Ärrin murrin ja lievää vatutusta

Just joo. Muuta en voi enää sanoa. Nyt olen kuullut ja nähnyt ihan kaiken! Kuulin tässä joku aika sitten olevani kerrassaan paska hevosenomistaja joka ei huolehdi eläimistään. Menoamme ei kestä katsella, niin kauheaa se kuulemma on ja laiminlyön hevosehoidon touhottaessani muista vähemmän tärkeistä asioista, esimerkiksi karsinan väri on kuulemma pinkki (tietysti, olenhan liian eläinrakas ihminen). On minun vikani että Lirika on sairastunut ähkyyn ja kärsinyt huonosta kengityksestä. Syötän sille ties mitä kalliita rehuja ja silti se on liian laiha. Katsotaan vanhoja valokuvia jossa hevonen on kymmenen vuotta sitten parhaassa kisakunnossa ja verrataan sitä 22-vuotiaaseen, kolme varsaa synnyttäneeseen tammaan joka on talven aikana sairastanut enemmän kuin kerran.

En oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Toki minulla on paha mieli siitä, että hevonen ei ole siinä kunnossa missä haluaisin sen olevan, sille ei nyt yksinkertaisesti mahda mitään. Parhaani teen ja muuta minulta ei voi vaatia. Onko se rikos että halusin viedä hevoseni pois täysihoitotallilta ja viedä sen kotiin? Täällä se saa olla ulkona koko päivän ja tallissa tuulettaa karvapeitettään ilman ympäri vuorokautista loimitusta. Lämpimien kevätpäivien koittaessa se saa olla ulkona ihan nakuna ja nauttia piehtaroinnista täysin rinnoin. Heinää se saa neljä- viisi kertaa päivässä ja rehut kolme kertaa päivässä ja vettä on tarjolla tarhassa koko ajan. Liikuntaa se kolme tai neljä kertaa viikossa pitkien lämmittelyjen kera jotta se ei reväyttäisi paikkojansa. Lisäksi sillä on hevoskaveri koko ajan sekä virikkeellinen elämä kaikinpuolin.

En voi käsittää tällaista toimintaa laisinkaan! Varsinkin kun se tapahtuu törkeästi selkäni takana, ei kukaan ole tullut moista päin näköäni kertomaan. Ammattilaisen, aikuisen hevosihmisen luulisi kykenevän parempaan. Vai pitäisikö todeta "ammattilaisen". Etenkään kun kyseinen henkilö ei ole nähnyt talliamme, ei tiedä arjestamme hölkäsen pöläystä ja päättelee asiat miten itse haluaa.

Hienoa on että jaksetaan olla huolissaan eläimen hyvinvoinnista, sitä minäkin peräänkuulutan, mutta luulisi kokeneen hevosihmisen osaavan kertoa suoraan minulle olevansa huolissaan ja kuuntelevan mahdollisia syitä hevosen sen hetkiseen tilaan. Mielelläni otan vastaan asiallisia neuvoja sekä vinkkejä ja kyselenkin monesti minua kokeneemmilta ihmisiltä apua.

Nyt on viime aikoina tullut niin paljon paskaa niskaan ja aiheetonta(kin) kritiikkiä että alkaa huumori loppua. Pyrin kyllä ohittamaan aiheettomat kommentit olankohautuksella, mutta aina se ei ole niin helppoa. 

Onneksi on kuitenkin paljon niitä ihmisiä jotka jaksavat kannustaa ja opastaa asiallisesti sekä rohkenevat aukaista suunsa huomatessaan epäkohtia. Kiitos kaikille ystävilleni, olette aikamoisia tukipilareita elämässäni!