maanantai 22. elokuuta 2016

Lainakoira

Viime aikoina olen pohdiskellut lainakoira-asiaa hieman tarkemmin, luonnollisestikin se on ollu enempi mielen päällä kun Kätkä on meillä asustellut. Moni agilitaaja harrastaa lainakoiralla ja usein järjestely on kaikille osapuolille antoisa. Tämä vaatii kuitenkin luottoa puolin ja toisin ja ajattelinkin nyt hieman valottaa meidän järjestelyämme Kätkän osalta.

Viime vuonna tuskastelin Reinon kisatauon kanssa, harmitti niin vietävästi kun en päässyt kisakentille. Pyytelin sitten lainakoiraa joka olisi ns. kisavalmis ja sainkin pari ehdokasta. Toinen oli bordercollie Bentley joka osasi käytännössä suurimman osan asioista ja toinen Kätkäläinen, joka oli ihan keltanokka lajin suhteen. Muuten en olisi varmaan Kätkää edes harkinnut ellei se olisi ollut hyvän ystäväni Kristan koira ja ajattelin että noh, kokeillaan mitä tästä tulee. Loppujen lopuksi kävikin niin, että tykästyin Kätkään kovasti ja koska kaikkiin koiriin ei millään riittänyt aika, luovuin haikein mielin Bentleyn kanssa treenaamisesta.




Koska Krista asuu melko kaukana, hän joutui uhraamaan paljon aikaa ja vaivaa kuskaamalla koiraa. Tottakai maksoin kulkurahoja, minun harrastushan tämä oli. Krista oli kuitenkin itsekin kiinnostunut näkemään treenejä joten kuljimme aika paljon yhdessä. Mikäs sen mukavampaa kun kaveri joka kuvaa, avustaa ja on vielä mainiota seuraa? Jossain vaiheessa meille oli helpompaa että Kätkä siirtyi hetkellisesti asustelemaan Kristan äidin luo Pelloon josta minulla oli helppo se napata mukaan kun menin hallille. Kristan ei tarvinnut ajella jatkuvasti edestakaisin ja näin säästettiin myös kustannuksissa. Kesällä tuli Pellon treeneihin tauko jolloin sovimme että Kätkä tulee meille asumaan. Tämäkään ei onnistuisi ellei Krista luottaisi sataprosenttisesti että huolehdin koiran kuin omani ja että se viihtyy meillä.




Olen päässyt kuukaudessa eteenpäin aivan jättisuurin harppauksin kun olen päässyt oikeasti tutustumaan Kätkään, saanu paijata sitä, leikkiä ja huolehtia päivittäiset hoitotoimenpiteet. Käymme porukalla koko lauman kanssa lenkillä ja pojat tulevat mainiosti keskenään toimeen. Periaattessa saan pitää sitä kuin omaa koiraani, mutta tottakai kaikissa isommissa asioissa kysyn aina Kristan mielipidettä ja lupaa.






Kisat maksan tietysti itse ja palkinnot jäävät sitten minulle muistoksi. Tällä hetkellä maksan myös koiran ylläpidon, ruuan ja herkut. Jos minun huostassani tapahtuu vahinko oman huolimattomuuteni vuoksi olen tietysti velvollinen ottamaan täyden vastuun eläinlääkärilaskuista. Rokotukset ja muut hoitaa sitten omistaja itse. Olen myös valmis kustantamaan koiran lihashuollon, sillä koen että fysioterapia ja hieronta tulevat erityiseen tarpeeseen lajin rasittavuuden vuoksi.




Moni on kysellyt että eikö Kristalla ole ikävä Kätkää ja miten kukaan raaskii jättää koiransa toiselle. On tietysti ikävä, sehän on päivänselvä asia, mutta koska Krista tietää että koira nauttii olostaan hän on päättänyt kestää oman ikävänsä kanssa. Tietysti Krista näkee Kätkää melkein viikottain ja jos ikävä kasvaa ylivoimaiseksi, voi koira mennä treenitauoilla kotilomalle.

Lainakoira-asioissa omistajan tulee olla ihminen, joka ei ole liian mustasukkainen omasta koirastaan ja tämä on asia mihin en itse pystyisi, tunnustan avoimesti :) Krista on kuitenkin uskomattoman ihana, avulias ja epäitsekäs ihminen jota arvostan suuresti. Molemminpuolinen luottamus pelaa ja kun ollaan avoimia puolin ja toisin, ei pääse syntymään asioita jotka jäävät kaihertamaan mieltä. Luotan siihen että Krista kyllä kertoo jos on asioita mistä hän ei pidä ja itse pidän omistajan ajan tasalla koiran voinnista. Joskus Krista varmaan jo hermostuu kun joutuu kuuntelemaan polveilevia ja pitkiä tarinoita kuinka Kätkä sitä ja Kätkä tätä :)



Hilppu ihmettelee :)

Kisoihin Krista lähtee usein mukaan ja on erinomainen apukäsi. Ihminen joka tuntee koiran parhaiten on täydellinen tyyppi kenneltytöksi, etenkin kun Kätkä osaa olla välistä vähän vaikea muiden koirien lähettyvillä. Eilen viimeksi kävimme porukalla kisailemassa Rovaniemellä ja se, että Kätkästä huolehdittiin sillä välin kun itse keskityin kisaan oli suuri etu. Toisella radalla pääsimme kolmanneksi ja näytti se omistajakin olevan varsin tyytyväinen ;)





Tällaista järjestelmää voin todellakin suositella, olen saanut mielettömästi uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia joista muuten olisin voinut vain unelmoida!

2 kommenttia:

  1. <3
    Asiahan on niin kuin sie tuolla kerroitki. Kun tiedän että koira on hyvissä käsissä, se viihtyy nykyisessä paikassaan ja rakastaa mm. aksaa niin mikäpä sillä siellä on ollessa! Rehellisesti sanottuna Kätkä viihtyy paremmin siellä missä ei ole useampaa koiraa, niinkö täälä kotona. Se rakastaa olla "ainoa" karvavauvva, jotta saisi kaiken huomion. Ja parasta evör on paras kaveri Repe !

    Ei tarvi potea hillitöntä ikävää, vaikka ikävä onkin. Mie nään Kätkää vaikka joka päivä jos haluan, ei tuo 60km niin pitkä matka ole ;) Mutta parempi kun ei joka päivä tule sekoittamaan koiran päätä. :)
    Tämä on paras järjestely teän kisauran kannalta, helpompaa kummasti reenaamiset kaikin puolin :)

    Kiitos ko jaksat touhuta Kätkänkin kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesti ihan tuhannesti <3

      Poista