Maailman Voittaja 2014

Viimeinkin on aikaa kirjoittaa viikonlopun reissusta, varoitus, tästä tulee sitten pitkä tarina! Eli perjantai-aamuna starttasimme Karon kanssa Kainuunkylästä seitsemältä aamulla ja Rymyn häkki oli varustettu Hallin Herkkupuodista ostetulla häkkituulettimella (oli muuten loistava kapistus!) sillä odotettavissa oli kuuma ilma ja minun autossa ei ole ilmastointia. Karo ajoi alkumatkan ja itse nukuin pari tuntia ja kuskia vaihdettiin Tupoksella jossa kävimme ABC:lla hakemassa juotavaa ja Rymy pääsi ensimmäiselle pissatauolle. Ajoimme Viitasaarelle jossa tarkoitus oli pysähtyä jälleen kerran ketjuhuoltamolla mutta sinne oli niin hankala ajaa että eksyimme pikkukylän keskustaan. Tämä ei haitannut ollenkaan, päinvastoin, sillä löysimme aivan ihanan Torigrillin jossa oli ihan älyttömän hyvät hampurilaiset! Rymy kävi jälleen kerran jaloittelemassa ja tästä jatkoimme kohti Jyväskylää. Päätimme poiketa keskustassa ja Rymyn kanssa seikkailimme ympäri kaupunkia sillä välin kun Karo kävi kaupoissa. Olin tunnollisesti varustautunut kakkapussilla ja Rymy tekikin tarpeensa puistoon mutta se yllätti minut totaalisesti kyykkäämällä uudestaan keskellä kaupunkia erään ravintolan terassin edessä. Voi taivas että hävetti, ei enempää kakkapusseja ja ihmiset syövät vieressä! Ei muuta kuin pikapikaa viereiseen kampaamoon kysymään muovipussia ja takaisin siivoamaan. Huh, tämän enempää ei tuosta koirasta tavaraa irronnut ja olin muutenkin oikein tyytyväinen sen käytökseen "suuressa" kaupungissa, meillähän ei ole kotikylässä kuin yksi kylänraitti jossa kaupat sijaitsevat ja ihmisiä on aika monta kertaa vähemmän.

Matka jatkui kohti Sipoota jossa yövyimme jälleen kerran Karon ja Jonin sukulaisten luona. Päätimme hakea matkalla pizzan ja Söderkullasta löytyi oikein mukavan oloinen pizzeria. Kieli pitkällä odotimme pääsevämme syömään, mutta pahaksi onneksi takana ollut dieselkanisteri kallistui mutkassa liikaa ja kaatui pizzalaatikon päälle! Äkkiä auto parkkiin ja nostamaan kanisteri, mutta olihan sieltä tietysti ehtinyt valua polttoainetta laatikon päälle, murr.. Lätty oli kuitenkin sen verran kallis että päätettiin ottaa riski ja syödä muutama pisara dieseliä mutta kyllähän sitä koko ajan kuvitteli että siinä maistuu outo sivumaku ja ruokanautinto meni hieman pilalle. Kumpikaan ei onneksi saanut mahavaivoja tai muuta, eli hengissä selvittiin siitäkin koettelemuksesta.Syönnin jälkeen lähdin käyttämään Rymyn lenkillä ja onhan Sipoo ihan mielettömän kaunis paikka! Idyllinen maalaismaisema ja ystävälliset ihmiset sekä paljon hyviä lenkkeilymaastoja, mitäpä muuta sitä voi toivoa. Rymy oli aivan tohkeissaan uusista reiteistä ja se tuntui nauttivan retkestä täysin rinnoin. Illalla kun se sai vielä vatsansa täyteen liharuokaa, oli sen hyvä käydä yöpuulle. Se oli todella hienosti vieraassa paikassa, ei pissanut sisälle eikä tuhonnut mitään. Yhdesti aamuyöllä se herätti minut että nyt on hätä ja tarpeet tehtyään se meni tyyneesti takaisin nukkumaan.

Aamulla heräsimme jo kuuden maissa, takana oli melko huonosti nukuttu yö kuumuuden ja maailman rasittavimman kärpäsen vuoksi. Aamupala nassuun, hiusten laitto sekä siistit vaatteet ja kohti Messukeskusta. Onneksi liikennettä ei ollut paljon ja olimme osanneet varautua messarin lähellä alkavaan pitkään jonoon joka mateli kävelyvauhtia. Täytyy kyllä todeta että ikävä kyllä itänaapurimme kansalaiset ovat äärimmäisen törkeitä liikennekäyttäytymiseltään, tultiin toista kaistaa vierellä ja väkisin tungettiin toisten eteen, hyvä ettei kylkeen ajaneet. Kyllä pisteli vihaksi! Saimme auton melko kivuttomasti parkkihalliin ja siitä lähdimme koiran ja tavaroiden kanssa suunnistamaan kohti sisäänkäyntiä. Onneksi olimme viime vuonna Voittaja-näyttelyssä, oli paljon helpompaa kun tiesi systeemit ja paikat, ei tarvinnut jännittää että miten oma kehä löytyy yms. Rymy oli ensin todella rasittava, tempoi ja kiskoi joka suuntaan eikä olisi millään halunnut kuunnella. Kehälle päästyämme se pikkuhiljaa rauhoittui ja kävimme ottamassa muutaman harjoituskiekan jotka menivät aivan mallikkaasti. Hetken päästä paikalle rupesi ilmestymään muitakin jämyjä ja olihan siellä komeita koiria! Totesinkin että ei meidän jättipäällä taida olla mitään mahdollisuuksia ja olin aivan varma että H tulee arvosteluksi maksimissaan. Ennen kehää minulta kysyi kuvauslupaa joku ulkomaalainen nainen ja nappasi Rymystä pari otosta. Valitettavasti poika ei ollut kovin valokuvauksellisella tuulella vaan möllötti kuin muuli selkä notkolla ja korvat sivulla. Tapasin myös ihan livenä facebookin jämptiryhmässä tutuksi tulleen Maaritin joka oli nuorten luokassa oman koiransa Tenun kanssa. Oli kiva tavata ja huomata että meillä synkkasi jutut hyvin yhteen ja Maaritin koira oli tosi hieno!

Viimein tuomarimme Hannu Talvi saapui kehään ja homma pyörähti käyntiin junnu-uroksilla. Rymy meni muiden muassa esiintymään ja se seisoi ihan kiitettävästi ja juoksi vielä paremmin. Yksilöarvostelussa se antoi tosi rauhallisesti katsoa hampaat, mitata ja tunnustella. Juostessa se pääsi vähän haistelemaan maata, mutta ei hälyttävissä määrin. Alla arvostelu:

"Tumman harmaa, mittasuhteiltaan oikea. Lyhyehkö pää, vahva luja runko ja vahva raajaluusto. Hyvät käpälät, voimakas turkki. Korkeakaarinen häntä, hyvä luonne. Liikkeessä takakorkea."

Arvosteluksi tuli vastoin odotuksiani erittäin hyvä jolla ei toki jatkoon menty, mutta en ollut pettynyt sillä tuossa seurassa nuin hyvät arvostelut olivat jo suuri onnistuminen meille. Takakorkeudesta liikkeessä Talvi sanoi että se on eräänlaista vauvamaisuutta joka todennäköisesti katoaa ajan kanssa. Huh, koitoksesta selvitty kunnialla, seuraavaksi katsomaan Marin ja Venlan kehä joka oli luojan kiitos heti meidän vieressä. Rymy oli aivan innoissaan kun sai tavata pitkästä aikaa Venlan, mutta oikein kovasti en viitsinyt päästää temuamaan sillä Venlalla oli vielä oma kehä edessä.  Pikku-neiti esiintyi jälleen kerran upeasti ja tiukan kisan jälkeen se oli kolmas junnunartuissa, loistava sijoitus etenkin kun narttuja oli muistaakseni kolmisentoista. Kiertelimme kojuja mutta ikuisena tyhjätaskuna en raskinut ostaa mitään ja ajelemaan lähdimme jo puoli yhden maissa. Kotimatka taittui nopeasti ja pysähdyimme syömään vasta Jyväskylässä, bongasin nimittäin edellisenä päivän Pancho Villan jota halusin kokeilla. Taivas miten hyvät sapuskat sielläkin oli, itse söin valkosipulihampparin ja ranskalaiset, oli kyllä hyvää ja täyttävää!

Pysähdyimme vielä kerran Kärsämäellä huoltsikalla ja siitä ajoimme suoraan kotiin. Rymy nukkui lähes koko matkan, sekin sai oman sapuskansa Jyväskylässä ja täydellä mahallahan on tunnetusti ihana nukkua. Kotona olimme kymmeneltä illalla ja Reino tuli aivan pörröksi kun näki meidän tulevan pihaan! Se kiemursi kuin käärme, ulisi ja itki! Voi toista, oli kyllä sitä ihan kauhea ikävä mutta tämä reissu teki tosi hyvää mulle ja Rymylle, sillä en ole sen kanssa viettänyt yhtä paljon aikaa kuin Reinon kanssa. 

Suunnittelemaani videomateriaalia ei tullut juuri nimeksikään, mutta laitetaan tänne väliin muutamia klippejä. Huh, reissu oli kiva mutta raskas ja kotiin oli kiva tulla!