Ilmoittauduimme Lillanin kanssa seuramme aksan jatkokurssille, lähinnä siksi että vetäjänä toimii Niina Veijola joka on ehdottomasti ohjaajana aivan huippuluokkaa ja vieläpä erittäin mukava tyyppi siihen päälle. Ajattelin että saan Niinalta varmasti hyviä vinkkejä ja näkemystä, onhan hänelläkin kelpie ja useampi bordercollie sekä vuosien kokemus kouluttamisesta.
Niinpä torstaina oman mölliryhmän koulutustuokion jälkeen jäimme odottelemaan ryhmän kokoontumista. Meillä olikin ihanan kirjava ryhmä, sillä mukana oli sheltti, unkarinvinttikoira, flätti, lapinkoira, pointteri ja tietysti meidän pikkukelpi. Tehtävä oli helppo, pilkottiin yksinkertainen radanpätkä osiin ja tehtiin se ketjutettuna takaperin. Niinalla oli heti ajatus Lillanin lähtöön jossa se edelleen kuumuessaan ja esteitä tuijottaessaan on liian hidas. Ohjeeksi saimme käyttää jätä-käskyä (joka onneksi on meillä opeteltu) heti kun se jää silmästä kiinni esteisiin eikä kuuntele. Tämä toimi hyvin, sillä heti kun sen sanoin, katsoi Lillan minua ja palkan siitä muutaman kerran saatuaan oli aivan kuulolla ja läsähti maahan nopeasti. Eipä olisi käynyt itsellä mielen vieressäkään! Näin sitä oppii uutta kun viitsii kuunnella ja hakea apua. Kertaakaan se ei kuitenkaan yrittänyt varastaa lähdöstä ja se oli jotain se :)
Kotiläksyksi saimme sylikäännöksen opettelua, mikä ei todellakaan ole meille pahaksi, se on nimittäin sellainen ohjaus jota en osaa! Ei ole tarvinut Reinolla paljon käyttää joten nyt tulee sitten sekin tutuksi. Lisäksi meidän tulee Lillanin kanssa harjoitella lisää tuota luopumista ja kuuntelua aina vain vaikeammissa tilanteissa, eli esimerkiksi lenkillä pyydän molemmat koirat paikalle ja sanallisesti vapautan vuorotellen molemmat. Voipi olla vaikeaa, luulen ma!
Maanantaina olimme taas Raunon treeneissä ja harjoittelimme pitkällä suoralla sivuttaisirtoamista sekä pituus-estettä. Lillan toimi oikein hyvin, pysyi lähdössä eikä ollu minussa kiinni niin että ei osaisi suorittaa itsenäisesti esteitä. Toinen tehtävä oli hyppy-rengas-putki ja tosi hienosti neiti osasi myös vaikeamman renkaan :) Puomia tehtiin myös ja haimme maahan laitetun riman avulla sille sopivaa ponnistuspaikkaa ylösmenolle. Hyviä osumia sieltä alkoi löytyä, mutta työtä tämä vielä vaatii.
Kaiken kaikkiaan mukava treeniviikko, niin koiralla kuin emännälläkin on ollut hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti