Rymy-Elmerin pulkkaseikkailut

Täällä taas! Viime treeneistä en millään ehtinyt kirjoittaa vaikka asiaa olisi ollut paljonkin. Tärkein niistä on se, että Reino meni elämänsä ensimmäistä kertaa A-esteen ja vieläpä kerralla! Se oli itsekin hieman hämmästyneen näköinen suorituksestaan, mutta kun se sai kovasti kehuja ja herkkuja se päätti että on vaivan arvoista kokeilla toisenkin kerran. Se meni sen kolme kertaa täysin puhtaasti ja päätimme harjoituksen onnistumiseen. Muuten treenasimme rataa johon kuului minun ja Reinon osalta paljon vastakäännöksiä jotka onnistuivat ihmeen hyvin. Lisäksi menimme puomin useampaan kertaan ja oli hauska huomata että Reino hämmästyi kovasti kun puomin alla olikin putki. Sen ilme oli hyvä kun se kurkkasi alas että "täh, mikäs juttu tämä nyt sitten on?". Hienosti se kuitenkin meni ja radalta se ei muistaakseni karannut yhden yhtä kertaa mikä taitaa olla ennätys.

Viikonloppuna siskoni perhe tuli kylästelemään äidin luo ja päätimme kokeilla mitä Rymy sanoo jos sen valjastaa pulkan eteen. Poika osasi olla kyllä niin kiltisti, ei säikyttänyt pikku-Aavaakaan vaan odotti rauhassa että tyttö pääsi pulkan kyytiin ja sitten lähdettiin tasaiseen vetoon. Menimme pari kertaa pienen mäen alas ja ylös ja Rymy meni koko ajan paremmin. Näkee että se pitää rekihommista, kunhan se kasvaa ja vahvistuu vielä niin voimme mennä pidempiä lenkkejä. Reinokin sai käydä tervehtimissä Aavaa ja Paulaa ja se käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Minun pikkupojat ovat selvästi kasvamassa aikuisiksi, hienoa!

Hitto mitkä ilmeet!

Hehhheeeeh

Sunnuntaina meillä oli Karon kanssa taas Pellon tapakasvatuskurssi jossa harjoittelimme tällä kertaa kurssilaisten kanssa miten koiran tulee käyttäytyä kun vieras lähestyy sitä. Uutena asiana oli myös seisominen ja tietysti kertasimme kaikki jo opetellut asiat. Rymy sai toimia demokoirana ja se oikein puhkui intoa kun pääsi esittelemään "taitojansa". Eihän se vielä paljon osaa, mutta kontakti sillä on kunnossa ja kova into tehdä töitä, nämä minulle tässä vaiheessa riittävät paremmin kuin hyvin. Varmaksi liikkeeksi uskallan sanoa istumisen ja ehkä noin viikon kuluttua voin sanoa saman maahanmenosta. Tämä tarkoittaa sitä, että se tekee liikkeen ilman käsimerkkiä tilanteessa kuin tilanteessa. No okei, ehkä se ei vielä riistan perästä istuisi jos huutaisin, mutta ehkä vielä joku päivä sekin on mahdollista.

Maanantaina oli viimeinen kerta Torkin tapakasvatuskurssia ja pidimme oppilaille loppukokeen. Omat ryhmäläiseni suoriutuivat kiitettävästi, oli ilo nähdä kuinka paljon osa oli harjoitellut kotona. Jaoimme kaikille diplomit ja palautelomakkeen ja lähdimme vielä toimistoon pitämään palaveria kurssista. Jotakin ihmeellistä oli kyllä päässyt tapahtumaan, sillä kaikki olivat siinä uskossa että olen tulossa pitämään vielä toisenkin kurssin, mutta mitään tällaista en itse kyllä tiennyt?! Onneksi saimme asian selvitettyä ja lupasin että voin kyllä käydä tuurailemassa tarpeen vaatiessa, mutta nyt en voi mitenkään lupautua seuraavaksi kymmeneksi viikoksi vetäjäksi. Maanantait ovat olleet tosi huonoja päiviä omille koirille, sillä aamulle kun lähden yhdeksän maissa töihin, ovat ne jääneet yksin kotiin ja vasta seuraavan kerran iltayhdeksältä ovat saaneet taas huomiota. Tämä on johtanut siihen, että tiistaiaamut ovat olleet suorastaan helvetillisiä molempien haukkuessa ja riehuessa jo kuudesta lähtien turhautuneena. Pakko ajatella nyt ensisijaisesti omia eläimiä vaikka kurssin pito onkin ollut todella hauskaa. Nythän meillä pyörii Pellon kurssi ja ensi kuun alussa alkaa taas Ylitorniolla oma tapakasvatus, joten siellä riittää tekemistä.

Lakki on aika makee :) Minun pikkupojasta on kasvanut jo iso miäs!

Eilen kävimme jälleen kerran Pellon aksatreeneissä. Anttu lähti kuvaajaksi mukaan ja Marikin pääsi treenailemaan joten hain myös Fannin kyytiin. Nyt harjoittelimme muutaman kerran pussia ja keinua, Reino meni jälleen kerran pussin ilman "kurkistusaukkoa" ja keinukin meni aika mukavasti. Lisää vielä treeniä niin kyllä nekin alkaa nekin mennä rutiinilla. Radat menivät hieman vaihtelevasti, viimeisissä takaa leikkauksissa kämmäilin juoksemalla esteelle ennen Reinoa ja milloin itse olisin osannut säädellä oman vauhtini oikeaksi, päätti Reino lähteä muille maille. Pääasiassa jäi positiivinen fiilis, virheistä oppii ja ne saavat ainakin minut janoamaan harjoituksia vielä lisää. Pidemmittä puheitta, alla videopostaus eilisen harkoista.

https://www.youtube.com/watch?v=hRr2uLQSyCQ



Huh, jopas tuli kilometripostaus! Tämän siitä saa kun ei jaksa kirjoittaa muutaman päivän välein, asiaa on niin mahdottomasti. Noh, toivottavasti joku jaksoi tämän lukea, palataanpas loppuviikolla asiaan.