Terve harrastuskoira

Koska agility on kuluttava ja äärimmäisen raskas laji koiralle, on pidettävä hyvää huolta omasta kisakaveristaan jos mielii saada monta yhteistä harrastusvuotta. Toki onnettomuuksia voi sattua ja niille ei mitään voi, mutta oman rakkaan karvanassun eteen voi kuitenkin itse tehdä paljon. Tässä postauksessa pohdin mitä itse pidän tärkeimpinä asioina kisa- ja treenikoirani kunnossa pitoa ajatellen.

Hyvä peruskunto

Jotta koira voi ylipäänsä suorittaa fyysisesti vaativia tehtäviä, tulee sen perusfysiikan olla kunnossa. Rakenteellisesti koiran on tietysti oltava terve ja itse soisin jokaisen harrastekoiran käyvän myös luustokuvissa. Normaalit hihnalenkit yhdistettynä vaihtelevassa maastossa tehtyyn vapaaseen liikuntaan on mielestäni jokaisen koiran perusliikuntaa jolla pääsee pitkälle. Liikuntaan tulee tietysti yhdistää lepopäivät jolloin riittää ihan vain pihalla pissailut ja kotona lepo.

Tekniikka ja turvallisuus

Jokainen agilitykoira ansaitsee esteiden huolellisen opettelun ennen täyteen vauhtiin päästämistä. Kun pohjat on tehty kunnolla ja koira tietää mitä se tekee, on sen helpompi selvitä vaikeista tilanteista nopealla vauhdilla. Meidän ohjaajien vastuulla on myös se että rata- ja estesuunnitelmat ovat koiraa ajatellen turvallisia toteuttaa ja vaikeustaso tulee aina suhteuttaa myös koiran osaamiseen. Kuvittele jos vasta ajokortin saaneelle innokkaalle nuorelle lyödään alle ferrari? Eli ensin taito, kokemus ja varmuus ja vaikeusastetta lisätään asteittain.

Treenimäärät

Kuinka paljon koiralla voi treenata itse lajia? Tämä on moniselitteinen juttu, sillä siihen vaikuttaa hyvin paljon se mitä treenataan, miten ja kuinka kauan kerralla. Itse pidän nyrkkisääntönä että kolme kertaa viikossa on ehdottomasti maksimimäärä. Näistäkään ei mielellään kuin yksi kerta varsinaista rataharjoitusta ja sitäkin koko ajan koiraa kuunnellen. Tekniikkaa ja muuta pientä voi tehdä sitten kaksi muuta kertaa. Agilityssä voi tehdä niin paljon ilman varsinaista esteharjoittelua jolloin treenimäärät voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Pelkästään koiran kroppaa ajatellen tulee pitää palautumispäiviä ja jaksoja mutta myös pään on hyvä antaa tuulettua. Etenkin nuoren koiran kanssa olen huomannut että tauon aikana on monet vaikeat asiat loksahtaneet paikoilleen kuin itsestään. Annetaan siis harjoitusten muhia alitajunnassa eikä hinkata harjoitusta hampaat irvessä väkisin läpi. Tiedän, joskus tulee sellainen olo että pakko saada tämä nyt purkkiin, muuten ottaa päähän mutta aina se ei kannata.

Kehon huolto

Olen ajatellut että jos haluan harrastaa lajia, pitää minun myös tuntea vastuuni koiran hoitamista ajatellen. Näin ollen Lillan käy hieronnassa kerran kuukaudessa ja pyrin myös puolivuosittain varaamaan sille ajan fysioterapeutille. Käyn yleensä päivittäin itsekin koirieni kropat läpi jolloin näppituntumalla osaa hyvin pian sanoa jos jotain poikkeavaa ilmestyy. Kynsien leikkuu tehdään meillä viikottain, sillä liian pitkät kynnet voivat olla myös turvallisuusriski, puhumattakaan siitä kuinka epämiellyttävät ne ovat koiralle.

Ruokinta

Meillä syö kaikki koirat Jahti&Vahti kanariisi-kuivanappulaa ja lisäksi Lillan tällä hetkellä ainoana harrastukoirana saa myös lisäravinteita. Se saa Jakken agilityjauhetta jossa olevat vitamiinit sun muut hivenaineet auttavat ylläpitämään luuston, rustojen ja nivelten kuntoa. Lisäksi se saa iltaruokaansa Hyalorini-happoa joka hoitaa samoja paikkoja kuin myös lihasten fascioita. Silloin tällöin koirat saavata ruokaansa lisäksi lihaa ihan herkuttelumielessä ja tietysti myös säännöllisesti puruluita.



Kaiken kaikkiaan yritän miettiä niin että koirallani on koko ajan hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Agilityn tulee olla aina hauskaa ja koiralle pitää jäädä palo päästä vielä radalle.