Näyttelyhuumaa

Voi hyvänen aika mikä päivä takana! Aamulla oli herätyskello soimassa hieman ennen kahdeksaa jotta ehtisin hakea Anttonin meille. Ajelin silmät sikkurassa Ylitorniolle ja nappasin pikkuvelin kyytiin, sitten takaisin kotiin ja ruokkimaan hevoset. Kotona alkoikin sitten kiireinen valmistautuminen päivän suureen tapahtumaan: Kemin koiranäyttelyyn! Tukka nutturalle, siisti meikki, nappikorvikset ja asuna mustat suorat housut sekä harmaa jakku. Puoli kymmeneltä Karo kurvasi meille sinisellä salamallaan ja Antun kanssa hyppäsimme kyytiin. Kävi ilmi että managerimme oli tänään poikkeuksellisen hajamielinen ja oli unohtanut harjan kyydistä :) Haimme sen ja menimme hakemaan Nemoa kyytiin. Menomatka sujui hyvin, mitä nyt Nemo röhnötti koko painollaan Antun päällä ja nautti rapsutuksista täysin siemauksin!

Paikalle päästyämme kävimme ilmoittautumassa ja lähdimme etsimään hyvää paikkaa jossa harjata koira ja vähän tutkailla tilannetta. Iloksemme huomasimme pehmiskioskin sekä kahvilan joka myi pientä suolapalaa kera kylmien juomien. Vahvistimme hieman itseämme ja levähdimme sitten nurmikolla, sää oli todella lämmin ja ei yhtään sääskeä missään, luksusta!

Nemo otti rennosti, se makoili vain onnellisena meidän välissä ja nautti päivästä. Antton oli mitä mainion kepo (kennelpoika), kantoi tavaroita, kuvasi, haki jäätelöä, putsasi koiraa ja oli muutenkin yleismiesjantusena. Jouduimme odottamaan omaa kehäämme aika kauan, sillä olimme tapamme mukaan taas etuajassa. Meitä ennen ehdimme katsoa karhukoirat ja jämptit jotka tietysti kiinnostivat minua suuresti omien koirieni vuoksi. Rotunsa kaunein jämpti oli niin hieno narttu että harvemmin olen moista nähnyt! Usealle tuli niin huonoja arvosteluja että kauhulla odotimme omaa vuoroamme ja päätimme olla toivomatta liikoja. Nemo oli ainoa junnu-laika ja saimme olla kehässä heti yksin.

Tuomari kävi ensin koiran läpi ja mittasi sen (minä olin kauhusta jäykkänä että onko jätkä kasvanut liikaa mutta ei ollut!) ja sen jälkeen juostiin! Kehä oli ihanan iso, Nemon isot ja näyttävät liikkeet pääsivät siinä oikeuksiina täysin. Saimme niin hienot arvostelut ettei tosikaan, olin aivan puulla päähän lyöty. Tässä muutamia otteita, tuomarina Hannu Talvi:

Hyvä pää, hienot raamit. Ikäisekseen erinomaisen kehittynyt, miellyttävä luonne. Karva hyvä, vahvat raajat. Isot, hyvät liikkeet. Rintakehä aavistuksen kapea.

Arvosteluksi tuli ERINOMAINEN ja SA, ja sertihän sieltä siis tupsahti! Upeaa! Laikoja oli vain kolme, ja Nemo oli ylivoimainen voittaja ja sai vielä ROP:in eli se oli rotunsa paras! Olimme niin iloisia ja yllättyneitä että koko joukko riehui ja selitti toistensa päälle. Naapurin kasvattajakin sai omalle suojatilleen samat meriitit, kyllä olimme niin ylpeitä ja nauroimmekin että Kainuunkylä jyrää :)

Best in showhun emme päässeet, meillä oli ryhmäarvostelussa viitos- ja kakkosryhmän koirat ja ihan supertarkka serbialainen tuomari. Se ei kuitenkaan meitä masentanut, sillä Serti oli meille monin verroin arvokkaampi saavutus!

Kotiin ajoimme ihan näyttelyhuumassa ja veimme Nemon ylpeälle omistajalleen takaisin. Itse lähdin vielä kotona hevosten ruokinnan jälkeen Reinon kanssa juoksemaan jonka jälkeen siivosin tallin. Seuraavan vuorossa olikin Rymy, jonka kanssa treenattiin hieman kehäesiintymistä. Kävimme myös pienellä remmilenkillä ja jätkä meni oikein mallikkaasti. Reinonkin kanssa koitimme treenata kehäesiintymistä, mutta se ei sitten millään hiffaa että sen ei tarvitse istua kun pysähdytään, toivottavasti se nyt tajuaisi sen ennen tiistain mätsäriä.

Nyt olen niin onnellinen ja tyytyväinen, että lähden suihkun kautta koisimaan, mutta jatketaan tarinointia taas toiste!