perjantai 21. marraskuuta 2014

Talven taikaa

 

Blogitalli auttaa meitä virittäytymään talveen ja haluaa kuulla mikä talvessa on niin ihanaa! Käy kurkkaamassa ohjeet ja kerro omasta näkökulmastasi miksi talvi on pop. Ohjeet löydät täältä.


 Ennen saaton täysin rehellisesti sanoa vihaavani talvea. Tiedättekö sen tunteen kun tallin vesijohto jäätyy, sitä joutuu sulattamaan tuntitolkulla monen ihmisen voimin ja sillä välin raahaat käsivarret naruiksi venyneenä montakymmentä litraa vettä hevosille? Se hetki, kun aamulla mietit millä loimella hevoset mahtavat päivän parhaiten pärjätä, onkohan 300g toppaa liian vähän vai meneekö överiksi? Joka ilta kun viimein pääset töistä kotiin on sysipimeää ja ratsastamaan pitäisi mennä. Otsalamppu keikkuen topattuna lämpimiin vaatteisiin korvista varpaisiin käydään maastolenkki jonka jälkeen varpaat ovat kuitenkin niin jäässä että hyvä jos saat niitä edes saunassa sulamaan.



Mikä on sitten saanut mieleni muuttumaan? Kamala vastata näin, mutta se, ettei minulla ole enää omia hevosia ja etenkään niitä ei ole omassa tallissa. Kaikki se vaiva mitä jouduin näkemään pakkasen ja lumen vuoksi on nyt taakse jäänyttä elämää, jäljellä on vain mielettömän hauskaa lumentulon odotusta ja kylmimmillä ilmoilla voi tyyneesti käpertyä viltin alle takkatulen eteen lukemaan hyvää kirjaa urhaamatta ajatustakaan hevosille.



Lumien tultua maahan pimeä loppusyksy valostuu ja kun ei ole mitään pakkoa, on ihana kääriytyä toppavaatteisiin ja lähteä hyvän ystävän kanssa maastoilemaan. Kavioiden alla kuuluva lumen narske on jotenkin niin jouluista ja mukavaa ja jos sattuu michelinukkomaisen kerroksen kanssa tipahtamaan kyydistä, pehmentää lumi mukavasti tömähdystä.



Talven tultua ja edettyä tarpeeksi pitkälle on mahdollisuus lähteä järven jäälle päästelemään täysillä tahi hyödyntää jään tasainen pinta kera lumikerroksen kouluratsastusharjoitukseen. Tietysti täytyy kokeilla kaikkien kovasti mainostamaa hiihtoratsastusta ja meidän ponikerholaisten kanssa onkin päätetty ehdottomasti testata! Voi kuitenkin olla että tämä täti on suosiolla hevosen selässä eikä suksilla, muuten saattaa käydä niin että edetään metri ja humps, metri ja humps! Olen legendaarisen huono talvilajien harrastaja ja en usko että vuosien harrastamattomuus olisi tilannetta paljonkaan pelastanut. Parempi että nuoremmat ja notkeammat taiteilevat suksien päällä :)
Kaikista eniten odotan kuitenkin meille luvattua rekiajelua Kristan naapurin issikkaori Forkulla, se on juuri sellainen poni jolle kyseinen homma sopii kuin nenä päähän.



Hauskaa on myös se, että hevosten ulkomuoto muuttuu talvella joskus radikaalistikin. Entinen hevoseni Lirika muutti väriä niin täysin että kylän mummelit luulivat minun vaihtaneen hevosta. Eräskin muori pysäytti meidät tapansa mukaan pyörätiellä ja taputteli tamman kaulaa ja tuumaili että sieki olet hevosen mennyt vaihtahmaan? Juu, en ollut, Lirika vain sattui vaihtamaan värinsä sievän ruskeasta melkein mustaksi turvan jäädessä ihan punaruskeaksi. Nauroinkin että se on kuin iso mustakarhu talvisin. Ponit taas muuttuvat niin mahdottoman pörröisiksi, shetlanninponit näyttävät lähes poikkeuksetta enemmän maahisilta kuin poneilta ja issikat ovat kuin metsästä karanneita peikkoja, hurjan suloista! Täytyy olla jääpuikko sydämen tilalla jos ei niihin ihastu.



Talvi tuo kesään mukavan vastapainon, en usko että nauttisin kesästä läheskään niin paljon jos en tietäisi että senkin aika on rajallinen ja edessä on tulossa taas kylmempi ja luminen kausi. 

Pakkasen pauke, huuruiset hevoset ja lumisade, eikö kuulostakin aika ihanalta?


Krista ja Oona, te olette tietysti mukana, eikös vain?



2 kommenttia: