Sairastelua

Pitkästä aikaa minulla on aikaa ja jaksamista kirjoittaa blogiin. Olen ollut lähes kaksi viikkoa kipeänä, kuume huiteli korkealla ja keuhkot olivat kuin tulessa. Noissa fiiliksissä ei ollut mikään otollinen olo kirjoitella, aivot tuntuivat jähmettyneen yhteen paikkaan ja räkä tukki hengityksen kaikin mahdollisin tavoin. Aloitetaanpas kuitenkin siitä mitä tapahtui ennen sairastumistani.

Oona pyysi minua liikuttamaan hevosensa Pablon tiistaina ja vaikka minulla oli jo siinä vaiheessa aika jäätävä olo, minua ei tallilta saanut pidettyä poissa mikä oli jälkikäteen ajatellen todella tyhmä ratkaisu. Olin vain niin intona kun pääsisin taas Paapuskan kyytiin ja iloisin mielin ajelin tallille. Hain pojan sisälle ja harjasin ja laittelin valmiiksi. Ilma oli aika kaamea, tuuli ja tuli räntää joten suuntasimme kentän sijaan maneesiin, sen verran minullakin oli itsesuojeluvaistoa jäljellä! Aloittelin ihan vain kolmikaarisilla taivutellen ja pyrin saamaan sen irti kuolaimesta ja kevyemmäksi. Kun se tuntui hyvältä, aloitin ravityöskentelyn ja täytyy sanoa että se oli aivan kamalaa! Joko se juoksi alta pois tai sitten se könkkäsi kuin kolmijalkainen kameli. Hiki päässä tein töitä ihan tosissani jotta sain sen irtonaiseksi ja kevyeksi ja että se myös liikkuisi tahdikkaasti eteenpäin. Ylitaivuttelin sitä ihan tosissaan ja tein siirtymisiä siirtymisten perään ja viimein sain sieltä pieniä pätkiä sitä ravia mitä halusin. Muutama laukkatehtävä ja eteen-alas ravit ja sitten lopetin. Läähätin kuin keuhkotautinen ja olin niin hiessä että ei mitään rajaa. Ratsastaessa keskityin niin kovasti että en ajatellut ollenkaan olotilaani mutta selästä alas tullessani se romahti kyllä mieleen ja kunnolla. Jäähdyteltyäni hevosen ja itseni menimme talliin jossa hoidin pojan ja siivosin karsinan. Lopuksi vielä eväät turvan eteen, varusteet kaappiin ja kotiin.

Pikkuoppilas ja iso hevonen

Tämän episodin jälkeen sairastuinkin sitten ihan tosissaan ja lähes pari viikkoa menikin sängyn pohjalle lannistuneena. Harry Potterit, Game of Thronesit sun muut tuli katsottua ja loppujen lopuksi tuntui että tulen hulluksi ellen pääse mihinkään. Oman haasteensa asetti myös se että Jonikin oli yhtä kipeä mutta talo on täynnä eläimiä jotka tietysti tarvitsevat hoitoa oli omistajan olotila mikä hyvänsä. Poni sai tyytyä kokopäivä- ja yö tarhaukseen runsaan heinän kera, Rymy oli saada hermoromahduksen häkissä ja Reino piinasi meitä jatkuvalla huomion kerjäyksellään ja piippauksellaan mikä oli tietysti ihan ymmärrettävää kun mitään hauskaa ei voinut tehdä. Eräs päivä se päättikin ottaa ja lähteä ihan omille lenkeilleen ja karkasi pihasta missä se oli narussa kiinni. Onneksi huomasin tämän ajoissa ja ystävällinen naapuri huuteli että siellä se painelee jo pyörätiellä ja ehdin autolla saada sen kiinni. Oli kuulkaas näky kun tyyppi painelee menemään pitkä naru perässä jossa kaiken lisäksi roikkui vielä minun valkoinen tupsupipo! Reinohan on nyt ollut eristettynä Rymystä, sillä ne ovat ottaneet yhteen nyt ihan tosissaan pari kertaa ja minulla ei ole todellakaan varaa joka päivä kuskata niitä paikattavaksi. Joku päivä olisi voinut käydä pahemminkin joten nyt ne on erotettu toisistaan. Itse asiassa tämä sysäsi pitkään ajatuksissa olleen Reinon kastraation eteenpäin ja keskiviikkona se menetti killuttimensa eläinlääkärin roskikseen. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja pian saamme poistaa siltä kaulurin ja lähteä taas treeneihin.

Näin hehkeänä kuumeessa :)

Sunnuntaina kävin pitämässä Kristan pikkusiskolle Auroralle ratsastustunnin. Saimme lainata Nooran ponia Aimea joka on hieman sopivamman kokoinen ratsu kymmenvuotiaalle kuin isot lämminveriset millä olemme menneet aikaisemmin. Aurora meni hienosti ja poni käyttäytyi moitteettomasti. Tämän jälkeen lähdin varustamaan Kristan Anttia sillä nyt oli Kristan vuoro joutua sairasvuoteen omaksi. Papparaisella oli virtaa vaikka muille jakaa, mutta ihmeen hyvin se jaksoi keskittyä työntekoon. Se on nykyään jo alusta asti todella mukava, tulee pyöreälle kaulalle ja oikeasti kävelee eikä tahdi joka askelta. Ravissa se hetkittäin veti herneet nenuun mutta muisti sitten rauhoittua ja keskittyä. Se on kuulkaas aivan valtava ero kun se heittää pään taivaisiin ja passittaa ja kun se yhtäkkiä laskee niskan ja imaisee oikeaan, isoaskeliseen raviin. Oikeaan kierrokseen laukka sujui oikein mukavasti mutta vasen laukka ei meinannut nousta ollenkaan, silloin se tarjosi vain vastalaukkaa. Viimein sain sen haluamaani laukkaan ja annoin sen mennä pari kierrosta ja itse olin kevyessä istunnassa ja annoin selälle tilaa. Ilma oli niin ihana että päätin käydä kävelemässä maastossa vielä loppukäynnit ja voi että oli mukavaa kun ei tarvinnut miettiä koska hevonen päättää pompata auton alle tai kaatua ojaan. On se hieno hevonen, nöyrä ja yritteliäs jolla löytyy kuitenkin temperamenttia.

Maastokävelyn jälkeen

Poni on sopeutunut jo aika hyvin Lirikan menetykseen, se on tosiaan ottanut koirista itselleen uuden lauman ja nyt on jomman kumman sessen oltava pihalla jos poni on tarhassa, muuten se tulee langoista läpi. Olen joka ilta sitä harjannut ja hoivaillut, kohta sekin lähtee ja silloin on myöhäistä enää viettää sen kanssa aikaa. Onneksi se menee kuitenkin Kristalle eikä kenellekään oudolle tyypille!


Mutta se siitä pitkästä sepustuksesta, nyt kun tässä on kaikenlaista hevostelua ja koirailua niin yritän olla hieman ahkerampi kirjoittaja, kerrottavaakin riittää enemmän, eli palataan myöhemmin!