Hevosmiestaito ja sen puute

Tänään oli pitkästä aikaa hyvä päivä, aamupäivä meni Lirikaa putsatessa ja kyllähän siitä karvaa lähtikin! Tunnin sitä harjasin ja siistin jouhet, leikkasin vuohiskarvat ja lyhensin tuntokarvoja aavistuksen. Pisteenä iin päälle suihkuttelin Vetrolin Shinea ja tammasta tuli todella edustava.

Suka oli kovilla!

Tyytyväinen tamma

Lopputulos

Opettelin myös Jonin avustuksella vaihtamaan kesärenkaat traileriimme, ei ollut yhtään niin vaikeaa kuin olin pelännyt! Putsasin kaikki nahkavarusteet ja vaihdoin traileriin uudet aluset. Huomenna olisi vuorossa sitten lantalan tyhjennys, hyi että inhoan sitä!

Tänään mietin myös otsikossa olevaa aihetta pitkään ja hartaasti. Vaikka en ole todellakaan täydellinen ratsastaja tai hevosenomistaja, pyrin kuitenkin aina siihen että hevosella on rento ja luottavainen asenne enkä tarkoitukselle vie sitä liian vaikeisiin ja pelottaviin tilanteisiin. Tämänkin olen oppinut kantapään kautta: Lirika on pelästyksissään ja liian stressaavassa tilanteessa kaatunut päälleni ja tästä sain syyttää vain ja ainoastaan itseäni.

Haluan kunnioittaa hevosen tarvetta olla hevonen, enkä halua inhimillistää niitä liikaa. Kaikki liiallinen pakottaminen ja alistaminen on mielestäni väärin: siinä missä taito loppuu alkaa väkivalta.

Olen nähnyt viime aikoina asioita jotka olisin mieluummin jättänyt näkemättä. Olen jäänyt miettimään onko rollkur todellakin tarpeellista hevosen koulutuksessa ja ratsastuksessa. En voi uskoa että hevonen hyötyy tuollaisesta asennosta millään tavoin ja voin kuvitella miten epämiellyttävää on olla köytettynä liian tiukkaan pakettiin. Mietin myös mitä se tekee hevosen psyykelle fyysisen kivun lisäksi, voiko hevonen luottaa sellaiseen ihmiseen joka alistaa sen täysin avuttomaksi ja aiheuttaa kipua? Eikö olisi huomattavasti kiitollisempaa jos hevonen omasta vapaasta tahdostaan kantaa itsensä ja laskee niskansa alas?

Älköön kukaan luulko minun kuitenkaan olevan mikään kukkahattutäti. En salli hevoselta minkäänlaista törkeää käyttäytymistä, kunnioitus ihmistä kohtaan on oltava. Hevosteni tulee varoa minua, ne eivät saa töniä, astua varpaille ja tai jyrätä taluttaessa. Molemmille tämä on suurimman osan ajasta selvä, mutta tarpeen tullen muistutan joko äänellä, tai riimunnarun napautuksella.

Ikävä tosiasia on, että aina on huonosti kohdeltuja eläimiä, halusimme tai emme. Tietämättömiä tulee valistaa ja kertoa oikeista toimintatavoista, jos nämä eivät halua ottaa oppia vastaan olemme kuitenkin voimattomia. En usko rullaamisen olevan vielä eläinsuojelurikos joten valvojille ilmoittaminen ei välttämättä tuo tulosta. 

Mitä mieltä te rakkaat lukijat olette? Voimmeko todellakin vaikuttaa asiaan ja millä tavoin? Kertokaa myös mitkä teidän mielestänne ovat avaimet hyvään hevosen käsittelyyn!

Kiitos ja aamen, nyt ruokkimaan omat hevoset!