Eilinen oli mukava päivä, onneksi! Työpäivä meni tosin hitaasti kun tiesi että neljän tunnin kuluttua pääsee kesälomalle. Sorruin ostamaan Kingslandin superihanan Finland-paidan, alla kuva.
Kotiin päästyäni ruokin hevoset ja levähdin hetken, sen jälkeen lähdin kokoamaan suitsia jotka purkasin pesua varten pari päivää sitten. Lirika oli edellisenä päivänä ollut ihan mahdoton, steppasi ja tänttäröi ja juoksi vain alta pois. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minua pelotti selässä ja suosiolla talutin sen valtatien yli. Olo oli suorastaan helpottunut kun pääsin alas selästä ja mietin kauhulla seuraavan päivän ratsastusta. Soitin taas palopuhelun Maijalle kuinka Lirika oli kamala ja pohdin olisiko sillä ollut maha taas kipeä. Maija tapansa mukaan taas joutui rauhoittelemaan ja onhan se totta että nyt kun muorin kroppa on pikkuhiljaa palautunut ja saanut massaa, suuresta rehumäärästä jää väkisinkin energiaa muuhunkin pöllöilyyn. Lirikalla on vain ikävä tapa vetää itsensä ihan ylihysteeriseksi ja keksiä kaikkea kummallista :)
Pahojen aavistusten vallassa kiipesin siis eilen selkään ja kuuntelin samalla korvanapeista musiikkia joka rentouttaisi etten olisi kireä kuin viulun kieli. Erittäin suureksi hämmästykseksi hevonen oli oikein leppoisan ja mukavan tuntoinen jo ensi askelilta ja kun pyörätiellä otin ohjat käteen, se pyöristyi ja rupesi kantamaan heti. Matkalla kentälle tein alkuverryttelyksi hieman avoa ja taivuttelin, välistä pyysin sen pyöreämpään ja syvempään muotoon jonka jälkeen annoin sen venyttää kaulaa ja kulkea pitkänä ja matalana.
Koululla oli pahaksi onneksi juuri teatteriesitys meneillään kun saavuimme pihaan ja Lirikahan oli hypätä nahoistaan nähdessään sellaisen määrän autoja ja ihmisiä! Sain sen juuri ja juuri pidettyä hanskassa ja pääsimme kentälle ehjin nahoin. Saimme seuraa kentälle, sillä anoppilaan oli saapunut kesävieraita ja heillä oli ratsastusta harrastava tytär joka kaikin mokomin halusi tulla Lirikaa katsomaan. Tamma oli alusta asti hienosti kuulolla ja nyt se näytti taas kaunista ja tahdikasta raviaan, jopa avot vasempaan suuntaan menivät todella hyvin. Laukka pyöri hyvin ja olin erittäin tyytyväinen ratsastukseen. Uskoin, että Lirika käyttäytyisi hyvin jos päästäisin myös Mintun selkään ja niinhän se menikin. Minttu ratsasti siististi ja rauhallisesti hetken aikaa ja ajoittain Lirika uskalsi jopa hiukan pyöristää niskaansa.
Lopuksi kävin vielä itse selässä ja Mintun halutessa nähdä kuinka Lirika hyppää, päätimme näyttää kuinka muori ylittää ristikon. Ensimmäinen hyppy oli kaunis ja rauhallinen, mutta toisella kertaa lähestyminen meni pieleen ja hevonen hyppäsi varmaan kahden metrin päästä. Loikasta tuli valtava ja tunsin kuinka irtauduin satulasta mutta onneksi palasin onnellisesti selkään ja sain pidettyä jalustimet jalassa! Nyt olisi pitänyt olla ehdottomasti kamera, oma ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen!
Haimme vielä mummolasta sokerit Lirikalle kiitokseksi ja lähdimme kävelemään kotiin. Illalla oli ihanan rento ja rauhallinen olo, luin Twilight-saagan kolmatta osaa ja nukahdin tyytyväisenä sohvaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti