Täällä on kuulkaa treenattu hiki päässä, ihan kirjaimellisesti! Pohjoisessa on ollut poikkeuksellisen lämmintä mikä ei ole kyllä meikäläisen suunnitelmiin sopinut laisinkaan. Mikäs siinä jos köllöttelis vaikka biitsillä mutta kun noiden karvapalleroiden kanssa olisi äärimmäisen tärkeää päästä nyt harkkamaan, kisoihin on enää neljä päivää, iiks!! Ollaan kuitenkin tehty lyhyitä harkkoja, lähinnä niitä ongelmakohtia käyty läpi. Nyt täytyy antaa tunnustusta näin julkisestikin ystävälleni Minnalle joka auttoi minut ja Kätkän pahimman keppiongelman yli <3 Väitin kivenkovaan että ei se mene keppejä ohjureilla, se joko hyppää yli niistä tai sukeltaa alta. Pöljänä en ollut tajunnut että koiranhan voi laittaa hihnaan ja ohjata sitä ensin sillä. Minna meni palkkaamaan edestä ja äkkiäkös tuo älykäs musta karvapallo hoksas jutun juonen. Okei, eka kerran ko päästin sen hihnasta se porhalsi suoraa päätä palkkakipolle että anna nakkia :) Kun ei sillä tyylillä irronnut, se päätti että kannattaa ehkä kokeilla sitä oikeaa reittiä.
Moi! Oon Reino, mitäs teille?
Pian se oikein halusi sinne kepeille ja ei puhettakaan että se olisi tuijottanut minua ja ruvennut näpsimään käsistä. Tällä tyylillä harjoittelimme torstaista lauantaihin ja viimein sunnuntaina uskaltauduin kokeilemaan ilman ohjureita. Yllättävän hyvin se meni! Vauhti on vielä hyvin maltillinen, mutta parempi tehdä perusta kunnolla ja sitten nostaa nopeutta. Sunnuntaina treenikaverina oli Kati Oulusta koiransa Jerin kera. Olipa aivan ihanaa kun hän jaksoi varta vasten tänne meille tulla <3 Käytimme Jeriä vielä uimassa ja poikahan polski ko mahdoton :D Sain Katilta hyviä vinkkejä, on se kuulkaa kullan arvoinen asia kun on samaan asiaan vihkiytyneitä kavereita.
Alla videot pujottelusta, verratkaas mikä muutos parissa päivässä on tapahtunut! Alla on se "huonompi" suoritus.
Ja mä oon Kätkä!
Rymy on saanut lenkkeillä Kätkän kanssa, niillä menee nykyään yhdessä tosi mukavasti. Kätkä ei provosoi ja Rymy ei tyhjästä rähjää, mahtipojat! Reino ja Kätkähän taas ovat ihan parhaita kavereita, joka päivä pitää päästä painimaan, on ne pöhkön näkösiä ko yhessä kisuavat. Karon Kirakin on otettu laumaan mukaan ja neitokaisen kanssa olen päässyt myöskin harjoittelemaan ihan mukavasti. Tuntuu että koira alkaa tuntumaan jo vähän enemmän tutulta ja sen kanssa on kyllä niin hauskaa päästä kisaamaan.
Hitsit, nyt alko jännittään ihan mahottomasti ko mietin nuita kisoja, apuaaa!! Onko muita jotka jännittävät kisa- tai koetilanteita? Tiiättekö sen tunteen kun esim. lähtölistat tai aikataulut julkaistaan? Tuntuu että vatsa menee solmuun ja hui, vessassakin saa juosta vaikka ja kuinka :D
Lauantaina kävimme myös vähän tuulettumassa Marin ja Karon kans, mukava tehdä välistä jotain muutakin kun koirailla. Tanssittiin käytännössä koko yö ja hauskaa oli!
Nyt on Kaukametsän Kätkäläinen majaillut meillä perjantaista lähtien ja hyvin on sujunut. Lauantaiksi otin sen mukaan töihin jossa se hengaili lähinnä kahvihuoneessa luita jyrsien ja välistä meidän kanssa tiskillä hengaillen. Vähän se päästi pientä piippausta hetkittäin mutta yleisesti ottaen se jaksoi oikein hyvin.
Minä oon virallinen Stemma-koira!
Keinun testaaja
Lauantaina treenattiin Karolinan kanssa Reiskaa, Kätkää ja Kiraa kentällä. Olen saanut suuren kunnian ohjata Kiraa sen ensimmäisissä virallisissa kisoissa Torniossa ensi kuun alussa. Treenasimme tällä kertaa aika vauhdikasta pätkää ja siitäkös neitokainen tykkäsi! Tämä jos mikä menee lujaa, välistä vähän liiankin lujaa :) Keinu sillä on vasta vaiheessa, enää se ei sitä pelkää, mutta otamme sen vielä rauhallisesti ettei se keksi ruveta harrastamaan lentokeinuja. Suurin ongelmakohta on kuitenkin puomin ylösnousu, iso koira kun on, loikka on myös pitkä. Tästä seuraa vitosen virhe jos probleemaan ei heti puututa. Muuta en ole keksinyt kun jarruttaa reilusti ennen puomia. Nyt se on vielä tosi kökön näköistä, mutta kyllä se alkaa smuutimmaksi muuttua kun se hoksaa idean. Alasmenot on jo jees, samoin kepeille lähettäminen. Siinäkin pitää vain muistaa itse antaa jarru-käsky niin se keskittyy kunnolla eikä suikase toiseen tai kolmanteen keppiväliin. Muutenkin noin isolla ja pitkärunkoisella koiralla on ihan erivaikea sovittaa kroppansa vauhdissa väleihin mutta Kira vetää kyllä sairaan hienosti! Karo on tehnyt hyvää työtä koiran kanssa ja kröhömm.. eräs nimeltämainitsematon on tätä kaksikkoa valmentanut alusta lähtien ;)
Olenko vähän kaunotar?
Reino veti ihan överit taas kun en hoksannut päästää sitä ensin irrottelemaan. Mopo karkasi niin sanotusti tassuista mutta toinen kierros otettiinkin jo ihan eri malliin. Lähinnä ollaan tehty Häkkisen neuvoilla puomia ja A:ta ja muutamia keppejä. Turha hinkata rataa liikaa vaan ottaa täsmäharjoituksia ongelmakohtiin. Sitten joku kiva putkelle lähetys ja pois kentältä. Ainakin se vieä näyttää nauttivan tekemisestä aivan täysin rinnoin.
Kätkä oli lauantaina vähän väsähtäneen oloinen, oli se kuitenkin tehnyt kaksi pitkää lenkkiä ennen meille tuloa ja sitten vielä yö vieraassa paikassa niin onko ihme ettei oikein napannut. Tehtiin ihan vain jotain hömppää ja harjoiteltiin verkoilla keppejä niin että Karo oli etupalkkana. Se meni ihan ok, mutta ei jäänyt vielä sellainen jee-fiilis. Sunnuntaina treenailtiin porukassa ja Kätkä päätti vetasta kunnon lentokeinun :( Pöljä ohjaaja kun ei hoksannut ottaa sitä ensin hihnaan, meillähän on keinu tuottanut tosi paljon päänvaivaa. Tämän jälkeen se oli sitä mieltä että tuohon paskaesteeseen en mene! Meni se lopuksi, mutta ei kovinkaan mallikkaasti. Hermostuin itte koko verkkokeppeihin ja nappasin ne veke ja kokeilin keppejä ilman niitä. Eihän se tyylipuhdasta ollut mutta sain hyvän idean seuraavaan treenikertaan. Maanantaina otinkin pojat yksikseni kentälle ja ihan ekana vein Kätkän ruokakipon kanssa keinun luo. Siinä paukuttelin keinua ja annoin pojan syödä samalla. Ensin se hätkähteli koko ajan mutta viimein se alkoi rentoutua. Meni itse istumaan keinun päälle ja pyysin sen siihen eteen ja samalla rapsuttelin. Tehtiin keinua sitten ihan rauhassa monta kertaa ja välistä taas paukuteltiin. Loppujen lopuksi jäi sellainen olo että se ei ollut enää juurikaan ahdistunut.
Seuraavaksi kokeilin edellisenä päivänä hoksaamaani ideaa, eli kepeille lähetin sanalla kepit ja pidin kädet koko ajan sivuilla ja sanoin kepkep-hokeman tilalle hiljaa jes-jes! Kätkä rauhoittui, keskittyi jo hetkittäin eteenpäin eikä minuun. Haukkuminen ja komentaminenkin jäi lähes kokonaan pois. Otettiin monta kertaa ja vitsit se meni hyvin! Tätä pitää jatkaa, uskon että hyvä tästä vielä tulee.
Rymy ja Kätkäkin pääsivät vähän lähentymään kun otin molemmat yhtä aikaa lenkille. Olen vältellyt tätä viimeiseen asti, sillä Kätkä on ollut aikaisemmin melkoinen räyhäpetteri ja Rymyn nenillehän ei hypitä. Otin koirat ensin molemmille sivuille lyhyissä hihnoissa enkä päästänyt niitä nenäkkäin. Vähän matkaa kuljettuamme päästin Rymyn eteen ja pidin Kätkän edelleen vierellä. Rymy vilkaisi aina välistä taaksepäin ja kamala miten ilkeä ilme voi koiran naamalla olla. Se ei murissut tai näyttänyt hampaita mutta se oli just semmosen pirullisen ruttunaaman näkönen :D Loppulenkistä jätkät kuitenkin kävelivät jo ihan rinta rinnan joten jes, edistystä on tässäkin tapahtunut.
Treenit jatkuvat ja pitää ottaa nyt Kätkästäkin videota niin näkee sen muutoksen ja kehityksen paremmin, lupaan olla reipas ja tehdä sen tällä viikolla :)
Viimeinki sain ittestäni revittyä sen verran että ehdin ja jaksan päivitellä tänne bloginki puolelle kuulumisia! Kesä meillä on mennyt mukavasti, ei käy valittaminen. Koko eläinkonkkaronkka parani tuosta mystisestä räkätaudista ja päästiin takasin harjotusten ja "normaali"elämän makuun. Mulla alkoi kesäloma parahiksi tuossa kesäkuun alussa ja sääthän olivat mitä makeimmat. Käytiin poikien kans uimassa niin ahkerasti että sillä seurauksella saatiin tällä kertaa Reinolle aikaseksi hotspot. Pieni vinkki tähän väliin niille jotka samasta vaivasta kärsivät: kannattaa kokeilla luontaistuotekaupassa myytävää Hepar Sulfuria, meillä se on toiminut molemmilla koirilla ja tulehtunut alue on alkanut "kuivua" tosi nopsaan. Reino-paralla kävi niin paska mäihä että hottis osui häntään ja koppa on oltava jättisuuri ettei se yllä sitä jyrsimään. Voitta varmaan kuvitella sen törmäilyn määrän kun se menee pitkin kämppää!
Koppakuoriainen
Kätkäkin tuli meille kyläilemään muutamaksi päiväksi jotta saimme vähän enemmän yhteistä reeniaikaa. Se mihin sen kanssa pitää kiinnittää aina ja iänkaikkisesti huomiota on se etupalkka. Se ei oikein vielä tajua sen päälle, mutta nyt on tarkoitus että joka ikisessä tehtävässä tätä käytettäisiin jotta se oppisi kohdistamaan mielenkiintoista eteen, ei minuun. Muut esteet menee jo aika makiasti, mutta ne kepit, ne meille tuottaa vieläkin päänvaivaa. Teimme päätöksen ilmoittaa se elokuun alkupuolella oleviin Tornion kisoihin niin tuli sellainen konkreettinen tavoite mitä kohti nyt mennään. Haenkin sen itseasiassa tänään meille taas ja katotaanpa josko se olis ihan tuonne kisoihin asti. Päästään kunnolla pureutumaan näihin ongelmakohtiin!
Ei riemulla rajaa kun on päästään vajaa XD
Reinon kanssa päästiin vähän kisailemaankin tuossa kesäkuun alussa, paikkana tällä kertaa Virpiniemi. Niin kuin tavallista, meikäläisen suurimmat huolenaiheet olivat se miten jätkä pysyy ulkokentällä. Alku ei kovin lupaavalta näyttänyt sillä jättisuurella urheilualueella pelattiin myös jalkapalloa ja Reino päätti käydä omat kurvaukset jo lämppäalueella. Kauheasti sitä yritin saada kontaktiin mutta eihän siitä meinannut mitään tulla. Siinäpä sitten muistin ohjeen mitä ite aina muille toitotan: yritä saada koira vaatimaan kontaktia sulta iteltäs! Eli liikkeelle, vaihtelin suuntaa, juoksin, kiihdytin, kävelin ja pyörähtelin ko paraskin balleriina. Niinhän siinä kävi että mamma alkoikin muuttua kaikista mielenkiintoisimmaksi ja lämmittelyesteetkin maistui.
Ensimmäinen rata meni jees! Koira pysyi hyvin messissä ja saatiin vain vitska ohjaajan keppitörttöilyn vuoksi. Toisella radalla repastiin ja tekastiin ihka oikea nolla, ei edes yliaikaa! Kolmannelle radalle lähdettäessä tunsin että nyt rupeaa olla Reiska jo vähän väsähtäneen oloinen ja oikeassa olin. Ennen eka estettä se päätti vetää ihan oman kierroksen valmistelualueella, mutta nou hätä, pieni leijonankarjaisu niin herra tuli oikein sopuisasti takaisin. Siltikin tuntui että sain tehdä kaikkeni että saan sen eka esteen yli, mutta sen jälkeen ei ollutkaan mitään ongelmia. Herra paineli kuin peto menemään ja teki ihan sikamakian radan! Nollarata ja lujaakin mentiin, kattos vaan :)
Ensimmäisellä radalla olimme kahdeksansia, toisella ja kolmannella sijoituttiin kolmosiksi. Olinko pikkusen ylpeä!
Treenattu ollaan vähin omalla kentällä, mutta Repe ei tykää kuumasta ollenkaan ja sitähän on riittänyt joten meijän reenit on ollu tosi lyhyitä ja vähäisiä. Saapi vähän lomaa tästäkin touhusta, uskon että tekee vain hyvää. Käytin Reiskan hieronnassa eläinfysioterapeutilla joka Pelloon asti tuli ja jumeja löyty taas jonku verran.
Herra R laseroinissa
Ohjattuja treenejä meillä ei ole nyt kesällä ollut, mutta viime tiistaina kävästiin Repen kanssa Hanna Häkkisen harkoissa Pellossa. Huomasi että koira oli kaivannut hallissa harjoittelua ja menoa, se oli ihan liekeissä! Kiva ja erittäin positiivinen kouluttaja jolla oli konkreettisia neuvoja esim. siihen miten saan Reiskan pysäytyskontaktit nopeammaksi. Teimme vielä ohjaajien fysiikkatreenin ja oltiinhan me hiessä sen jälkeen.
Minäki oon olemassa vaikka tuo äiskä ei aina muista minusta kirjottakaan!!
Ja ainiin, unohtui melkein! Kätkä-pojalta on viety nyt sitten miehuus eli palluraiset on eläinlekurin roskiksessa. Toivotaan että tämä toimenpide auttaisi vähän hillitsemään sitä kuumumista radalla ja muille uroksille ärhentelyä, peukut pystyyn!
Meillä on jyllännyt nenäpunkki/ylähengitystie-infektio jo monta viikkoa, ensin sairastui Reino jonka oireet tosin menivät ohi lääkityksellä. Vaikka tabletit annettiin myös Rymylle yhtäaikaa, alkoi se toisen pillerin jälkeen räkimään ja aivastelemaan. Tästä päättelin että kysessä tuskin on nenäpunkki ja asia varmistui viimeistään silloin kun kissatkin alkoivat pärskiä. Olemme siis olleet karanteenissa koko sakki. Sivu suun meni viime viikonlopun Tornion kisat ja ensi sunnuntain Oulun skabat, harmistuksen harmitus. Kaikista eniten korpeaa kuitenkin Ville Liukan koulutus jota olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kätkäkin nimittäin sai saman räkätaudin kuin meidän koirat enkä päässyt silläkään treeneihin.
"Ai punkki? Vai flunssa?"
"Ei hidasta, katsos, olen ihan terveen näkönen!"
Onneksi mistään vakavammasta ei kuitenkaan ole kyse, mutta epidemia on ollut paikkakunnalla kohtalaisen laaja ja toivonkin että kaikkien sairastuneiden lemmikkien omistajat malttaisivat mielensä ja odottaisivat kaksi viikkoa oireiden loppumisen jälkeenkin ennen kuin tuovat koiransa julkisille paikoille.
Onneksi on kuitenkin ihania ystäviä jotka hädässä auttavat ystävää ja sain lainata pari viikkoa sitten Ahtin ihanaa Hukkaa. Tämä valkoinen herrasmies on ennenkin ollut minulla treeneissä ja ollaanpas me yhdet kisatkin korkattu. Oli tosi kiva harjoitella koiralla joka jo osaa ja sain aivan uudenlaisia oivalluksia mm. kepeille viennistä. Hukka suoritti varmasti ja mukavasti, oli oikein hyvän mielen treenit. Teimme myös ketteryystreeniä "tikapuilla" ja lämmittelimme oikein extrahyvin.
Lämmittelylenkillä
Herra matkalla kotiin
Seuraavan viikon harkat jäivätkin väliin, sillä Kätkä ja Reino olivat vielä molemmat karanteenissa ja en huomannut kysyä lainakoiraa tarpeeksi ajoissa. Omalla kentällä olen uskaltanut käydä poikien kanssa jo kerran ja teimme Reinon kanssa irtoamisharjoituksia.
Kuvassa näkyy estejärjestys ja idea oli se, että Reino suorittaisi kyseisen kuvion lähes itsenäisesti. Aluksi vein sille palkan kipossa odottamaan ensimmäisen esteen taakse. Reino yritti välittömästi huijata ja karkasi esteen ohi purnukalle, harmi vain että siinä oli kansi päällä :) Sitten se huomasi että saakeli, tässähän pitää tehdä duunia ja hyppäsi esteen pari kertaa ihan kiltisti. Seuraavksi siirsin palkan kakkosesteelle jotta Reiska kiertäisi itsenäisesti. Kolmanneksi vaikeutin tehtävää niin, että palkka siirtyikin kakkosesteen laskeutumispaikkaan. Tässä poika epäröi parikin kertaa että pitikö kiertää vai ei, mutta hyvin se sitten hoksasi. Pyrin itse olemaan koko ajan lähtöalueella ja kauko-ohjaamaan. Viimeinen vaikeusaste oli se, että palkka siirrettiin viimeisen hypyn laskeutumispuolelle. Tässä meni hetki ennen kuin onnistuttiin, mutta vitsit se meni lopuksi hyvin! Oli tosi ihanaa päästä reenailemaan omaakin välistä!
Rymykin sai käydä tokoilemassa, hyppimässä ja sekoilemassa. Sillä oli niin kivaa! Molemmat pojat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä kun pääsivät tekemäänkin jotain ja meillä kaikilla taisi olla leveä hymy naamalla kun tultiin kotiin.
Eilen pääsi Kätkä onneksi reenaamaan ja Krista lähti mukaan kuvailemaan. Harjoittelimme mm. putkelle kaukaa lähetystä, keinua, takaaleikkausta ja A-estettä. Keinuhan on meille ollut keppien ohella se vaikea juttu ja oli tosi kiva että päästiin paneutumaan siihen kunnolla. Pari kertaa Kätkä oli sitä mieltä että huii, en ehkä tuukaan mutta sitten se ajatteli että hui hai, sama kai tuo on ja meni hienosti. Muutaman kerran jouduin ottamaan keinun uudestaan koska pysäytys ei onnistunut. Tässä oli kuitenkin tapahtunut jo aivan huimaa edistystä.
"Haukkaan tuota muijaa persuksista heti ko kiinni saan!"
A-esteellä se tuli monesti aika sivuun ja sillä lipsahti sen vuoksi tassut pois kontaktilta. Tästä saan syyttää vain itseäni, sillä minun liike veti liikaa sivuun ja se ei ole vielä valmis siihen. Kaukaisimmalle putkelle lähetykseen tarvittiin Arin apua ja kun koutsi oli putken suulla palkkaamassa hoksaksi koira mihin tässä oikein pitää mennä. Loppujen lopuksi rata onnistui oikein mallikelpoisesti. Ihana kun käytiin oikein kunnolla pätkittäin rata läpi ja jokainen ongelmakohta ratkottiin ennen kuin edettiin.
Ja hei! Kätkän ja minun treenien alkamisesta on tasan vuosi!! Sen kunniaksi kuva lähes samalta päivältä ja samasta paikasta. Mikä on muuttunut? ;)
Treenistä jäi todella hyvä mieli, tästä on tuon karvaisen poron kanssa hyvä jatkaa. Kesäksihän se muuttaa meille asumaan jotta päästään vähän enemmän tekemään ja harjoittelemaan. Ennen kaikkea on tärkeintä että opin tuntemaan koiran paremmin ja se uskaltaa alkaa luottaa minuun. Ajatuksena olisi nyt kesä harjoitella ja käydä epiksiä ja tähdätä syksyllä sitten ykkösten kisoihin.
Tällaista taas täällä, miten teillä on kevät mennyt koirien kanssa, onko tassuttelijat pysyneet terveenä?
Paljon on ihania ja onnellisia hetkiä, mutta parhaiten on mieleeni jäänyt ensimmäinen nollarata Reinon kanssa. Niin kauan olin hakannut päätäni seinään että onnistuminen tuntui aivan uskomattomalta! Maalissa tirahti itku, olin niin onnellinen. Toiseksi parhaiten on mieleeni jäänyt ihan hetki sitten tehty laavureissu jonne lähdin ihan vain koirieni kanssa keskenään. Oli ihanan rauhallista, syötiin makkaraa ja tulisteltiin, suorastaan täydellistä siis.
Onko sulla lajeja joita haluisit päästä kokeilemaan koiriesi kanssa (et ole vielä päässyt/voinut) Tavoitteet koiriesi kanssa?
Pari vuotta sitten ostin ns. koirapotkukelkan, kicksparkin jarruineen ja varusteineen. Siitä syttyi pieni kipinä kokeilla joskus sprinttikisoja Rymyn kanssa, se kun rakastaa vetohommia. Koirajuoksukin kiinnostaa ja uskonkin että ensi vuonna voisin lähteä kokeilemaan molempia ihan kisamielessä.
Tavoitteeni koirien kanssa on tulla aina vain paremmaksi ohjaajaksi ja omistajaksi. Haluan oppia ymmärtämään niiden sielunelämää ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla edistäen niiden hyvinvointia. Kilpailullisia tavoitteita on tietysti aina, haluan nostaa Reinon parhaaseen maksikoirakastiin ja tämä jos mikä vaatii töitä! Miten päädyit koiraharrastajaksi? Entä agilityn pariin?
Koiraharrastajaksi olen päätynyt äärimmäisen eläinrakkaan luonteeni ansiosta. Hoidin sukulaisten ja naapurien koiria niin pitkään kunnes sain viimein puhuttua vanhempani ympäri omaan koiraan. Sen jälkeen meillä onkin ollut koiria aina.
Agilityn keksin kolmisen vuotta sitten sillä ystäväni Minna harrasti lajia. Hankimme Pellosta seuran vanhat esteet meille käyttöön ja pyysimme Minnaa pitämään meille kurssin. Siitä se sitten lähti ja kun talvikausi lähestyi, hain Pelloon treeniryhmään jossa harrastan edelleenkin.
Mikä on parasta koirissasi? Entä agilityssa?
Tähän on pakko eritellä molemmat tassuttajat, sillä arvostan niissä eri piirteitä. Rymyssä parasta on ehdottomasti sen lempeä ja ihmisrakas luonne. Se on myös todellinen huumoriveikko joka osaa nauttia elämästään joka solulla. Ikinä sillä ei ole pahaa päivää ja sen pääkoppa on kunnossa, koira osaa tarvittaessa rauhoittua eikä jää mietiskelemään menneitä. Kunnon äijä!
Reinossa parasta on sen sosiaalisuus muita koiria kohtaan, se osaa lukea tilannetta kuin tilannetta eikä ajaudu kärhämiin kovinkaan helposti. Se on myös hyvin persoonallinen ja senkin huumorintaju on huippuluokkaa. Se rakastaa taisteluleikkejä, piilosta, jahtaamista, mitä ikinä vain keksitkään! Ja se sen örinä kun kone lähtee käyntiin, loistava tyyppi!
Agilityssa parasta on lajin hektisyys ja vauhti. Se tunne kun kaikki vain natsaa kohdalleen ja tunnet että olette koiran kanssa samalla aaltopituudella, sitä ei voita mikään!
Mikä on tavoitteesi agilityssä? Mahtavin kokemus matkan varrelta? Kuinka paljon reenaat viikossa?
Henkilökohtaisesti tavoittelen vielä jonakin päivänä MM-kisapaikkaa ja haluaisin päästä myös Cruftsin International Invited-kisaan. Reinon kanssa nämä unelmat eivät valitettavasti toteudu jo senkään takia että se on sekarotuinen eikä näin ollen voi osallistua arvokisoihin.
Mahtavin kokemus aksaurallamme taitaa olla nousu kolmosiin joka tapahtui saman kisapäivän aikana. En olisi ikinä moista uskonut mutta niin vain kävin. Myös se, että olen saanut aivan mielettömän upeita ystäviä lajin parista on kullan arvoinen juttu.
Talvikaudella treenaan aksaa pari kertaa viikossa, tiistaisin harjoittelen samalla omieni kanssa kun pidän ryhmälleni harjoitukset. Torstaisin treenataan sitten tosissaan Korteniemen Arin johdolla. Kesäaikaan pystyn hyödyntämään oman kentän jossa käyn pari kertaa viikossa.
Arvonnassa onni suosi tällä kertaa Katia, laitan sinulle viestiä!
Nyt olisi aika pienelle (tai vaikka suurelle!) kysymyspostaukselle. Nyt saa kysyä mitä mieleen juolahtaa, koirista, aksasta, minusta, mistä vaan :) Kaikkien kysymyksen lähettäneiden kesken arvon kaksi punottua näyttelyhihnaa, joten ANTAKAA PALAA :)
Muista laittaa mukaan s.postiosoitteesi jotta palkinto lähtee oikeaan suuntaan. Aikaa lähettää kysymys on sunnuntaihin (1.5.2016) asti.
