torstai 19. heinäkuuta 2012

Kainuunkylän kuulumisia

Eilen kävimme viimeinkin kengityksessä, tauko oli nyt lähes yksitoista viikkoa. Lirika on kiitollinen kengättävä sillä sen kavion kasvu on todella hidasta joten on aivan turha hätäillä kuuden tai kahdeksan viikon välein hakemaan uusia monoja. Entiset kengät tosin olivat tällä kertaa aivan älyttömän kuluneet, kesä ja kovemmat pohjat tietysti vaikuttavat asiaan.

Aamulla sain uskomattoman energiapuuskan ja siivosimme Jonin kanssa koko talon lattiasta kattoon! Olipas vain ihanaa kun tuoksui ihana pesuaine ja kaikki oli niin siistiä! Kävimme myös ostoksilla sillä odotimme illaksi vieraita ja tarkoitus oli grillata. Kaiken tämän jälkeen isä tuli Anttu mukanaan hakemaan meitä kengitysreissulle, ensin veimme kuitenkin kentälle isän nikkaroimat estekannattimet jotka olivat ihan superhienoja! Anttonin kanssa talutimme hevoset kesälaitumelta meille kotiin talliin, poniahan ei voi jättää yksin aitaukseen sillä se tulee läpi vaikka minkälaisista sähköviritelmistä. Lirika meni hienosti traileriin (kuten aina) ja lähdimme ajelemaan kohti Torniota.

Perillä Lirika pääsi heti kenkäykseen ja ensin se näki varsansa Riikan pitkästä aikaa. Summertime In Riga on nyt 5-vuotias ja Lirikan kanssa ne ovat nähneet toisensa viimeksi noin vuosi sitten. Ihana kun molemmilla oli korvat ihan tötteröllä ja ilmeet kertoivat kuinka tamma ja varsa tervehtivät toisiaan äänettömästi. Siinä ne seisoivat nenät vastakkain hyvän tovin, toinen käytävällä kiinni ja toinen pesupaikalla. Kun Riikalla lähdettiin ratsastamaan Lirika katseli huolestuneena perään kuin kysyäkseen mihin se lapsi nyt meni?


Lirika oli kohtalaisen nopeasti kengässä ja annoin sille vielä iltapäiväappeen ennen kotiin lähtöä. Kotimatka sujui nopeasti ja päästyään omaan karsinaansa Lirika oli niin väsynyt että se nuokkui kaltereita vasten eikä jaksanut edes vieraita tulla tervehtimään. Hevoset ovat nyt kärsineet kamalan paljon erityisesti mäkäräisistä jotka kuhisevat korvissa ja vatsan alla sääskimyrkyistä huolimatta joten en yhtään ihmettele että toista väsytti.

Ilta oli mukava, oli ihana nähdä vanhoja ystäviä ja nauraa kaikille typerille lapsuuden tempauksille. Meillä menikin kohtalaisen myöhään ja voin tunnustaa että aamulla oli hieman kohmeloinen olo kun menin tammat ruokkimaan :) Päiväheinien jälkeen lähdimme Karon kanssa molempien hevosten kanssa lenkille, Karo kärryissä ponilla ja minä Lirikan selässä. Alkusählingistä selvittyämme pääsimme hyvälle reitille ja poni nautti menosta täysin rinnoin! Se ei olisi millään halunnut päästää Lirikaa edelle ja sen kisavietit heräsivät tosissaan pitkällä suoralla, suloinen pallero.

Itse tein puomit!

Pienen maastolenkin jälkeen menin vielä Lirikalla kentällä jossa sain sen hetken alkujäykkyyden jälkeen menemään oikein kiitettävästi. Hyppäsimme pientä ristikkoa ja pystyä ja aluksi tammalla oli taas sama meininki kuin edellisellä kerralla. Otin sen kunnolla kontrolliin, teimme siirtymisiä, avoja, sulkuja ja ratsastin kunnolla jalalla. On se ihme juttu että aina sitä lipsuu samoihin virheisiin jos ei koko ajan muista kontrolloida omaa istuntaa ja apujen käyttöä. Huomaan että alan ratsastaa liikaa kädellä ja keskityn ihan vääriin asioihin. Kun vain muistan ratsastaa eteen kaikki muu kuten tahti ja muoto tulevat sieltä kyllä. Ilman eteenpäin pyrkivää liikettä on ihan turha haaveilla selän käytöstä, saati tahdikkaista ja miellyttävistä askellajeista. Kun laukka oli pyörivää mutta helposti koottavaa, menimme uudelleen esteille ja se meni todella hienosti ja rauhallisesti. Olin supertyytyväinen molempiin hevosiin tänään ja pitkien loppukäyntien jälkeen menimme kotiin. Pesin molemmilta suurimmat hiet sekä intiimialueet joista lähinnä nisissä oli kamalia kerrostumia likaa ja töhnää. Kylmäsin myös molempien jalat ja sen jälkeen parturoitiin kesätukat tytöille :) Lirikalle tuli oikea näpsäkkä ratsuharja ja ponin valtavaa pehkoa nypin varmaan puoli tuntia, se on todella hidasta ja vaivalloista.


Tästä lähdettiin

Pieni pätkä klania

Tällainen siitä tuli


Nyt on väsynyt mutta tyytyväinen olo, vielä pitäisi mennä iltaruokkimaan tytöt ja siistimään talli ja satulahuone.  Ai niin, unohdin melkein hehkuttaa: Lirikan paino oli noussut lähes kuusikymmentä kiloa joten jotain on tehty oikein, aivan mahtavaa! Vielä kun säännöllisellä ja oikeaoppisella treenillä saadaan lihakset kohdilleen niin onhan se komea :) Nyt kuitenkin pitää lähteä jyrsijät huolehtimaan ja sen jälkeen painun tallille, se on moikka moi taas!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti