Peto on irti!

Raskas mutta antoisa viikonloppu takana. Lauantaina lähdettiin jo seitsemältä aamulla Minnan kanssa ajamaan kohti Haukipudasta ja mukana oli Sulo sekä Ella. Koirat matkustivat tuttuun tapaansa hyvin rauhallisesti ja perillä olimme juuri puoli tuntia ennen ensimmäistä kolmosten radankävelyä. Ensimmäisen koitoksen tuomaroi Ritva Herrala ja rata vaikutti oikein mukavalta. Olimme Ellan kanssa lähtölistassa noin puolen välin paikkeilla ja jännitti kyllä aika paljon!

Täältä tullaan!!!

Lähdössä pysyminen oli vähän niin ja näin mutta sain alkuun sen verran etumatkaa että ei tullut kiire. Mummokoiralla oli ainakin superhauskaa, hirveä murina vain kuului kun se pyyhälsi putkeen :) Muutama kohta oli sellainen töksähtävä ja unohdin ohjata josta johtuen tulikin vähän höpöjä pelastuksia. Kepeille jostain syystä ajauduin tekemään takaaleikkauksen vaikka alunperin päätin vakaasti tehdä valssin. Ella oli sitä mieltä että ai mitä, meinaatko tosiaan että tästä menen kepeille?! Korjasin pikapikaa valssiksi ja oi niin ihana tuomari ei nostanutkaan kättä!? Loppuun päästiin hieman haparoiden mutta ilman ratavirheitä. Yliaikaa tuli jotain pari sekuntia, ne tuhraantuivat minun säätämiseen. Ella oli seitsemäs about neljästäkymmenenstä koirakosta joten ei tarvinut hävetä. Mukana oli tosi kovia kisaajia niin tuntui erityisen mukavalta onnistua.

Seuraavat kaksi rataa tuomaroi Esa Muotka ja näissä olikin haastetta kerrakseen! Kepeille viennit olivat tosi vaikeita ja etenkin kun en Ellan kanssa ole juuri mitään tehnyt, se kostautui näissä. Kuten tuomari sanoikin alussa että jos ette näillä radoilla luota koiraanne niin pississä ollaan. Toisella radalla näytettiin yleisölle kuinka tehdään kepit noin sataseitkyt kertaa uusiksi :) Ella paheksui välittömästi kun en osannut ohjata kunnolla ja sain siltä kunnon haukut. Loppuun päästiin kuitenkin melkein tyylipuhtaasti. Viimeisellä radalla mummeli oli oikea possu! Ei millään pysynyt lähdössä eikä oikein mennyt edes maahan kun käskin. Tästä johtuen suunnittelemani pakkovalssi kosahti totaalisesti ja rouva hyppäsi esteen väärältä puolen. Mikäs siinä sitten, loppuun mentiin yhtäkaikki ja siinä meidän kisapäivä sitten olikin.

Seuraavana päivänä huristelimme Karon kanssa samaiselle hallille mukanamme tällä kertaa Kira. Eka startti kakkosissa jännitti ihana sikana! Koira oli jotenkin tosi kiihtynyt ja kävi kuumana mutta siinä vaiheessa en vielä pitänyt sitä mitenkään hälyttävänä. Radalle mentäessä huomasin kuitenkin että nyt ei ole Kira ihan oma itsensä, se nimittäin ryysäsi lähtöön takajaloillaan enkä saanut siihen mitään kontrollia. Onneksi se kuitenkin pysyi lähdössä hyvin ja pääsimme matkaan. Mokasin kuitenkin alussa tosi pahasti ja jäin jälkeen jolloin suoran päässä tuli kielto kun koira ei tiennyt mihin ihmeeseen sen olisi pitänyt mennä. Kun sain sen taas haltuun, matka jatkui asiallisesti. Keppikulma vähän jännitti, mutta sain Kiran onneksi suoristettua ja lähetettyä hyvin matkaan. Radalta tuli 15 virhepistettä ja olihan se vähän sellainen kaaos.

Seuraavalla radalla sama homma, koira vetää kuin höyryveturi lähtöön ja karkasi mokoma vielä! Onneksi se ei ollut katastrofi sillä ehdin hyvin ohjata. Harmillisesti olin kuitenkin ensimmäisellä putkella liian myöhässä ohjaamassa ja koira sujahti väärälle esteelle. Matka jatkui hetken hyvin kunnes tuli A:n vuoro. Kira sikaili ihan kunnolla ja kun yritin korjata, se ei millään halunnut nousta uudestaan kontaktille. Loppuun kuitenkin päästiin ja vielä oli jäljellä viimeinen rata.

Tällä radalla Kira pysyi lähdössä, mutta ensimmäinen moka tuli puomilla. Se ei oikein ottanut hyvin kontaktia ja jostain syystä se hyppäsi alas. Eipä siinä sitten mitään, uusiksi vain ja eteenpäin. Nyt huolehdin tosi tarkasti että se ottaa kontaktit ja pysyy siellä. Hienosti mentiin puoleen väliin asti kunnes Kira porhalsi ulos suorasta putkesta jonka jälkeen oli hyppy ja siitä käännös pituudelle. Kira vain kääntyikin täysin päinvastaiseen suuntaan heti hypyltä ja tyyneesti otti vielä renkaan :D Sitten se tuli takaisin, hyppäsi pituuden ja melkein otti oikein kepit. Tänne oli tosi vaikea linja, koira tulee kovalla vauhdilla pituudelta ja siitä pitäisi kääntyä ysikymppisestä kulmasta kepeille. Kaiken lisäksi keppien aloituspään lähellä oli myös varsin kutsuva putki. Ehkä oli hieman liian vaikea kohta kakkosiin, mutta ei auttanut kuin yrittää. Kira kyllä kiersi oikealle puolen keppejä, mutta koska vauhtia oli liikaa ja kokemusta liian vähän, se taipui vasta kakkosväliin. Loppurata meni jo vähän rauhallisimmissa merkeissä ja kotiinviemisinä oli pähkäilyä tuosta sen käytöksestä.

Päädyttiin Karon kanssa siihen lopputulemaan että Kira on kaksi kertaa käyttäytynyt näin, Pellossa ja nyt Haukiksella. Kummallakaan kerralla ei ole ollut kaverikoiraa mukana joka voi hyvinkin vaikuttaa siihen. Pakkohan sen on toki oppia yksinkin kulkemaan ja tähän pitää vain muistaa kiinnittää huomiota. Huomasin myös että olen ehkä hieman lintsannut treeneissä siitä, miten harjoituskentälle tullaan. Jatkossa me ei edetä lähellekään esteitä ellei se käyttäydy. Jos minun treeniaika menee siihen niin sitten menee, mutta tällainen käytös heijastuu sitten ihan ratasuoritukseenkin ja se ole kivaa.

Ai mitä? Villipeto? Minäkö?! Pöh, pois se minusta!

Kaiken kaikkiaan oli tosi ihana viikonloppu, oli mahtava nähdä taas paljon tuttuja ja höpötellä meikän lempiaiheesta, eli koirista :)