Paikalla olemisen sietämätön vaikeus!

Voi että voi olla turhautunut olo! Olen iloinnut kuinka hienosti meillä on lähtö aksatreeneissä onnistunut niin kyllähän sitä rymähdettiin maan pinnalle saman tien. Eilen oli siis Raunon treenit ja ihan eka kiekoilla neiti pysyi hyvin paikalla, mutta seuraavilla ei sitten millään. Olin niin harmissani ja pahalla tuulella kunnes aikani mietittyä jäljet johtivat taas kerran sylttytehtaalle, eli meikäläiseen. Kuka EI palkannut kertaakaan taakse? Kuka EI palkannut nopeasta maahanmenosta? Kuka olikaan idiootti? Kuka luulikaan että homma on nyt ok, ei tarvi enää tehdä töitä? Ei muuta kuin peiliin katsomisen paikka ja back to basics.

Niin äiti, älä oleta!

No se siitä ja sen asian vatvomisesta ja itse treeniin. Teimme radan pätkää jossa oli ensin hyppy, takaakierto, hyppy, putkeen lähetys ja sitten pitkä suora jossa pituus, hyppy ja taas takaakierto. Tämä olikin vallan hyvää harjoitusta ja meni melko kauan ennen kuin sain Lillanin hienosti takaakierrolle ilman että itse sitten seisoin koiran laskeutumispaikalla. Ohjeeksi tuli lähettää koiraa kohti tyhjää, ei esteelle, sillä sen linja tuli siitä kyllä hyvin esteelle. Tässä minun piti olla rauhallinen, hoitaa tilanne tarkasti ja sitten vain lähettää hypyn kautta putkelle kun koira kerran irtoaa. Sitten vain hanat auki ja paineltiin suoraa pitkin koira perässä! Toinenkin takaakierto sujui hyvin niin kauan kunnes unohdin taas lähettää kohti tyhjää ja rupesin ajattelemaan liikaa itse estettä. Tästäpä tuli loistava kotiläksyharjoitus!

Nyt on kuitenkin päästy jo ihan kivasti tekemään radan pätkää ja Lillan ottaa esteet ilman että jouduin "vahtimaan" ja viemään sitä jokaiselle. Tämän kanssa pitää vain olla rohkeutta liikkua ja antaa sen hoitaa tilanteet, toki se pitää ensin kouluttaa asioihin, mutta opetuksessakin pitää paneutua itsenäiseen suorittamiseen. Samalla ihan mahtavat treenit ja samalla ihan sika turhauttavaa! Onneksi Rauno on ihan huikean hyvä valmentaja, nytkin kun meinasi vähän puhalluttaa niin ohjeeksi tuli mennä koiran mukaan ja tehdä mitä se sillä kertaa vaatii. Eli älä hermostu vaan palaa taaksepäin ja hoida sen hetkinen tilanne kunnolla. Radalle ehtii kyllä kun homma on hanskassa.

Sunnuntaina käytiin Riikan kanssa taas itsenäisesti harjoittelemassa. Meillä oli teemana "kisaharkat", eli soitimme kajareista kisojen livestreamia, puhalleltiin tuomarin pilliin ja välistä soi myös musiikki. Tottuvat koirat heti kaikenlaiseen möykkään mitä kisapaikalla voi olla. Lillanin kanssa harjoittelimme takaakiertoa saksalaisella, muutamaa puomia sekä keppejä. Puomi oli jo tosi kivalla mallilla mutta keppitreeniä pitää alkaa tehdä nyt paljon erilaisilla kepeillä. Neiti oli sitä mieltä että seuran kepit oli jotain ihan outoa eikä niitä voi muka suorittaa. Selkeästi se on nyt tottunut vain omiin joten se ongelma pitää fiksata heti pois.

Huomenna Lillerillä onkin sitten hieronta ja toivotaan että mitään suurempia jumeja ei ole ilmennyt tässä parin kuukauden aikana. Palataan asiaan taas ja meikäläinen yrittää muistaa että sitä saat mitä vahvistat!