Voi että voi olla turhautunut olo! Olen iloinnut kuinka hienosti meillä on lähtö aksatreeneissä onnistunut niin kyllähän sitä rymähdettiin maan pinnalle saman tien. Eilen oli siis Raunon treenit ja ihan eka kiekoilla neiti pysyi hyvin paikalla, mutta seuraavilla ei sitten millään. Olin niin harmissani ja pahalla tuulella kunnes aikani mietittyä jäljet johtivat taas kerran sylttytehtaalle, eli meikäläiseen. Kuka EI palkannut kertaakaan taakse? Kuka EI palkannut nopeasta maahanmenosta? Kuka olikaan idiootti? Kuka luulikaan että homma on nyt ok, ei tarvi enää tehdä töitä? Ei muuta kuin peiliin katsomisen paikka ja back to basics.
Niin äiti, älä oleta!
No se siitä ja sen asian vatvomisesta ja itse treeniin. Teimme radan pätkää jossa oli ensin hyppy, takaakierto, hyppy, putkeen lähetys ja sitten pitkä suora jossa pituus, hyppy ja taas takaakierto. Tämä olikin vallan hyvää harjoitusta ja meni melko kauan ennen kuin sain Lillanin hienosti takaakierrolle ilman että itse sitten seisoin koiran laskeutumispaikalla. Ohjeeksi tuli lähettää koiraa kohti tyhjää, ei esteelle, sillä sen linja tuli siitä kyllä hyvin esteelle. Tässä minun piti olla rauhallinen, hoitaa tilanne tarkasti ja sitten vain lähettää hypyn kautta putkelle kun koira kerran irtoaa. Sitten vain hanat auki ja paineltiin suoraa pitkin koira perässä! Toinenkin takaakierto sujui hyvin niin kauan kunnes unohdin taas lähettää kohti tyhjää ja rupesin ajattelemaan liikaa itse estettä. Tästäpä tuli loistava kotiläksyharjoitus!
Nyt on kuitenkin päästy jo ihan kivasti tekemään radan pätkää ja Lillan ottaa esteet ilman että jouduin "vahtimaan" ja viemään sitä jokaiselle. Tämän kanssa pitää vain olla rohkeutta liikkua ja antaa sen hoitaa tilanteet, toki se pitää ensin kouluttaa asioihin, mutta opetuksessakin pitää paneutua itsenäiseen suorittamiseen. Samalla ihan mahtavat treenit ja samalla ihan sika turhauttavaa! Onneksi Rauno on ihan huikean hyvä valmentaja, nytkin kun meinasi vähän puhalluttaa niin ohjeeksi tuli mennä koiran mukaan ja tehdä mitä se sillä kertaa vaatii. Eli älä hermostu vaan palaa taaksepäin ja hoida sen hetkinen tilanne kunnolla. Radalle ehtii kyllä kun homma on hanskassa.
Sunnuntaina käytiin Riikan kanssa taas itsenäisesti harjoittelemassa. Meillä oli teemana "kisaharkat", eli soitimme kajareista kisojen livestreamia, puhalleltiin tuomarin pilliin ja välistä soi myös musiikki. Tottuvat koirat heti kaikenlaiseen möykkään mitä kisapaikalla voi olla. Lillanin kanssa harjoittelimme takaakiertoa saksalaisella, muutamaa puomia sekä keppejä. Puomi oli jo tosi kivalla mallilla mutta keppitreeniä pitää alkaa tehdä nyt paljon erilaisilla kepeillä. Neiti oli sitä mieltä että seuran kepit oli jotain ihan outoa eikä niitä voi muka suorittaa. Selkeästi se on nyt tottunut vain omiin joten se ongelma pitää fiksata heti pois.
Huomenna Lillerillä onkin sitten hieronta ja toivotaan että mitään suurempia jumeja ei ole ilmennyt tässä parin kuukauden aikana. Palataan asiaan taas ja meikäläinen yrittää muistaa että sitä saat mitä vahvistat!
Ilmoittauduimme Lillanin kanssa seuramme aksan jatkokurssille, lähinnä siksi että vetäjänä toimii Niina Veijola joka on ehdottomasti ohjaajana aivan huippuluokkaa ja vieläpä erittäin mukava tyyppi siihen päälle. Ajattelin että saan Niinalta varmasti hyviä vinkkejä ja näkemystä, onhan hänelläkin kelpie ja useampi bordercollie sekä vuosien kokemus kouluttamisesta.
Niinpä torstaina oman mölliryhmän koulutustuokion jälkeen jäimme odottelemaan ryhmän kokoontumista. Meillä olikin ihanan kirjava ryhmä, sillä mukana oli sheltti, unkarinvinttikoira, flätti, lapinkoira, pointteri ja tietysti meidän pikkukelpi. Tehtävä oli helppo, pilkottiin yksinkertainen radanpätkä osiin ja tehtiin se ketjutettuna takaperin. Niinalla oli heti ajatus Lillanin lähtöön jossa se edelleen kuumuessaan ja esteitä tuijottaessaan on liian hidas. Ohjeeksi saimme käyttää jätä-käskyä (joka onneksi on meillä opeteltu) heti kun se jää silmästä kiinni esteisiin eikä kuuntele. Tämä toimi hyvin, sillä heti kun sen sanoin, katsoi Lillan minua ja palkan siitä muutaman kerran saatuaan oli aivan kuulolla ja läsähti maahan nopeasti. Eipä olisi käynyt itsellä mielen vieressäkään! Näin sitä oppii uutta kun viitsii kuunnella ja hakea apua. Kertaakaan se ei kuitenkaan yrittänyt varastaa lähdöstä ja se oli jotain se :)
Kotiläksyksi saimme sylikäännöksen opettelua, mikä ei todellakaan ole meille pahaksi, se on nimittäin sellainen ohjaus jota en osaa! Ei ole tarvinut Reinolla paljon käyttää joten nyt tulee sitten sekin tutuksi. Lisäksi meidän tulee Lillanin kanssa harjoitella lisää tuota luopumista ja kuuntelua aina vain vaikeammissa tilanteissa, eli esimerkiksi lenkillä pyydän molemmat koirat paikalle ja sanallisesti vapautan vuorotellen molemmat. Voipi olla vaikeaa, luulen ma!
Maanantaina olimme taas Raunon treeneissä ja harjoittelimme pitkällä suoralla sivuttaisirtoamista sekä pituus-estettä. Lillan toimi oikein hyvin, pysyi lähdössä eikä ollu minussa kiinni niin että ei osaisi suorittaa itsenäisesti esteitä. Toinen tehtävä oli hyppy-rengas-putki ja tosi hienosti neiti osasi myös vaikeamman renkaan :) Puomia tehtiin myös ja haimme maahan laitetun riman avulla sille sopivaa ponnistuspaikkaa ylösmenolle. Hyviä osumia sieltä alkoi löytyä, mutta työtä tämä vielä vaatii.
Kaiken kaikkiaan mukava treeniviikko, niin koiralla kuin emännälläkin on ollut hauskaa!
Tässä on ollut taas vaihteeksi niin kova tohina päällä että ei ole ehtinyt istahtaa edes kirjoittamaan! Olemme treenanneet kolmesti viikossa aksaa ja aamu- sekä iltaruualla ollaan tehty vähän tokojuttuja. Viime sunnuntaina kävimme myös Emmi Lavikan tokosemmassa jonka oli järjestänyt Koirakoulu Kisma Kempeleessä. Lähdimme Minnan kanssa hyvissä ajoin liikenteeseen ja perille löysimme ihmeen helposti, yleensä eksymme paljon pahemmin :) Kismalla oli hieno halli jossa oli loistavat tilat koirien häkeille, kahvihuone sekä kivan kokoinen treenialue. Ehdimme näkemään pari koirakkoa ennen meitä ja Emmi ehti vaakuttaa jo siinä vaiheessa taidoillaan.
"Aina tuota äitiä saa hävetä..."
Meidän ollessa vuorossa kerroin meidän suurimman pulmamme, eli seuruun. Emmi pyysi näyttämään mikä mättää ja suorastaan salamana sanoi että hän ei tykkää koiran pään asennosta. Sehän on vähän sellainen kyyläävä korppikotka ja se on ollut matalana ja hiippailevana seuruussa. Emmin ohje oli lähteä korjaamaan asia jo perusasennossa, eli en saa jatkossa hyväksyä ollenkaan sitä olkien alta kurkkimista :) Katsoimme myös meidän luoksetulon, eli sitä että se yleensä läsähtää kenttään kun jätän sen istumaan. Kappas, eipäs mennytkään maahan vai istui kuin tatti! Jennin koulutuksen jälkeinen treeni on siis tuottanut tulosta, jes! Toisella kierroksella katsoimme kapulan pitoa ja noutoa. Emmi kehui että Lillanilla on todella hyvä kapulan pito ja siinä ei ole mitään korjattavaa. Lähdimme harjoittelemaan noutoa tarjoamisen kautta, eli ensin tiputettiin kapula maahan ja annettiin koiran tarjota nostoa itse. Tämä oli Lillanille helppoa, sillä me olemme harjoitelleet kapulan pidon juuri näin. Tästä vaikeutettiin tehtävää niin että heitin vähän matkan päähän kapulan ja lähdin liikkumaan itse hieman taaksepäin. En sanonut ensin mitään vaan odotimme hoksaako Lillan lähteä kapulan kanssa minua kohti. Raukkaparka katsoi ihan hämillään että mitä ihmettä tässä haetaan ja kävi maahan kapula suussa :D
Tätä te varmaan tarkotitte?? Kuva: Kaisa Heikkinen
Tästä sitten hieman autettiin kutsumalla koiraa nimeltä ja kun se lähti kohti, piti heti kehua ja vapauttaa tehtävästä. Kyllä se pikku-tirriäinen on hauska tyyppi! Näytimme myös meidän kaukot ja Emmi muistutti että pitää olla myös aina sama kriteeri etujalkojen tekemisessä. Tähän mennessä en ole kyllä suonut niille ajatustakaan vaan tuijottanut maanisesti takasia etteivät ne liiku mihinkään :D Myöskin istuma-asentoa moitittiin hieman liian matalaksi, eli tässäkin pitää vain itse muistaa vaatia oikea suoritus aina ja joka kerta.
No oisit nyt heti sanonut! Kuva: Kaisa Heikkinen
Emmi kehui kuitenkin Lillania hyvin ajattelevaiseksi ja symppikseksi tyypiksi ja niinhän se kyllä on <3 Olin erittäin tyytyväinen koulutuksen antiin ja menen kyllä ehdottomasti toistekin jos vain sellainen mahdollisuus tulee!
Hei pitkästä aikaa! Me ollaan viimeinkin selätetty sairauskierre ja päästy pikkuhiljaa treenien makuun. Lillanista todellakin huomasi että mitään ei olla juuri tehty kun ohjattuihin mentiin sillä se ei millään olisi malttanut pysyä lähdössä. Selkeästi näki että heti tuli takapakkia kun ei harjoiteltu. Saimme kuitenkin muuten hyvää pätkää aikaiseksi ja ainakin omaan silmääni on sen hyppytekniikkakin parantunut. Itsenäisesti olemme käyneet ahkerast harjoittelemassa ja etenkin lähtöä ollaan harjoiteltu ihan joka tilanteessa. En ollenkaan välttele enää tilanteita joissa se on kuumentunut ihan mahdottomaksi, vaan enemmänkin oikein hakemalla haen niitä. Nykyään se kyllä nakottaa pysyä paikalla erinomaisesti, mutta sivulta maahanmeno saattaa kestää kauemmin, etenkin jos se käy kierroksilla. Tässä ei auta muuta kuin odottaa vaikka se kuinka välillä turhauttaakin. Olen tehnyt nopeita vapautuksia taakse lelulle kun se on mennyt maahan ja välistä palkannut ruualla etutassujen väliin. Kyllä se siitä kun vain ahkerasti harjoitellaan!
Puomin ylösmeno on ollut nyt tosissaan työn alla. Olemme kosketusalustan avulla lähteneet hakemaan oikeaa rytmiä ja laukkaa millä tullaan puomille ja aika hyviä onnistumisia tässä ollaan saatu. Nyt ollaan siinä tilanteessa että voin olla itse vierellä ja takana kun se menee puomille, mutta en juuri sitä edellä. Pikkuhiljaa vaikeutetaan, mutta nyt olisi ensin tärkeintä saada toistoja jotta rytmi jää lihasmuistiin. Alastulossa ollaan vahvistettu touchia tekemällä sitä peruuttaen ja palkaten puomin juurelle ja välistä ollaan menty puolesta puomin alastulolle ja tehty nopeita vapautuksia. Pienistä palasista se oikea estesuoritus sitten rakentuu.
A-este on hyvällä mallilla, pari kertaa rataharjoituksessa meinasi neiti unohtaa että sinne piti pysähtyä, mutta äkkiä se muistui mieleen. Rengas on ainakin meidän seuran renkaalla onnistunut sataprosenttisesti, mutta saas nähdä kuinka käy sillä vaikeammalla versiolla! Keinua paukutellaan edelleen välistä takajaloilla, välistä tehdään se puolesta välistä ja lopuksi muutama kerta kokonaan. Selkeästi tämäkin kaipaa vain toistoja runsaasti.
Kepit on siinä vaiheessa että ne ovat lähes pystysuorassa. Ollaan tehty tosi pitkään vinokepeillä että ei vahingossakaan tapeta sen suurta intoa edetä suorastaan rämäpäisesti. Samalla olen yrittänyt muistaa harjoitella erilaisia lähetyksiä ja kulmia ja mukavasti pikkuneiti onkin hommat hoksannut :) Pussia ollaan treenattu muutamia kertoja, siinä ei ole ollut vaikeuksia. Muuri on ollut myös parissa treenissä mukana, uskaltaa hyvin hypätä senkin. Yritän muistaa ottaa jokaiseen treeniin aina vähintään yhden erikoisesteen jotta ei kisatilanteessa käy niin että hupsis, se ei menekään sitä.
Serpentiiniharjoitusta ollaan tehty myös ja viimeksi Lillan suoritti sen mallikelpoisesti. Tehtiin niin että mutkaputkesta ulos tultaessa koiran piti hypätä eka este edestä, seuraava takaa ja kolmas taas edestä. Laitoin ensin lelun lähelle toisen esteen ponnistupaikkaa ja hienosti Lillan löysi sen. Tämän jälkeen siirsin sen hieman kauemmas toisen esteen laskeutumispaikasta. Neitokaisella oli niin kovin hoppu että ohi mentiin ja eikun uusi yritys. Nyt se yritti jarruttaa, mutta vauhtia oli vieläkin liikaa joten pieni raukka suistui nenilleen. Nyt tuli vauhdin lisäksi myös ajatusta mukaan ja kappas vain kun onnistuikin! Näin jatkoin askel askeleelta ja loppujen lopuksi se suoritti koko tehtävän molemmilta puolilta loistavasti. Kelpeillä tahtoo nuo kaarrokset olla melkoisia, joten tällainen harjoitus on hyväksi jotta ne oikeasti joutuvat kääntymään tiukasti ja kuuntelemaan ohjaajaa.
Tokoa ollaan tehty pienimuotoisesti ja seuruu alkaa olla ihan ok jo ilman apukättä. Se selkeästi tietää mitä pitää tehdä, mutta mielentilan ollessa väärä, ei tehtävä heti onnistukaan. Sen ei kestä olla lainkaan paineistunut eikä jännittynyt, muuten katsekontakti tipahtaa ja se jää jälkeen. Tähän pitää siis kiinnittää huomiota jatkossa! Kävimme joulupäivänä Pellossa Jenni Ripatin tokokoulutuksessa ja sain tosi paljon uusia oivalluksia. Etenkin luoksetuloon saatiin erinomaisia neuvoja. Lillanilla on tosiaan tapana tipahtaa makuulle kun sen pitäisi istua joten tähän pureuduttiin. Tehtiin ensin niin että peruutin pois sen luota ja kehuin rauhallisesti sitä "hyvä istu, hieno istu". Käänsin sille selän ja taas kehuin ja Jenni kertoi aina miten se koira siellä on. Tätä kautta lähdetään etenemään, eiköhän se pysy istuen kun johdonmukaisesti treenaa.
Helsingissä Koiramessuillakin käytiin, mutta siitä ei tule nyt erikseen postausta. Matka meni hyvin ja Lillan sai lauantaina arvosteluksi Erittäin hyvän ja sunnuntaina Hyvän. Molemmat tuomarit sanoivat että kaunis koira, mutta tarvii lisää aikaa mikä on tietysti aivan totta. Olihan se melkoinen rimpula siellä muiden joukossa, mutta minun silmissä se on tietysti aina kaikista kaunein <3
Ihanaa uutta vuotta teille ja onnea ja menestystä kisakentille!
Meillä sairastetaan nyt oikein kunnolla :( Lillan alkoi ryystämään nenän kautta ilmaa viime lauantaina ja oletin tietysti heti että kyseessä on nenäpunkki. Onneksi asumme Ruotsin rajalla joten sain haettua Milbemax-lääkkeet samana päivänä ilman reseptiä ja säästin sievoisen summan. Kolmen koiran lääkitseminen ei nimittäin ihan halvaksi tule joten oli onni että Haaparannan apteekista löytyi lääkettä heti. Paitsi kävikin ilmi että kyseessä ei olekaan nenäsyyhyläinen vaan perhanan kennelyskä. Lillanin oireet muuttuivat nopeasti rajuksi köhimiseksi ja liman oksenteluksi. Reino sairastui viikko Lillanin jälkeen ja kauhulla odotan selviääkö ulkona asusteleva Rymy ilman oireita.
Jotta tämä ei tähän päättyisi, löysin Lillanin kuonosta silmän alapuolelta sormenpään kokoisen patin jonka kävin tutkituttamassa eläinlääkärissä. Paikallinen lääkäri totesi että se on ehkä järkevämpi kuvata ja koska pienellä paikkakunnalla ei tähän ole mahdollisuutta, varasin ajan uudelle klinikalle Valppaaseen Keminmaahan. Siellä eläinlääkäri totesi että patti ei vaikuta aluksi epäillyltä hammaspaiseelta ja kehotti odottamaan pari viikkoa. Nyt vaikuttaisi että patti on pienentynyt joten toivotaan että se katoaisi itsekseen. Jos näin ei käy, se joko poistetaan tai otetaan ohutneulanäyte. Onneksi tähän syssyyn tuli nyt myös juoksut, niin ne olisivat sitten ennen messaria alta pois. Toivotaan myös että koko poppoo ehtii parantua ennen lähtöä, muuten kyllä harmittaisi ihan älyttömästi!
Nyt tulikin sitten pakollinen pidempi lepojakso mikä ei sinänsä ole yhtään pahaksi. Olemme kuitenkin viime ajat treenanneet todella tiiviisti, joten tällainen pään tuuletus ja kropan lepo tulee varmasti enemmän kuin tarpeeseen. Nyt olemmekin tehneet suunnitelmia tulevalle ja tässä muutama mihin olemme ainakin aikoneet mennä:
Messari 2018
Kuten olen jo kertonutkin, tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä messukeskukseen ja tehdä vuotuinen retki hyvällä porukalla. Koirat on ilmoitettu molemmille päiville, joten kivaa kehässä esiintymistä on siis tiedossa.
Tokokoulutus Pello/Jenni Ripatti
Pellossa järjestetään 26.12. tokokoulutus jonne ilmottauduimme. Tämä on sen verran lähellä ja kouluttaja vaikuttaa varsin pätevältä tyypiltä että ehdottomasti kannattaa mennä. Tätä odotan kyllä innolla!
Tokokoulutus Oulu/Emmi Lavikka
Pitkään ihailemani ohjaaja Emmi Lavikka tulee pitämään koulutuksen Ouluun jonne onneksi mahduttiin mukaan. Tosi hienoa päästä tapaamaan Emmi ja saamaan hyviä vinkkejä tulevaan.
Kajaani KV
13.1. on Kajaanissa taas totuttuun tapaan KV-näyttely jonne suunnittelin ilmoittautua. Se on kohtalaisen lähellä ja tykkään kuitenkin käydä näytelmissä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Tämä on kuitenkin vasta harkinta-asteella.
Tornion mittaustilaisuus
Ilmoitin Lillanin 26.1. Torniossa järjestettävään mittaukseen heti kun näin että sellainen järjestetään. Sattui kerrankin niin sopivasti että on noin lähellä ja neitikin on ehtinyt täyttää vaaditut 18 kuukautta.
Tässä olisi suunnitelmia tammikuun loppuun saakka, toivottavasti koirat pysyvät terveinä ja saisimme harrastaa ilman sairauksien tuomia hidasteita.
Viime tiistaina kävimme Lillanin kanssa Hanna-Lena Pelimannin (ent. Väätäjä) valmennuksessa sillä yksi meidän seuran jäsenistämme ei päässyt omalle vuorolleen. Ostin siis paikan ja huristelin illasta Laivakankaalle. Lillan olikin Hanna-Lenalle uusi tuttavuus ja tosi ihania kommentteja hän siitä antoi! Yritteliäs, hyvällä draivilla tekevä joka on silti kuuliainen <3 Harjoituksena oli kuvan mukainen rata jossa oli juuri sopivasti haastetta. Lähtöä jankattiin taas alkuun ja kun se onnistui, jatkettiin itse rataa lentävillä lähdöillä jotta ihan koko aika ei olisi mennyt pelkkään lähtöön.
Olin suorastaan yllättynyt kuinka hyvin pikkukelpu löysi viitosputken pään ja tosi hienosti otti kuutoshypyn ja putken. Kasihyppy joka tehtiin takaa, sujui myös hyvin ja tässä Hanna-Lena neuvoi lähettämään koira selkeästi kauempaa hypylle kun se kerran sen osaa. Näinhän se osasi ja sain loistavasti etumatkaa kun lähetin sen ysiputkelle ja juoksin persjätöllä kymppi-yksitoista välin. Kahdestoista hyppy oli osoittautunut monelle vaikeaksi sillä sinne oli yllättävän pitkä matka. Lillan kyllä irtosi hienosti mutta koska meikäläinen ei osannut pitää kättä matalana vaan huitaisin sen jonnekin sivulle, otti neiti hypyn takaa. Heti kun onnistuin tekemään koutsin neuvojen mukaan, eli katse sinne mistä ponnistetaan ja käsi matalana, otti Lillan hypyn oikealta puolelta. Tästä piti ohjata koira hypylle kolmetoista ja siitä taas putkeen. Kerran Lillan meni koko putken ohi kun en malttanut odottaa sen lukitsevan sitä, mutta seuraavalla kiekalla saatiin tilanne korjattua. Taas viidelletoista putkelle piti malttaa lähettää ja vasta sen jälkeen luukuttaa kohti kohti putkea kuusitoista.
Se mitä jäi mieleen oli juurikin nuo lähetykset, eli pitää olla tarkkana sen käden kanssa minne sen huitaisee :D Lisäksi se että pitää luottaa koiraan, esimerkiksi tuo ysi-kymppi-yksitoista-linja, ei tarvi jäädä varmistelemaan vaan liikkua ja antaa koiran hoitaa esteet!
Oli tosi kivaa olla pitkästä aikaa Hanskun valmennuksessa ja ensi viikolla mennään sitten uudestaan!
Kovasti ollaan viime ajat treenattu ja ihan mukavasti ollaan myös edetty. Agilityn saralla keinu alkaa olla aika mukavalla tolalla, nyt se uskalletaan tulla jo suht lujaa, eikä pamaus aiheuta enää suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Kepeissä palattiin hieman taaksepäin, sillä Lillanin vauhti pääsi hieman hiipumaan ja se taas luultavasti johtui epävarmuudesta. Vinokepeillä siis hommia lisää niin hyvä tulee! Puomilla neiti yrittää ottaa oikeuden omiin tassuihinsa eikä oikein aina malttaisi pysähtyä, mutta tässäkin tiukka kuuri niin eiköhän se ala pysymään ruodussa. Ylösmenolla ollaan havaittu pientä ongelman poikasta, sillä se ei aina meinaa löytää etutassuille oikeaa kohtaa joten ollaan otettu targetti käyttöön. Kontakteista A on tällä hetkellä ainoa missä ei (vielä!) ole mitään probleemaa :)
Mulla ei ollu mitään muut kuin mahdollisuus
ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa
koval duunil asiat vain onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan ja kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Pussikin muistettiin viimein ottaa harjoitteluun mukaan. Se kun on edelleen estevalikoimassa ja viimeksi viikonloppuna kisoissa sellainen tuotti todella monelle koiralle päänvaivaa. Tästä viisastuneena otin kyseisen esteen harjoitusohjelmaan ja aika pian Lillan tajusi homman jujun. Aluksi avustaja piti hieman kangasta ylhäällä, mutta sen jälkeen ei ollut ainakaan ensimmäisellä treenikerralla ongelmia. Pitänee muistaa vain ottaa se usein mukaan että ei pääse unohtumaan.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin, jos se ois helppoo, kaikki tekis niin.
Mus on voima, joten en voi vaimentaa,
pusken täysii aina vaan.
Mun ei täydy vaan mä saan.
Rengas on ollut aika vahva ja jopa Torkin rengas sujui eilisissä Raunon treeneissä jo kohtalaisesti. Se oli radalla toinen este ja ihan ensin otettiin sitä muutaman kerran pelkästään ja hyvin meni. Kun se piti ottaa toisen esteen takaa, ei homma enää ollutkaan niin helppoa mutta loppuviimein saimme sen onnistumaan. Neidillä oli myös pieniä paikallaolo-vaikeuksia, pientä valumista se yritti, mutta tässä on pakko olla vain todella mustavalkoinen eikä sallia pienintäkään lipsumista. Kyllähän se joskus turhauttaa kun menee treeniaikaa "hukkaan" mutta taas toisaalta, nyt jos koskaan pitää tehdä koiralle homma selväksi. Jos se ei meinaa pysyä paikallaan, niin sitten me käytetään se treenikerta tämän asian harjoitteluun.
Teimme myös sivuttaissuunnassa irtoamista joka on kyllä todella tärkeä taito! Kohta, jossa olisin muutoin ollut auttamattomasti myöhässä sujui todella näpsäkästi kun pystyin irtoamaan sivulle ja lähettämään koiran silti eteen hypylle. Näin ollen olin jo valmiina siellä missä pitikin eikä tullut sellaista kiiresähellys-fiilistä. Vielä kun muistaisi laittaa ne omat kädet alas/lähelle omaa kroppaa kun haluan koiran lähelle, niin se olis aika bueno homma :)
Jatkossa treenilistalla on siis edelleen rengas, pussi ja myös muuri. Lillan on ehkä pari kertaa mennyt muuria keväällä, joten tämäkin tulee muistaa jatkossa. Keppejä tehdään edelleen vinokepeillä, mutta pitää muistaa että lähetän sen niille itsenäisesti eri kulmista ja irtoan itse joka sunnassa eikä se tarvi minua saattamaan. Puomilla tehdään targetin avulla ylösmenoa ja alastulossa ollaan tarkkana että se kuuntelee oikeasti sitä vapautussanaa eikä lähde omiaan sooloilemaan. Keinulla tehdään kuten tähänkin asti, eli nopeita paukutuksia niin että tuoli on toisen pään alla ja aina muutaman kerran kokonainen keinu. Pitää muistaa myös kyetä ohjaamaan eri esteille sivuttaissuunnassa kaukana koirasta, eli itsenäistä esteosaamista ja suullista käskyttämistä pitää harjoitella kovasti.
