Loma jatkuu ja tekemistä riittää. Kävimme Oonan kanssa hömpsöttelemässä Kristan ihanilla ruunilla sunnuntaina ja hauskaa oli kuten arvata saattaa. Päätimme laittaa ne oikein hienoksi ja letitimme molemmat, laitoimme pintelit ja ihan vahingossa meillä oli myös väreiltään mätsäävät vaatteet. Taake oli vain tosi väsynyt, sillä edellisenä yönä iskivät sääsket oikein urakalla ja poika oli taatusti juossut niitä karkuun koko yön. Oonan letittäessä se ihan yhtäkkiä putosi polvilleen ja nousi hyvin hämmentyneen näköisenä takaisin ylös. Raukka-parka nukahti kesken kaiken! Ratsastimme pyörätietä pitkin noin 3,5 kilometrin matkan ratsastuspaikalle ja aloimme lämmitellä hevosia. No okei, minä lämmittelin ja Oona koitti saada hevosen edes kävelemään ja olemaan kaatumatta ja luovuttikin melko pikaisesti, ei ruunaa viitsinyt enempää kiusata kun toinen ei vain jaksanut.
 |
| "No niin muija, lakkaa juoruamasta ja päästä minut laukkamaan!!" |
 |
| Toista piti välistä vähän helliä |
 |
| "Mitä, minuako helliä, pois se minusta, oon kova jätkä!!" |
 |
| "No okei, ehkä ihan vähän saat rapsuttaa...." |
Antti oli alussa normaali oma häslä itsensä, mutta olen pikkuhiljaa oppinut kikat miten sen saa rauhoittumaan ja keskittymään. Itse pitää pysyä hyvin rauhallisena, tehdä paljon pyöreitä uria ja kun se rauhoittuu päänsä kanssa pitää antaa sille hyvä ulko-ohjan tuki ja pitää käsi rauhassa ja paikallaan. Raviin siirtyessä se yleensä alkaa höpöttämään mahdottomasti, mutta nyt se oli oikein rento ja hyvä, ajoittain jopa tahdikas! Ravailin molempiin suuntiin, tein ympyröitä. Ajattelin että en laukkaa ollenkaan, sillä nurmipohja on aina liukkaampi kuin hiekka ja hevosilla ei ollut hokkeja ja Antti voi nimittäin vetää sellaista vauhtia kulmiin että sitä ollaan hyvin äkkiä kyljellään. Kuitenkin hetken ravailtuamme Antti päätti oma-aloitteisesti tarjota rauhallista laukkaa mikä on tämän hevosen ollessa kyseessä suoranainen ihme. Olin niin hämmentynyt että kun Oona karjaisi että muista kädet ja jalat oikeille paikoille, meni koko pakka sekaisin ja Antti alkoi hössöttämään. Jäin siis itse ihan totaalisesti matkustamaan enkä ratsastanut enää. On se pirskatin hyvä että joku muistaa mullekin huutaa, tuli jopa ihan asiallisia kuvia, nyt ei niin paljon harmittanut katsoa omaa istuntaa kuin viimeksi.
Aime on harmillisesti lähtenyt kesälaitumille muualle, mutta Oona tuumasi että nyt on sitten mullakin enempi aikaa ratsastaa Pablolla, ihana juttu! Ja tietty on Taake ja Antti, ne on kyllä niin huikeita tyyppejä ettei mitään rajaa! Eli toivottavasti jatkossakin hevosaiheista postausta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti