Vatsalihakset (niin mitkä lihakset?!) ja hauikset huutaa just niin pahasti hoosiannaa ettei tosikaan! Kävin siis eilen ratsastamassa, edellisestä kerrasta oli siis vain viikko mikä meikän mittapuulla on toki lyhyt aika, mutta kun olin selässä vain kymmenisen minuuttia, niin se oli vähän kuin ei mitään minun kropan mielestä. Oona /(Oonan blogiin pääset tästä) pyysi minua kokeilemaan uutta hevostaan ja tottakai menin kun pyydettiin! Ajelin suoraan töistä tallille ja Oona oli ystävällisesti varustanut pollen. Kyselin hieman etukäteen pitääkö tietää jotain ja kuulemma olin ensimmäinen "ulkopuolinen" hevosen selässä oston jälkeen, ei siis turhia paineita! Hieman saattoi Pablolla olla taipumusta ottaa ritolat tarvittaessa, mutta minua ei koskaan ole pelottaneet hevoset jotka menevät eteenpäin, lähinnä Lirikan aiheuttamana minulla on kammo takapakkia ottavia hevosia kohtaan.
Kun en hoksannut hevosta kuvata niin tässä teille Reino-reipas!
Aloittelin tunnustelemalla ja kuulostelemalla hevosta, se tuli mukavasti tuntumalle ja ravikin oli aluksi ihan ok. Annoin sen laukata jossa se tuntui jo aika kivalta, mutta sen jälkeen se ei enää ollutkaan yhtään mukava. Se yritti kaikin keinoin pakoon kuolainta ja pohjetta, tuntui että jos teen käsillä mitään se punkee vastaan ja jos käytin pohjetta, se oli ihan kuuro sille, mutta kannusta käyttäessä se säpsähti todella loukkaantuneena että mitäs muija potkit siellä. Sorruin liikaa kädellä ratsastamiseen, mutta kun tajusin että ei siitä mitään niin tule, pyrin rauhoittamaan tilanteen ja otin pelkästään siirtymisiä käynnistä pysähdykseen ja liikkeelle. Aluksi hevonen ei halunnut seistä aloillaan ollenkaan, sitten se seisoi paikallaan pää ylhäällä ja lopuksi se pysähtyi kohtalaisen pehmeästi pyöreänä ja tuntumalla. Tämän jälkeen siirryin ravityöskentelyyn, mutta siinäkin vain siirtymisiä siirtymisten perään. Kun se oli hyvä, otin loppuravit ja kiitin.
UPEA hevonen joka ei antanut askeltakaan ilmaiseksi! Sain tehdä töitä hiki hatussa ja tunsin monen monta kertaa että mulla ei istunta kerta kaikkiaan riitä. Mutta ehkä pikkuhiljaa oikeat nappulat alkaa löytyä, toivottavasti pääsen sen selkään toistekin! Oma istunta taas.. videossa luulin pitäneeni jo lyhyet ohjat ja kädet oikealla paikallaan, mutta paskan marjat. Onneksi ryhdistyin lopussa kun katsoin itseäni peilistä ja huomasin että pyykkinaruthan mulla taas roikkuu käsistä, tässäkin pitäisi koko ajan jonkun huutaa että Laura prkl ne kädet!! Oona jos vielä päästät minut selkään niin lupaa karjua mulle koko ajan niistä!
Koirailtukin on, käytiin toissapäivänä oikein mukavat lenkit molempien ötököiden kanssa. Reinon kanssa törmäsimme Minnaan ja Ella-koiraan ja päätin samoin tein kokeilla mitä Reino nykyään tuuma toisen koiran kanssa lenkkeilystä, alkaako se vetää hihnassa silloin. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka hienosti Reino odotti istuen kunnes Minna oli kohdalla ja sittenhän se olisi kovasti halunnut tervehtiä Ellaa. Pöljä ei vissiin muista että se on samaiselta nartulta saanut selkään ja monen monta varoitusta senkin jälkeen, se taitaa olla ihana Reinon mielestä siltikin (tai siksi, mistä tuon mieltymyksistä tietää :) Hienosti Reiska kuitenkin meni kun alkuinnostuksestaan pääsi eroon. Ilma oli ihana ja ei olisi haluttanut tulla sisälle ollenkaan mitä koirat eivät varmasti pistäneet pahaksi.
"Kiinnostaa kuin kilo paskaa"
"Mutta tuolla saattaa olla vaikka hirvi!"
Nyt on mentävä siivoamaan karsinat, mutta ollaanpas kuulolla taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti