Kesän kuulumiset

Kuvitella että Lillan on ollut meillä jo yli vuoden ajan, vastahan se oli pienen pieni pentu! Äkkiä se aika on mennyt ja tuntuu hurjalta kuvitella että kolmen kuukauden kuluttua se on jo virallisesti kisaikäinen. Tosin me tuskin olemme vielä siinä vaiheessa että lähtisimme agilityn kenttiä silloin valloittamaan, on se niin kakara kuitenkin loppupeleissä. Kesä on ollut kuuma ja se on verottanut treenejä melkoisesti. Olemme kuitenkin päässeet jonkin verran edistymään niin agilityn kuin tokonkin saralla ja tuntuu että neiti on rauhoittunutkin jo jonkin verran. Muiden silmissä se on todennäköisesti edelleen ihan hullu mutta kun itse tietää minkälainen ikiliikkuja se on alusta asti ollut niin osaa eri lailla katsoa sen tasoittumista.

Rauhoittunut?! Ja pyh!

Agilityssä olemme tehneet nyt jo hieman kokonaisia kontakteja. Aloitimme tosiaan siitä että se osasi pysäytyskäskyn ensin lasten pienellä apujakkaralla. Tämän jälkeen siirryimme kontaktin alastuloon ja sitä vahvistin koko ajan niin että saatoin sanoa mistä kohtaa tahansa käskyn ja se hakeutui kontaktille ja nimenomaan suoraan eteenpäin. En hyväksy siltä ikinä muuta kuin sen että etutassut ovat suorassa linjassa eteenpäin, eli se ei saa mennä sivuttain kontaktille. Kun tämä alkoi olla hanskassa, siirryttiin siihen että koira nostettiin ylemmäs kontaktilla ja vaadittiin sama asia. Pikkuhiljaa päästiin kokeilemaan kokonaista kontaktia ja avustettiin ensin hihnan kanssa. Äkkiä pikkuneiti uskalsi mennä hienosti koko puomin ja otti alastulonkin hienosti. Aluksi se yritti vuotaa läpi, mutta tätä en hyväksy myöskään koskaan vaan otetaan koko kontakti sitten uudestaan. Nyt ollaan puomin kanssa siinä pisteessä että päästän sen ihan puomin juurella kiipeämään ja juoksen täysillä ohi puomista ja koiran tulisi tulla lujaa alastuloon ja pysähtyä oikein. Ihan niin lujaa se ei vielä tule kun haluaisin, mutta eiköhän tämäkin parane kun tulee varmuutta. Ei se enää kuitenkaan hiippaile vaan tulee reippaasti alas asti. A-esteellä ollaan tehty enemmän vain alastuloa, se kun on kropalle huomattavasti raskaampi kuin puomi ja koira on vielä kuitenkin nuori. Muutamia kertoja ollaan tehty sekin kokonaisena ja aivan kiitettävästi se sen osaa. Keinua meillä ei kentällä ole, ainakaan sellaista jolla haluan koiraa harjoittaa joten se on jäänyt nyt ihan kokeiluasteelle. Tehtiin viime viikonloppuna ensimmäisen kerran ja hui kun se olikin jännää! Pöljänä en muistanut että keinua olisi voinut laskea, joten olihan se korkea ja keinuva lauta varmasti vähän jännä! Jätettiin tämä hautumaan ja katsotaan sitä sitten ohjatuissa treeneissä.

Meillähän oli kevään aikana ongelmia paikalla olossa nimenomaan aksalähdöissä. Lillan paineistui yksissä treeneissä liian vaikeasta tehtävästä yhdistettynä pitkään paikalla oloon ja tätä jouduttiin hieman korjailemaan. Aluksi teimme vain pelkkää paikalla oloa joka oli hauskaa ja palkattiin aina taakse. Viimein kesän korvilla huomasin että nyt se kyllä vain pelleilee kun ei hetkeäkään enää pysynyt paikallaan. Sain hyviä apuja Australiankelpie facepalstalta ja aloin tehdä niin että jos Lillan nousi, palautuin sen sanaakaan sanomatta paikalleen ja odotin että se käy itse maahan. Aluksi se vain yritti nuuskia maata ja ruveta kaivamaan, mutta tästä kielsin ja odotin taas. Niin se hoksasi että katsos vain, emäntä onkin tosissaan ja jäi maahan. Tässä tehtiin hyvin paljon vain sitä että se ei päässyt silti tekemään rataa vaan vapautin sen edelleen taakse. Aluksi nämä harjoitukset tehtiin aina alussa kun mielentila oli vielä rauhallinen mutta nyt pikkuhiljaa se on saanut alkaa treenaamaan tätä myös esteharjoittelun jälkeen. Voi pojat että onkin vaikeaa kun tyyppi käy kierroksilla ja olen joutunut tekemään niin että jos se ei edelleenkään mene maahan vaikka olen mielessäni laskenut viiteenkymmeneen, lähtee se kainalokyydillä hetkeksi häkkiin. Mitään en puhu ja parin minuutin kuluttua vien sen saman tehtävän ääreen niin yleensä se onnistuu heti saman tien. Nyt ollaan edetty siihen että ollaan päästy jo paikalla olosta tekemään rataa ja tässä se on keksinyt yrittää ryömiä eteenpäin. En hyväksy tätäkään, sillä kriteeri on olla paikalla täysin liikkumatta. Käyn palauttamassa sen siihen kohtaan mihin jätin (piirrän tässä hiekkaan viivan jotta tiedän missä se oli) ja uudestaan niin kauan että se pysyy. IKINÄ se ei pääse tekemään ellei se tee täsmälleen kriteerin mukaisesti.

Olisi niin kiva vain mennä täysiä eikä aina olla paikallaan!

Itse radan suorittamisessa ollaan päästy ihan kivalle mallille, se lukee minua jo tosi hyvin ja itse yritän olla sen arvoinen ohjaaja. Vaikeaa tämä tosin on, sillä se on ihan älyttömän nopea ja reagoi tyystin eri tavalla kuin esimerkiksi Reino. Ollaan haettu sitä että saisin hieman tuntumaa, varmuutta ja uskallusta tehdä sen kanssa, olen ollut todella varovainen aiemmin jotta en vain pilaa sitä mitenkään. Huomasin kuitenkin että jos varon liikaa, en koskaan pääse sen kanssa sinuiksi ja virheitäkin pitää uskaltaa tehdä. Saimme Minnan kanssa ostettua myös uudet kepit kentälle ja mikä parasta, ne ovat vinokepit! Pääsemme heti opettamaan nuoret koiramme erinomaisella tavalla keppitekniikan saloihin ja nyt näissä on oikeat kuudenkympin välit entisten viidenkympin välien sijaan.

Neiti Mielinkielin keppienhakureissulla jossa kävimme kaverin koirien kanssa lenkkeilemässä.

Tokon saralla olemme saaneet seuraamista kehitettyä aika mukavasti, lenkillä treenataan tätä usein. Asennonvaihdot tehdään jo oikein jees, seiso-käsky alkaa olla hyvä ja takajalat pysyvät pieniä poikkeuksia lukuunottamatta kuin liimattuna paikalla. Toko on muuten ollut hieman tauolla, sillä kesäkausi oli vähän pakko pyhittää agilitylle kentän ollessa käytössä. Talvella kun esteet ovat varastossa ja treenaamaan pääsee vain viikottain, on helpompi keskittyä tokotekniikkaan.

Reinolle ja Rymyllekin kuuluu hyvää. Rymyn kanssa käyn edelleen kahdestaan lenkkeilemässä ja tokoillaankin aina välistä mielenvirkistykseksi. Yhtä hauskaa se sen mielestä on kuin ennenkin! Reino käy Lillanin kanssa yhteislenkeillä ja aksailee aina silloin tällöin ja silloin on sokka irti niin kuin tiedetään :)

Nyt vain odotellaan että ohjatut treenit alkavat taas syksyllä ja pääsee Raunon asiantuntevaan oppiin!