Tokopoikana luoksesi pompin

Eilen taas treenailimme Rymyn kanssa tokoa. Harjoitusten innoittamana päätin hieman analysoida syvemmin missä ollaan menossa.

Parasta on tällä hetkellä ehdottomasti Rymyn työmoraali ja into, se kun ei tällaiselle koiralle ole mikään itsestäänselvyys muualla kuin metsästyshommissa johon se on jalostettu. Nyt kuitenkin joka kerta kun aloitetaan harkat on poika niin innoissaan että oksat pois. Sama koira joka katosi paikalta ääntäkin nopeammin kun se laskettiin vapaaksi hakeutuu nyt minun luokseni silmästä innosta loistaen. Kertaakaan se ei ole lähtenyt haahuilemaan omiaan, ei edes silloin kun olen vapauttanut sen käskyn alta ja se saa vapaasti nuuhkia ympäristöään. Uskon että suurin vaikuttaja tähän on ikä ja se että koira kokee olevansa tärkeä. Sille on löytynyt aivan oma harrastus josta se nauttii.

Seuraaminen alkaa olla mielestäni jo hyvällä mallilla. Paikka alkaa olla vakaa, se tietää selkeästi että pysähdyksissä istutaan sivulle. Tässä minun pitää muistaa vain sanoa käsky ensin ja lähteä liikkeelle vasta sitten. Viime videosta huomasin että pirhana, lähden kuin meksikon pikajuna liikkeelle ja käsky tulee aivan liian myöhään. Vasemman käden paikkaa olen miettinyt ja pähkäillyt ja päätynyt siihen että se saa olla vapaasti reittä vasten. Ns. halausote ei oikein Rymyllä toimi, ainakaan vielä. Käännöksiin minun pitää myös keskittyä tarkemmin, eli en saa pysähtyä ja sitten kääntyä, vaan selkeästi ja terävästi ysikymppisiä kulmia. Täyskäännöksen haluaisin tehdä saksalaisittain, mutta oman pääni sekä koordinaatiokykyni tuntien taidan unohtaa sen :)

Eilen huomasin että Rymyn takaosan käyttö oli taas hieman parantunut kun opin auttamaan sitä selkeämmin kädellä vielä tässä vaiheessa. Muistin jopa olla hokematta sivua koko ajan :)

Meille tällä hetkellä suurimman ongelman tuottaa se, että Rymy on nyt tosi vahvasti ehdollistunut minun käden laskuun niin että se käy maahan. Siihen ollaan puututtu niin, että jos se pysyy sivulla istuen kun lasken kättä, palkkaan sen välittömästi. Jos se laskeutuu maahan, nostan sitä pannasta ylös niin että se istuu tekemättä siitä sen kummempaa numeroa. Nyt pitääkin olla tarkkana että en missään vaiheessa käytä käsimerkkejä maahan menon yhteydessä.

Eilen tehtiin myös paikkamakuu niin että Sulolla ja Rymyllä oli ehkä max puolitoista metriä väliä ja me kävelimme Minnan kanssa noin kymmenen metrin päähän. Paikalla koirat olivat noin puoli minuuttia ja molemmat pysyivät hienosti. Siinä vaihessa kun annoimme käskyjä tuli pientä sekaannusta, toinen nousi sivulle kun toista käskettiin ja niin edelleen mutta tätäkin kun tarpeeksi harjoittelee niin hyvä tulee.

Mun mamma!!!!!

Kokeilimme myös Rymyn paikalla makuuta niin että Minna teki Sulon kanssa luoksetuloja vieressä. Ensimmäisellä kerralla Rymy nousi hämmentyneenä ylös ja käveli minun luo, mutta pikkuhiljaa se rupesi kestämään toisten touhuja. Jäi kyllä taas niin hyvä mieli treeneistä että huh! Kunhan saamme perushommat mallilleen niin pitää käydä mahdollisimman monessa paikassa ja tilanteessa harjoittelemassa! Suurin pelko mulla onkin se, että Rymy lähtee kisatilanteessa lallattelemaan ihan muualle kuin missä pitäisi olla. Mutta onneksi olen antanut meille hyvin aikaa ennen ekaa koetta niin ei tule hoppua eikä painetta. Ja eikös niitä möllitokokokeitakin taida olla?

Tästä on taas hyvä jatkaa harjoituksia, yritän saada mahdollisimman pian uutta videota. Ainakin aksan saralta olen huomannut kuinka paljon oppii kun näkee oman suorituksensa ulkopuolisen silmin.

Palataan siis taas asiaan!