Pakkasin Reiskan autoon jo kolmen maissa ja lähdimme ajelemaan kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa eli Torniota. Kävimme moikkaamassa entisiä työkavereita Lakkapäällä ja pyörähdimme sen jälkeen Mustissa&Mirrissä hakemassa Reinon suolistaman treenilelun tilalle uuden karvakaverin. Tämän jälkeen ajoimme Kemiin jossa olimme reilusti etuajassa. Päätin käydä ensin rentouttavan lenkin (lue, tuulettamassa omia jännittyneitä kisahermojani!) ja palattuamme kentän tuntumaan käytin Reinon hienovaraisesti tutustumassa kentän reunoihin. Paikka oli Reiskan toilailuja ajatellen todella haasteellinen sillä se oli lähes kokonaan metsäisen pusikon ympäröimä. Kokeilin mennä samalla taktiikalla kuin viime kisoissakin, eli napakat käskyt ja paaaaljon positiivista vahvistamista. Huomasin että en itse ollut ihan niin hyvällä fiiliksellä ja asenteella liikenteessä vaikka kuinka yritin ja se heijastui tietenkin koiraan. Ihan hyvin se kyllä otti minuun kontaktia ja kuunteli mutta ihan siihen tunnelmaan ei päästy ennen rataa mitä olisin halunnut.
 |
| Nuuh nuuh, kukas tästä on tassutellut? |
Reino lähti mölleissä jo toisena ja jätin sen istumaan ja huolehdin että koira on varmasti kuulolla ennen kuin lähdettiin. Alkurata meni kivasti, kolmen esteen linja siitä putkelle. Putken jälkeen oli rengas ja siitä putkeen ja nämä olivat siinä linjassa että takana häämötti se ah niin ihana pusikko ja siinnehän se porsas paineli häntä iloisesti heiluen... Ei muuta kuin kutsua takaisin ja tulihan se sieltä ja rata jatkui. Toisen kerran se paineli seuraavalle sivulle nuuskuttelemaan mutta lopun rataa se tuli hyvin mukana.
Toinen rata meni jo paremmin, Reino ei karannut omille teilleen mutta se olisi vaatinut paljon parempaa ohjausta, kisoissa se aina vähän jäätyy ja se pitää viedä kunnolla esteille. Tuli muutama kielto, mutta kepit menivät taas oikein hyvin. Päätin että hitsit vie, mennään vielä kolmosratakin ja se menikin sitten kaikista parhaiten. Lähdössä tunsin että nyt ollaan mukana ihan eri tavalla kuin kahdella aikaisemmalla radalla ja hyvällä fiiliksellä vein sitä esteeltä toiseelle. Tässä taisi tulla muistaakseni yksi kielto (?) mutta... ensimmäiselle putkelle tultaessa ihmettelin että miten se näyttää jotenkin kumman jähmeältä ja sehän suikasi putken ohi radan viereen pusikkoon ja lorotti piiitkät pissat! Olin sitten unohtanut käyttää sitä välistä pissalla ja se oli juonut vielä kohtalaisen paljon. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa ja kun herra oli saanut toimituksen valmiiksi rata jatkui kuin mitään katkosta ei olisi ollutkaan. Se jopa hieman örisi kiihtyessään ja se veti loput esteet oikein hyvin.
Tällä kertaa emme jostain kumman syystä (miksiköhän, kröhömm..) palkinnoille päässeet mutta ei harmittanut. Tiesin että tuo kenttä olisi meille yksi vaativimmista ympäristönsä takia ja silti meni paremmin kuin olisin osannut uskoa. Hyvillä mielin ajelimme kotiin ja Reino oli kyllä ihan puhkiväsynyt, etenkin kun se söi vielä vatsansa täyteen. Seuraavan kerran palaamme taas Rovaniemen radalla 23.9. tiistaina kokemusta hakemaan. Nyt ainakin muistan käyttää pjan pissalla jos en muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti