko ajan, on myös tuloksia tullut. Se on rauhallisempi (pallien poistolla on varmasti osansa) ja maltillisempi, ei piippaa läheskään enää niin paljon kuin ennen. Muistan meidän eka mätsärit kuin eilisen, se oli aivan kaamea kokemus. Reino itki ja vinkui ja kaikissa kuvissa mitä on kehästä otettu se näyttää siltä että "apua, tuo on väkisin raahannut minut tänne, tämä on kauheaa, haluan poiiiiiiis!!!". Nyt se osaa olla jo tosi kivasti koiraporukoissa ja keskittyy tekemiseen. Kaksi koiraa on tuplasti työtä, mutta ei auta, en halua että Rymy riehuu tai on aggressiivinen toisille koirille, nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja ruveta kouluttamaan sitä ihan tosissaan.

Tänään kävin ensimmäiseksi "aamulla" eli kahdeltatoista pitämässä Aukulle tunnin. Sääskiä ja paarmoja oli niin maan perhanasti että meinasi hermo mennä, niin ratsastajalla, hevosella kuin opettajallakin. Aukku ratsasti taas paremmin kuin ikinä, en vain voi käsittää tuota kehityksen vauhtia! Antti kulki taas kerran niin hienosti, voitteko kuvitella ex-ravurin ja kymmenvuotiaan yhteistyön? Luulisi että muutenkin vaativa ratsastettava Antti vetäisi herneet nokkaansa eikä alkaisi millekään mutta höpö höpö, se yrittää koko ajan parhaansa ja ei tee mitään mikä voisi Auroraa pelottaa. Tänään päätinkin että nyt otetaan "uhkayritys" ja kokeilemme laukkaa. Tietysi hain ensin liinan ja Aukku-parka oli ihan kauhuissaan! Ei millään olisi halunnut kokeilla kun jännitti ja pelotti, etenki se että Antti menee niin lujaa. Viimein kamala opettaja pakotti ottamaan satulasta kiinni ja pyysi hevosen laukkaan. Voi että, kun olisittekin nähneet sen! Antti nosti rauhallisen laukan ja Aurora istui tyyneen rauhallisena kyydissä, jalat täsmälleen miten pitää ja ryhti oli hyvä. Hetken kuluttua pikkuratsastaja uskalsi irrottaa myös kädet satulasta ja ei mennyt aikaakaan kuin liina oli irrotettu ja neiti päästeli laukkaa ihan itsekseen ympäri kenttää! Olin niin ylpeä molemmista, ihana pari kertakaikkiaan!

Kotiin päästyäni päätä särki niin perhanasti ja päätin että loppupäivä otetaan rennosti. Koirat eivät vain olleet laisinkaan samaa mieltä, kamala metakka ja riehuminen oli päällänsä. Ei auttanut kuin hilata takamus penkistä ylös ja ensimmäisenä lenkille pääsi Reino. Sen verran laiska olin että lähdin pyörällä liikenteeseen ja ajoimme rannalle jotta koira saisi vähän viilennystä. Reino uiskenteli aikansa ja kotiin poljettuamme vaihdoin koiran Rymyyn. Tämän hermannin kanssa en todellakaan uskaltanut ajaa hiekkaista pihatietämme alas, hyppäsin pyörän selkään vasta pyörätiellä. Rannalle päästyämme Rymy oli niin iloinen kun pääsi temmeltämään veteen lasten kanssa että oksat pois. Onneksi kaikki mukulat olivat tuttuja ja tykkäsivät koirista ja Rymy osallistui enenmmän kuin mielellään kaiken maailman vesileikkeihin. Tuntui että sitä ei saa pois ollenkaan vedestä, mutta viimein se suostui valjaisiin ja pyöräilimme kotiin. Nyt pitäisi olla tyytyväisiä koiria!

Reino on ystävystynyt Karon pennun kans oikein kiitettävästi, se antaa repiä korvista ja poskista ja leikkii Kiran kanssa hippaa ja on aika kivasti varonut telomasta pienempäänsä. Tietysti kun silläkin on ns. "hullukantti" päällä, on vaara että Kira ottaa vähän osumaa, mutta suuremmilta vahingoilta olemme välttyneet.

Tässäpä tämä meidän viikko on kulunut, eli ihmeempiä ei ole tapahtunut. Nyt voisin viimeinkin vain kömpiä peiton alle ja katsoa vaikka jonkun elokuvan, eli kuullaan taas tyypit!