Rovaniemen viikonloppu

Launtaina starttasimme aamuvarhaisella auton kohti Rovaniemeä, jälleen kerran näyttelyiden merkeissä. Tällä kertaa seurueeseen kuului Karo ja saksalaisneitinsä Kira sekä pitkästä aikaa myös Rymy. Matka meni joutuisasti ja näimmepä hieman ennen Rovaniemä ison metsonkin, vahinko että olin niin hidas kameran kanssa, se ehti lehahtaa omille teilleen ennen kuin ehdin ikuistaa kohtaamisen.

Näyttelypaikalla Rymy käyttäytyi aluksi suorastaan sikamaisesti! En ehtinyt aamulla etsiä sille kiireessä ketjukaulainta ja sen kyllä sain tuntea kipeissä sormissa kun eräs riehui ja yritti päästä joka paikkaan yhtä aikaa. Onneksi rokotusten tarkastuksen jälkeen löysin nopeasti Kristan ja Mian ja sain vaihdettua Rymylle näyttelyhihnan. Johan elämä helpottui ja herrakin huomasi että nyt on leikit seis ja pitää käyttäytyä. Meillä oli Kristan poropojan Kätkän ja lapinherra Ukon kanssa viereiset kehät jotka alkoivatkin pyöriä lähes heti kun olimme saapuneet paikalle. Rymy esiintyi aivan ok, tänään ei vain jostain syystä malttanut seistä pitkiä aikoja putkeen. Onneksi se bongasi jonkun kivan lappalaisen toisen kehän laidalta ja tuijotti sitä hyvin intensiivisesti jolloin se näytti kyllä parhaat puolensa. Juoksuosuus meni jälleen kerran mainiosti, siinä se on hyvä. Liike on kevyttä ja matkaavoittavaa, eikä se sekoita tätä hommaa tokoseuraamiseen. Tuomarina oli Reino Korpela joka arvosteli Rymyn myös viime vuonna Pellossa junnuluokassa arvosanalla Erittäin Hyvä.

Tummanharmaa, keskikokoa pienempi, mittasuhteiltaan hieman lyhyt uros jolla voimakaspiirteinen hieman lyhyt pää. Tiivis runko jossa rintakehä saisi olla pidempi. Sopiva raajaluusto, hyvät kulmaukset. Löysäkaarinen häntä, hyvä karvanlaatu, korvat liputtaa hieman liikkeessä, liikkuu kevyesti.

Arvostelu: Hyvä.

Ai mullako muka lerppakorvat? Kuulkaas, itellänne on!

Eli tosiaan moitteita tuli ensimmäistä kertaa hännästä ja korvista. Nyt kun Rymy on jo avoimessa luokassa ja aikuinen koira, sen korvien tulisi olla jäntevämmät eikä sitä voi laittaa enää pentumaisuuden piikkiin. Tuota löysäkaarista häntää en kyllä itse allekirjoita, mutta tuomarin sana on kehässä laki, minkäs teet. Muuten Korpela arvosteli hyvin samaan tapaan, lähes sanasta sanaan samalla tavalla kuin vuosi sitten, selkeästi hänellä on tietty linja mitä noudattaa. Onpa nuita nähty että sama tuomari antaa toisessa näyttelyssä koiralle sertin ja seuraavassa arvosteluksi tulee Tyydyttävä.

Kira pärjäsi oikein mukavasti, vielä vähän pennunpyöreyttä pois niin Erittäin Hyvä nousee kyllä Erinomaiseksi. Kätkä sai Rymyn tavoin Hyvän mutta Ukko-herra yllätti meidät kaikki iloisesti: Erinomainen oli arvostelu, voi vitsit että oli hienoa! Ekat näyttelyt ikinä ja Mia ensimmäistä kertaa handlerinä virallisessa koitoksessa. Mutta onhan se hieno koira ja vielä kun se esitetään kauniisti niin ei mikään ihme että hyvä tulos saatiin. Kävimme vielä porukalla syömässä ja oli niin mukava kilistellä hienojen suoritusten kunniaksi.

Upea Ukko!

Illalla kävin vielä Reiskan kanssa lenkillä ja teimme kisoihin valmistelevan treenin. Harjoittelin etenkin kepeille vientiä joka on meillä ollut viime aikoina (no okei, aina!) tosi vaikea! Nyt jotenkin valaistuin asian suhteen ja sain sen ongittua joka kerta hienosti messiin. Suhteellisen varmalla olotilalla jäin odottamaan kisoja jonne olikin ihan hävyttömän aikainen nousu. Aamuvarhaisella eli vartin yli kuusi tuli Minna hakemaan ja suureksi ihmetyksekseni jopa nukahdin autoon, ei siis pahakaan jännitys päällänsä. Perille päästyämme kävimme ensin hyvän lämppälenkin ja Reinolla alkoi siellä jo kierrokset nousta. Pihlajan lehti oli sen mielestä tosi kiihdyttävä, sitä piti läppäistä tassulla ja sitten vetää minihepulikohtaus :) Ounou, ajattelin että hitsit, tästä ei hyvä heilu. Päätin kokeilla että juoksutan siltä ns. löysät pois ja riehutin sitä oikein olan takaa isolla hiekkapintaisella urheilukentällä. Se örisi ja mörisi hypätessään lämmittelyhyppyjä ja veti kunnon hepulilla ympyrää. Toivoin että se olisi saanut purettua pahimmat vimmansa ulos ja lähdimme tutustumaan rataan. Itse kilparata vaikutti oikein mukavalta, ei mitään ihmeellisyyksiä. Reino olikin jo neljäntenä lähtövuorossa ja eikun menoksi! Alussa oli suoraa linjaa, hyppyä ja puomia josta mentiin kepeille. Sinne Reino ei meinannut rauhoittua menemään millään, mutta kunhan sain sen viimein oikeaan väliin se suoritti ne hyvin. Siitä se sitten repesikin, putkeen menon sijasta se painoi kuin villieläin ulos radalta varmaan sata metriä ja hetken päästä kurvasi yhtä lujaa takaisin. Kuuluttajakin totesi että harmi ettei sadan metrin pikajuoksu kuulu agilityyn, niin lujaa Reino menee :)

Loppuradan herra päätti suorittaa kaikessa rauhassa ja varsin tyylikkäästi. Mitäpä siinä sitten, kehut koiralle maalissa ja takaisin häkkiin se. Katsoin vielä Minnan radan joka oli niiiiin lähellä nollaa, toiseksi viimeinen rima putosi, vähänkö harmitti! Jäi kyllä niin paska fiilis tuosta Reiskasta, just semmonen että ihan turhaa työtä olen tehnyt ja se ei tuosta koskaan muutu. Mutisinkin toistaa rataa odotellesani että onneksi tämä kurjuus on kohta ohi, suoraan sanottuna vitutti ja rankasti. Eihän siinä auttanut kuin tutustua seuraavaan rataan ja eikä aikaakaan kun oli jälleen kerran meidän vuoromme mennä esittäämään "osaamistamme". Edellisellä radalla varmistelin tosi paljon ja hieman jopa himmailin ja se ei auttanut niin tasan yhtään. Tällä kertaa päätin että vedetään sitten täysillä, all in-meiningillä.

Heti alusta otin sen tosi tiukkaan käskytykseen ja vein sitä sellaisella vimmalla ja varmuudella että se taisi huomata että o-ou, mamma on tosissaan. Se pysyi hienosti mukana ja kun paljon pelätyt kepit tulivat syöksyimme niille vaikeammalta puolen sutjakasti. Ja niin se Reino pujotteli kuin vanha tekijä! Vielä loppusuora jossa oli puomi, rengas ja hyppy. Hieman jännitti, sillä Reino ei meinannut ottaa ylösmenokontaktia mutta niin se tassu vain alueelle osui ja loppusuora täysillä! Nollarata, jukoliste! Kuusi sekuntia alle ihanneajan ja LUVA napsahti! Maalissa pääsi itku, oli kyllä niin suuri tunnekuohu päällänsä, aivan uskomatonta. Ihanat ihanat ystävät ja treenikaverit syöksyivät halaamaan ja onnittelemaan, vitsit mikä fiilis!

Viimeinkin, viimeinkin se nolla tuli sieltä ja komeasti tulikin. Tiedän,

todennäköisesti se tulee vielä rallittelemaan ulos moneltakin radalta, mutta kyllä tämä antaa uskoa siihen että kannattaa jatkaa kovaa työtä. Silloin kun se keskittyy se on parhaimmillaan aivan upea radalla. Täytyy vain muistaa sen rajoitteet, eli huonot hermot jotka purkautuvat uusissa ja jännittävissä tilanteissa. Se tarvii varmasti vielä paljon aikaa ja tottumusta jotta sen kisahermot rupeavat kestämään ja se sille suotakoot. On se vain niin ihana koira, kaikesta huolimatta ja aivan oikea just minulle! <3

Kisailua Kainuunkylässä

Eilen meillä oli Kainuunkylässä ihka ensimmäiset epäviralliset agilitykisat, niin siistiä! Vaikka estekalusto ei vielä olekaan ihan täydellinen, on se kuitenkin sen verran hyvällä mallilla että kisat voitiin pää pystyssä ylpeänä pitää. Vanhat Pellosta saadut hyppyesteet oli korvattu treenikaverimme miehen tekemillä uusilla, todella tyylikkäillä esteillä eikä isän tekemiä kontaktiesteitä tarvinnut hävetä, päinvastoin. Harmillisesti meillä oli vain yksi putki, mutta Minnan suunnittelemat radat olivat sen verran järkevästi ajateltu että samalla radalla hyödynnettiin sama putki useampaan kertaan.

Keskittynyttä toimintaa

Kisoihin tuli ihan mukavasti porukkaa, ainakin enemmän kuin vain oma sakki. Ihan mahtava päästä treenaamaan kisatilannetta ennen ensi viikonlopun virallisia skaboja ja jännityksellä odotin että mitä se Reino tuumailee kun HÄNEN kentälleen on tullut noin paljon porukkaa, vieraita koiria ja emäntäkin on vielä vähän jännässä. Ensimmäinen rata sisälsi vain hyppyjä ja putken ja oli ohjauksiltaan melko simppeli. Jouduimme Reiskan kanssa ekana tulikokeeseen ja herrahan lähti niin hienosti mukaan!

 
Olin vähän hämmentynyt tästä ja kämmäsinkin takaakierron ihan kympillä ryysimällä vain suoraan kohti estettä. Tietäähän sen miten siinä käy, koirahan hyppäsi esteen edestä.
En antanut tämän häiritä sen pidempään ja vaan jatkettiin rataa hyvällä menestyksellä. Reino kyllä örisi (onpa yllätys...) mutta pysyi hyvin mukana. Selvittiin rata siis kymmenellä virheellä, ei huono.

Tässä näkee kuinka pusken koiran hypylle väärältä puolelta

Kätkän kanssa meni eka rata aivan asiallisesti, tosin senkin kanssa möhlin kolmannen hypyn takaakierron. Se kävi hieman kuumana ja haukkui, mutta meni esteet kuitenkin hyvin loppuun saakka.

Ilmeellä vedetään :)

Toisella radalla mukaan tulivat kepit ja olihan se sellaista pyöritystä että oksat pois :) Mokailin kepeille viennin ihan radikaalisti, mutta siitä eteenpäin rata suijui aivan asiallisesti. Kätkän kans homma hajosi käsiin kyllä niin totaalisesti, se ei millään lähtenyt mukaan, sinne se paineli vain katselemaan muita ihmisiä?! Eka kerta ikinä kun käy sen kanssa näin, meniköhän ne Reinon kans jotenkin keskenään sekaisin :) Kunhan se tuli mukaan, meni alkurata jees, mutta sitten alkoi ohjaaja mokailla (taas...). En ohjannut kunnolla ja jossakin välissä huomasin että olen jopa putken suulla edessä ettei koiraparka pääse etenemään, voi jessus. Noh, eipä siinä, vielä oli yksi rata tekemättä.

Viimeiselle radalle lisättiin kontaktit ja Reiskan kanssa aloitimme jälleen kerran urakan. Jätin sen tarkoitukselle kunnolla kauemmas, tähän asti olen kisoissa tukenut sitä valtavasti ja lähtenyt yhtä aikaa liikkeelle, mutta nytkin se tuli mukaan ihan hemmetin hyvin! Kätkä meni loppujen lopuksi aivan kiitettävästi viimeisen radan, alussa se vähän haahuili, mutta kun sen sai matkaan, se pysyi hyvin käsissä. Loppujen lopuksi Reiska voitti kakkosradan ja Kätkä tuli jollakin radalla toiseksi, en yhtään kyllä muista millä :)

Kristahan huristeli meille jo iltapäivällä ja käytimme suomenlapinkoira Ukkoa ja meidän Rymyä lenkillä ja uimassa. Hienosti pojat tulivat juttuun, kotitiellä Rymy meinasi vähän alkaa haastamaan mutta vanhempana ja viisaampana uroksena Ukko katsoi parhaimmaksi antaa nuorikon pöhistä kuumapäisyyttään eikä provosoitunut ollenkaan, hieno koira!

Uimamaisteri

Hylje!

Vai sittenkin noutaja?

Kerrassaan mukava päivä, on se niin kiva kun meillä on täällä niin aktiivista koiraporukkaa nykysten!

Poropoika liitää

Eilen en poikkeuksellisesti päässyt Pellon treeneihin työvuoroni vuoksi, mutta ei hätiä mitiä, järjestimme tyttöjen kans omat treenit kentälle. Kotiin päästyäni vaihdoin pikapikaa vaatteet, pakkasin molemmat kevythäkit autoon ja molemmat pojat pääsivät mukaan. Herran jestas sitä kihinää ja kuhinaa takapenkillä kun oli niiiin kivaa päästä mukaan ja vielä kahdestaan!

Krista oli tullut kentälle jo aikaisemmin ja ystävällisesti käyttänyt Kätkän jo lämmittelylenkillä. Mari ja Karolina eivät olleet vielä ehtineet paikalle, joten Kätkä pääsi heti töihin. Aloitimme ensimmäisenä tehtävällä jossa harjoiteltiin välistä vetoja. Koira siis lähetetään hypylle, tässä tapauksessa vasemmalla kädellä, ja ikään kuin vedetään oikealla kädellä ohjaajaa kohti. Tässä nimenomaisessa harjoitteessa oli tarkoitus lähettää heti välistä vedon jälkeen Kätkä uudestaan seuraavalle hypylle samalla tavalla ja taas vetää se hyppyjen välistä takaisin. Alussa poika oli niin tohkeissaan ja kiihtynyt että se komensi minua haukkumalla ja hyppimällä vasten. Yhdessä vaiheessa nousi kierrokset jopa niin korkealle että se näppäsi minua hampailla käteen. Tästä se sai napakan palautteen, sillä vaikka se ei mitään pahaa tarkoitaan, ei tuollainen käytös ole missään nimessä suotavaa. Onneksi Kätkä on fiksu jätkä ja tästä asiasta ei tarvinnut toista kertaa keskustella :)

"No pikkusen nipsasin hihasta, mitä siitä tarvii niuhottaa?"

Seuraavaksi harjoittelimme takaaleikkauksia, eli lähetin koiran esteelle eteen samalla kun itse jatkoin esteen takana kulkuani sivulle. Ajatus oli siis saada koira kääntymään mahdollisimman tiukasti esteen jälkeen kohti minua. Tämä oli uutta Kätkälle ja alussa kävikin muutaman kerran niin että se hyppäsi laakeasti pois päin minusta ja pyörähti väärinpäin takaisin kohti oikeaa suunta. Kun itse ajoitin liikkeen ja ohjauksen oikeaan suuntaan, onnistui Kätkälläkin käännös hyvin. Tässä palkkasin sitä ensin muutaman kerran pelkästään oikeasta käännöksestä ja sitten vaikeutettiin jatkamalla toiselle esteelle samalla taktiikalla. Hienosti pieni poro tämän hoksasi, hyvä poika!

"Siis mikä tuota muijaa vaivaa? Nukahtiko se?! Eikö sen pitäs mennä minun kans?"

"Onkohan sillä kaikki muumit laaksossa?"

"Tohtiikohan tuon kans minnekään edes lähteä, sekoaa vielä lopullisesti?"

Otettiin muutaman kerran myös rengasta jossa itse möhlin ohjaukseni kanssa parikin kertaa. Koita siinä sitten hypätä kun toope ohjaaja seisoo itse renkaan edessä... Rutiinia tähänkin niin rupeaa löytymään se oikea hyppykohta. Kontaktit menivät erinomaisesti tänään, turha vauhti ja kiirehtiminen oli jäänyt pois. Seis-käsky tuntuu melko varmalta ja se malttaa odottaa minua ohjaamaan eikä räiski enää miten sattuu tyyliin pois alta, mä niin tiiän tän jutun.

Reinon kanssa harjoiteltiin myös takaaleikkausta, hitsit kun tuntuu että vieläkin juoksen sen päälle enkä uskalla luottaa että se irtoaa hypylle. Onneksi on videoita joista näkee ulkopuolisen silmin oman ohjaamisen, niin hyvässä kuin pahassakin. Ei sillä, kyllä Reiska tosi tiukasti kääntyy ja parhaansa yrittää. Alussa se meinasi lähteä hanskasta kun se otti Kätkästä kierroksia, mutta se muutti kuitenkin mieltään kesken kaiken ja tuli takaisin luokse. Tästä tietysti palkkasin ihan hulluna, mahtava juttu että se koki palkitsevammaksi tulla takaisin minun luo entä kuin lähteä rallittelemaan omiaan. Muutamat kontaktit ja kepit otettiin vielä ja se riitti pojalle siltä erää. Kepit tuntuivat tosi hyvältä, mutta videolta ne näytti vieläkin paremmalta, vau! Ajattelin vain että voiko tuo olla minun Reino, se sama tyyppi jonka keppejä on moitittu niin pitkään? Jotain on tehty oikein, aika kiva fiilis, loistava suorastaan.

Rymy kävi pienellä tokokierroksella, otettiin vain vähän seuruuta ja luoksetuloa ja se oli siinä. Äijän fokus oli tällä kertaa ihan jossain muualla kuin töissä. Aina ei voi onnistua, eikä siinä mitään, sen mitä sain Rymyä keskittymään se teki kaiken hyvin. Jeesailin myös Maria ja Karoa ja molemmilla meni oikein hyvin. Saimme taas Fannin keinukammoa selätettyä ja edistystä oli havaittavissa jo huomattavasti. Treenien lopuksi kävin vielä Rymyn ja Reinon kanssa lenkillä ja molemmat jopa käyttäytyivät eivätkä esittääneet sekopäisiä apinoita.

"Me mitään apinoita olla, koiria äiskä, KOIRIA!"

Ilta meni kevyesti koiraillen niin kuin aina ja Reinokin oli varsin väsytetty kotona, ei jaksanut edes keppostella (luojalle kiitos siitä!). Näistä harkoista jäi taas niin hyvä mieli että taisin nukahtaakin sellainen pieni virne naamalla :)

Suomalainen, ruotsalainen ja saksalainen menivät harjoituskentälle...

Viikko on alkanut varsin mukavasti! Maanantaina kokoonnuimme ensimmäisen kerran "alkeisryhmän" kanssa kentällä, olin lupautunut auttelemaan muutamaa kaveriani aloittelevien koirien kanssa. Paikalle saapui Kristan sisko Mia jänisbortsu Niehkun kanssa. Niehku on siis bordercollien ja ajokoiran sekoitus ja tästä on saanut hauskan "rotumääritelmän". Mari tuli myös mukaan uusimman koiransa Villen kanssa joka oli tietysti australianterrieri, mikäpä muukaan :) Kolmantena porukassa oli Karolina ja Kira, meidän vallaton saksalaisneitokaisemme. Itse otin Reinon mukaan, näiden maanantaitreenien tavoitteena sen kanssa on harjoitella mahdollisimman paljon erilaisia häiriötilanteita.

Niehkun tyylinäyte

Aloitimme herra R:n kanssa helpohkolla radalla ja tytöt asettautuivat radan reunoihin kukainenkin omaan pisteeseensä toimihenkilöiksi. Ihme kyllä, Reiskaa ei kiinnostanut häiriöihmiset laisinkaan vaan se pysyi mukana erittäin hyvin. Paljon kiitoksia ja palkkaa ja se oli siinä. Niehku ja Mia harjoittelivat ensin pelkkää putkea ja pikkuhiljaa alkaa molemmat hoksata idean, Mia ohjaamisen ja Niehku oikean suunnan. Muutamia hyppyjä otettiin myös ja ohjausliikkeenä oli harjoituksissa tällä kertaa valssi. Voi että muistuu omat ensimmäiset valssin yritelmät mieleen, ei se vain helppoa ollut kun piti keskittyä koiraa, esteseen, omiin jalkoihin ja koko muuhun kroppaan :)

Kirahan on jo ehtinyt alkaa putkihulluksi, se rakastaa sitä! Ja neiti kun ei mikään pieni daami ole niin voitte varmaan kuvitella sen hemmetinmoisen ryminän kun putki heiluu ja huojuu kun Kira rynnistää sen läpi. Teimme myös perushyppyjä sekä valssia, kyllä tästäkin parista vielä hyvä tulee. Marihan on jo vanha konkari mitä aksaan tulee, mutta Villelle kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Hienosti poika on kehittynyt tässä parin viikon aikana, kontaktit menee jo tosi kivasti ja hyppytekniikka vaikuttaa lupaavalta. Oli todella kivat treenit ja ensi viikon maanantaina sitten jatketaan.

Tiistaina treeneihin pääsi mukaan Rymy. Sen kanssa tottisteltiin ja otettiin muutama aksaestekin. Pöljänä olin vain unohtanut muuttaa hyppykujan välit minikoiran jäljiltä joten kovin kaunista suoritusta ei tullut, Rymy-parka. Ei sillä, ei se taida muutenkaan mikään luonnonlahjakkuus olla mitä hyppäämiseen ja agilityyn tulee, sen veri vetää selvästi enemmän tokoon. Alla olevassa videossa näkee kuinka sen häntä heiluu kuin rupeli koko ajan kun tokoillaan, se niin tykkää siitä. Ja huvittavaa on kuinka se paikkamakuussa katsoo välistä kameraan että hei tsiikaa, enks ookki hieno!? Seuraaminen alkaa olla aika kivalla mallilla, se enää nojaa minuun laisinkaan niin paljon kuin alussa, ajoittain jos oma käsi menee väärään kulmaan niin seuruuasento muuttuu, mutta taas kerran kaikki on ohjaajasta kiinni. Vielä mennään puoli-imuttamalla, en aijo kiirehtiä sen kanssa kun meillä ei todellakaan ole mikään hoppu kisoihin. Haluan saada liikkeet varmaksi ennen kuin lähden vaikeuttamaan.

Huh, tässäpä tätä koiralua on tullut taas kerrakseen eikä loppua näy, sunnuntaina lähdetään ystäväni Piian kanssa Rovaniemelle näyttelyyn ja saan esittää ihanan bortsuneidin Bellan. Siitä sitten lisää myöhemmin, palataan!



Ps. Koirablogeista pitävät, käykäähän kurkkaamassa Minnan blogi joka vasta aloittelee, varmasti paljon juttua agilitystä ja elämästä kahden nerokkaan Bordercollien kanssa!

Mätsärisunnuntai

Piirinmestaruuskisojenkin jälkeen on elämää, vaikka se ei ennen niitä siltä tuntunutkaan. Kaikki jännitys kulminoitui siihen yhteen viikonloppuun ja elämää siitä eteenpäin ei pystynyt järkyttävässä ahdistuksessa suunnittelemaan. Sunnuntaina siis lähdimme Kristan ja Auroran kanssa Rovaniemelle Match Showhun, tällä kertaa mukana oli Rymy ja Ukko. Jaksoin oikein hiuksetkin laittaa ja hukkaan meni! Kun päästiin Kristan pihaan jossa oli tarkoitus vaihtaa autoa, Rymy päätti hyökätä niskaan kun oli niin kiihdyksissään pihalla olleista koirista, hemmetin ötökkä!

Eeeeen varmasti ole resunnut, huijaa!

Tukka sekaisin ja sadatellen siirsin herra Rymyäjän Kristan autoon jossa se päätti alkaa uhittelemaan puolta vanhemmalle urokselle Ukolle. Sai kyllä palautetta ja johan rauhoittui. Viimein päästiin matkaan ja perillä olimme juuri kun ilmoittautuminen alkoi. Rymy oli ihan intona ja Ukonkin kanssa ne tulivat loppujen lopuksi hyvin toimeen kunhan pääsivät vähän väljemmille vesille tutustumaan.

On tuo Ukko oikeastaan aika hyvä jätkä!

Olin kyllä hiukan pettynyt järjestelyihin, meikäläisen mielestä ulkotapahtumaan kuuluu ehdottomasti makkaranmyynti :) Ei vaan, kehät lähinnä harmittivat sillä ne olivat suhteellisen pienet ja epätasaiset. Mutta kyseinen porukka oli vasta toista kertaa mätsejä järjestämässä joten annetaan anteeksi tällaiset pienet miinukset. Positiivista oli kuitenkin ripeä tuomari ja vaikka koiria oli paljon niin yllättävän nopeasti kehät etenivät. Rymy esiintyi hienosti ja olen siihen todella tyytyväinen. Se ei saanut kuitenkaan kuin sinisen nauhan ja ei jatkanut enää sinisten kehästäkään eteenpäin.

Taso oli kyllä kova joten en ole pettynyt. Kristan Ukko tempaisi punaisen nauhan mutta harmillisesti sekään ei enää jatkanut BIS-kehään. Olin ilmoittanut Rymyn myös "Metsien Kunkku ja Kuningatar"-kisaan johon sai osallistua vain metsästävät rodut. Sielläkään ei jatkoon päästy ja tämän jälkeen lähdimme ajelemaan kaupan kautta kotiin. Rymy nautti täysin siemauksin Auroran silityksistä autossa ja se näyttikin nyrpeä naamaa kun Mellajärvessä vaihdoimme takaisin omaan autoon.

Siis minähän olen Kunkku, oliko siitä jotain epäselvyyttä?

Kotiin päästyäni vein Rymyn häkkiin ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin Reinon kanssa kentälle. Olimme sopineet Minnan kanssa yhteistreenit ja olipas vain mukavaa! Vaikka Sulo treenasi ja piti meteliä kentällä ei Reino lähtenyt ollenkaan sinkoilemaan omiaan vaan pysyi lapasessa koko ajan hienosti. Kepit vaikuttavat olevan meidän suosikkieste nykyisin, mikäs siinä kun ne alkavat sujua koko ajan paremmin. Vaikeampia lähetyksiäkin ollaan niille harjoiteltu ja niissä onkin hyvä käyttää apuna verkkoa. Treenien jälkeen pojat pääsivät vielä pururadalle rallittelemaan.

Mukava viikonloppu siis jälleen kerran takana, kyllä tällä jaksaa painaa taas työviikon!

Kisat, riehuntaa, huutoa ja jännää!

Jumatsukka tyypit, nyt on kisat taputeltu ja selvisin oksentamatta ja pyörtymättä vaikka lähellä oli! Koko päivän stressasin ja jännitin niin että mahakin oli aivan sekaisin ja pahanenteinen olo vainosi ihan jatkuvasti. En jännittänyt ollenkaan rataa, vaan ainoastaan sitä pysyykö Reino radalla. Jotenkin selvisin päivästä ja viimein koitti se hetki kun kurvasin nappaamaan Minnan ja Ellan kyytiin. Kun pääsin paikalle, jännitys laantui hetkellisesti ja kun olimme saaneet häkit ja kamat kasaan, lähdimme käyttämään Reiskaa ja Ellaa lenkillä. Lenkin jälkeen koirat saivat mennä häkkiin odottelemaan ja haimme Ahdin valkkarin Hukan lämppälenkille, sillä oli sovittu että menen sen kanssa myös joukkueessa. Ahti käski ottaa Hukan heti tiukkaan komentoon, silläkin on tapana hieman huuhailla omiaan. Luojalle kiitos Arista joka oli meitä auttamassa ja valmentamassa, sillä heti kun tulimme Hukan kanssa takaisin Ari laittoi meidät lämmittelyesteille. Lähinnä oli tarkoitus että saadaan poika oikeaan moodiin ja ymmärtämään että ei auta lähtiä omia polkuja seikkailemaan. Ensin se oli sitä mieltä että tehkää te vaan, meikä lähtee makkarakojulle, mutta tiukalla komennolla ja avokätisellä palkkaamisella sain sen toimimaan.

Seuraavaksi lauteille pääsi Reino ja sekin ensin meinasi hieman kuuhailla omia juttujaan. Lopuksi sekin saatiin ruotuun ja vein sen häkkiin odottamaan omaa vuoroaan. Arin kanssa kävimme radan läpi jo siinä vaiheessa kun medit olivat suoritusvuorossa ja saimmekin kullanarvoisia vinkkejä ja ohjeita.Aluksi minusta tuntui tosi vaikealta muistaa rataa, sillä siinä oli paljon toistoa ja pyöritystä samoilla esteillä. Viimein alkoi tuntua siltä että se tarttui tähän hataraan päähän ja pääsimme vielä kävelemään radan. Porukkaa oli kuin pipoa joten oli todella vaikeaa tehdä ns. kisanomaista suoritusta, heti kun otti pari juoksuaskelta niin joku oli edessä. Eipä siinä, näillä mentiin ja rataan tutustumisen jälkeen lähdimme Minnan kanssa lämmittelemään. Teimme Savikon koulutuksessa oppimamme lämpät ja voi vide se on tehokasta! Kun sai itsensä hikeen ja hengästymään ja lämpättyä joka kohdan kropasta niin jännityskin löysäsi hyvin. Hetken kun hengähti niin tuntui ihan eriltä ajatus lähteä radalle, paljon energisempi olo!

Ensimmäisenä koitokseen joutui siis Hukka ja allekirjoittanut. Koira istumaan, tiukka käsky ja menoksi! Se vastasi hienosti ohjauksiin. kunnes se toisella putkella harhautui ilmeisesti Ahtia kurkkimaan, mutta sain sen mukaan takaisin. Sen jälkeen todella tiukkaa käskytystä ja meno jatkui. Kepeille vein sen ihan liian lujaa, niistä tuli oman mokani vuoksi toinen vitonen mutta loppurata meni ihan superhienosti! Saimme siis tuloksen kymmenellä virheellä ja olin tosi tyytyväinen vaikka hieman kämmäsinkin. Nooh, loppujen lopuksi ollaan Hukan kanssa treenattu vain joku neljä kertaa joten siihen nähden suoritus oli varsin kiitettävä.

Hukka ja Laura Piirinmestaruusjoukkue

 Meidän joukkueesta toisena tulikokeeseen joutuivat Ella ja Minna, joilla meni hienosti kepeille asti. Siellä tuli pientä säätöä ja jossain vaiheessa Ella vilahti väärän esteen joten harmillinen hylky oli tulos. Kolmantenä lähti Reino ja voi luoja että jännitin! Odotin että se keskittyy minuun ja sitten lähdettiin yhtä matkaa. Kolmannen esteen jälkeen tajusin että herralla on virtaa enemmän kuin tarpeeksi mutta sain sen silti ohjattua hyvin putkeen. Toinen putki olikin sitten eri juttu, se lähti hetkellisesti käsistä ja kävi ihan oman lenkin putken takaa, mutta sitten päätin että perkele, nyt mennään vaikka kuinka örisyttäisi. Putken jälkeen oli takaakierto hypylle jossa tuli pieniä kommunikointiongelmia, mutta siitä eteenpäin rata sujui Reinon järkyttävästä menosta huolimatta mallikkaasti. Kepeille lähetys oli vähän säätämistä, mutta itse kepit se meni niiiiin hienosti. Kauhea kun jouduin käskyttämään kuin armeijan vääpeli, mutta niin se vain hurjasta örinästä ja mörinästä huolimatta pysyi käsissä! Olin niin äimän käkenä siitä, että sain sen oikeasti takaisin messiin eikä se vetänyt sitä normaalia oman radan riehumista mitä se on ennen tehnyt etten oikein tiennyt miten päin olisin ollut.

Reino ja Laura Piirinmestaruusjoukkue

Tietysti olisin ollut kaikkein onnellisin jos se ei olisi skitsoillut yhtään mutta hei, katastrofia ei tapahtunut! Harmi että se otti kolme kieltoa, muuten olisi tullut ihan komea rata. Meidän jälkeen meni vielä Anne ja Faro joille tuli valitettavasti hylky. Me siis Hukan kanssa teimme ainoana koirakkona joukkueell tuloksen, ei huono, ei huono.

Päivä oli hieno ja opettavainen ja ehkäpä me tästä eteenpäin Reinon kanssa kokeillaan miten se kisaura urkenee jatkossa!

Yhteentörmäyksiä ja putkirallia

Eilen meillä oli totuttuun tapaan treenit Pellossa. Lähdimme sinne turboahdetulla Passatilla jonka katollekin oli lastattu mätsäreissä käytetty pöytä. Pahaksi onneksi kattotelineisiin kiinnitettynä mokoma kapistus piti ilmavirrassa aivan älytöntä meteliä, korvat soi varmaan puoli tuntia matkan jälkeenkin.

Näin läjässä poikaparat joutuivat viimeksi matkustamaan :)

Siis mikä hitto tuolla katolla oikein kolisee?!

Hei tyypit, olen ihan tosissani, nyt ahdistaa.....

Perille päästyämme Krista käytti koirat lämppälenkillä sillä välin kun purkasin mätsärikamoja takaisin hallille. Homma oli pikaisesti valmis ja hallilla aloimme käydä rataa läpi. Ari oli rakentanut toiselle puolen hallia radan ja toisella puolella oli harjoitteita joita sai käydä tekemässä sillä välin kun joku muu oli radalla. Reino pysyi aluksi tosi hienosti vaikka treenikaveri suoritti rataa, mutta jossain välissä pakka hajosi, kuinkas muuten ja se syöksyi häiritsemään Hipun rataa. Kaiken kukkuraksi kumpikin päätti lähteä juoksemaan samaan putkeen mutta eri suunnista, voi huoh. Arvata saattaa miten siinä kävi, kops kuului ja koirat tulivat kumpikin omasta päästään pihalle. Siihen loppui se rallittelu, onneksi ei käynyt pahemmin.

Kätkä meni todella hienosti alusta lähtien, ohjaukset tuntuivat sujuvilta ja helpoilta. Vauhtiakin löytyi erittäin mukavasti ja häntä pyöri jälleen kerran kuin rupeli liikkeen tahdissa :) Kontaktit menivät jo asiallisesti, nyt voimme suorittaa niitä ilman hihnaa ja pysähtymiset alkavat olla mallillaan. Tai no, ainakin melkein.. pieni äksödentti kyllä kävi.. Kätkä lähti A-esteelle liian lujaa ja oli tulossa alas samaa vauhtia, niin yritin kädellä sitä jarruttaa. Siihen turkkieläimeen jäi sitten sormet jonkun haivenen ympärille ja Kätkä-parka säikähti ihan tosissaan. Kauhea huuto vain kävi, mutta välittömästi sitä hyvittelin ja pahoittelin ja otettiin A uudestaan niin kyllä se siitä henkisestä traumastaan näytti toipuvan. Vauhti kyllä hiljeni jos jotain hyvää pitää tästäkin hommasta kaivaa.

 

Linkki videoon 

 

                                                              Linkki videoon


Itse radalla Reino meni aika hyvin, ensimmäisellä kerralla se piti hetkeksi jäähyttää kun ihana Hippu treenasi toisessa päässä. Muuten olen kyllä herraan äärimmäisen tyytyväinen, vieläkö saisi omasta ohjauksesta sen "täällä"-sanan karsittua kuikkaan niin olis aika bueno. Kunhan huolehdin että Reino on lähdössä keskittynyt kunnolla enkä hätäile sen asian kanssa niin yleensä ratakin menee paljon paremmin. Pitää lähteä sen mukana ja ei kestä päästää sen ajatusta harhautumaan hetkeksikään.

                                                           Linkki videoon


Reiskan kepit olivat näissä harjoituksissa parhaat mitä se on ikinä tehnyt! Harjoittelin myös takaaleikkausta ja vaikka se ei vielä aivan sujuvaa olenkaan, se onnistui! Vitsit, olin kyllä tosi ylpeä pojasta kuinka hienosti se on viimeinkin hiffannut keppien rytmin ja tekee sen mielellään. Kätkäkin alkaa mennä jo ihan asiallisesti, minun täytyy vain muistaa pysyä rauhallisena mikä on ihan sikavaikeaa!

                                                        Linkki videoon

Kätkä sai harjoitella myös rengasta joka on jäänyt meillä hieman paitsioon aikaisemmin. Maanantaina sitä treenattiin kentällä oikeastaan ensimmäistä kertaa ja nyt sitten muistuteltiin mieleen että mistä se pitikään hypätä. Kyllä se alkaa selvästi jo hoksata mikä on homman nimi. Tohkeissaan se yritti tunkea itsensä myös varastossa olevaan putkeen, siinä se sitten kiemurteli ulos seinän ja putken välistä, pöhelö ötökkä.

                                                  Linkki videoon

Oli oikein kivat treenit ja erityisen hyvä mieli jäi Kätkän upeista radoista sekä Reiskan kepeistä. On ne kyllä semmosia äijiä että oksat pois :) Kyllä sitä kotimatkalla ehdittiin taas parantaa vähän maailmaa, kiitos taas kerran Krista <3 Reino ja Kätkän ilme oli likimain tällainen:

Ei jessus muijat, heittäkää jo pois tuo höpöttäminen!

Peto on irti (ihan kohta!)

En tiiä onko mamma kertonut että tämä poika lähtee tulevana lauantaina kisoihin? Ja ei ihan mihin tahansa kyläpippaloihin, vaan Piirinmestaruuskisoihin! Minut valittiin joukkueeseen, siis tietysti, kuka muu muka? Okei, ehkä asiaa myötävaikutti alkupäräisjäsenen sairastuminen, mutta ei siitä sen enempää, meitsi on mukana ja se on pääasia. Ilmeisesti te olette kuulleet että äiskällä loppui talvella huumorintaju kun muutaman kerran kisoissa päästelin vähän menemään ja viihdytin yleisöä ja sen koommin ei ole ollut virallisiin skaboihin asiaa. Nyt on siis äärimmäisen mahtavaa päästä taas naurattamaan yleisöä ja tehdä hieman omia muuveja. Olen viimeisen puoli vuotta esittänyt että rallittelut on taakse jäänyttä elämää, mitä nyt tässä kisoja edeltävänä viikkona en ole enää voinut ihan kokonaan hillitä vaan ihan vähän on ollut pakko purkaa innostustani ja sekös on saanut Larpan ihan paniikkiin ja raivon valtaan. Eilen se mutisi synkeästi itsekseen ja olin erottavinani sanoja sieltä täältä: "ei, ei todellakaan hyvä idea"... "miksi just nyt".. painajainen"... "katastrofi"... kaikki nauraa meille"... Siis sehän tässä on juuri tarkoitus, viihdyttää yleisöä! Minäpoika olen sellainen showmies ettei tosikaan ja aijon pistää ranttaliksi oikein kunnolla.

Mamma selvästikin kuvittelee että pystyy tekemään minusta hillityn, hallitun mutta hei, näkeehän sen jo varsin kauhistuneesta ilmeestäkin että ei tuu mitään!

Tämä tyyli on lähempänä sitä todellista meikäläistä, lippiksessä vähän rokkia ja asennetta, kaulahuivi sitten tuo sitä tyyliä. Ja huomatkaa ilme, onko vähän kivempaa kuin ylemmässä kuvassa?

Tätä asua suunnittelin kisoihin, oisko mitään juosta ja riehua kun kraka lepattaa hullun lailla? Mutta toisaalta, pysyyköhän tuo lippis vauhdissa mukana, voi olla että korvalihakseni väsähtää ennen aikojaan kun sitä pitää kannatella pystyssä koko ajan. Decisions, decisions...

Mutta entä jo tuleekin tosi aurinkoinen keli? Oisko nää pilotit aika jees, ei ainakaan silmät vesistyis ko nauran niin kovasti mamman ilmettä kun se tulee aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla meitsin painellessa pitkin poikin :) 

"Kiitos kiitos hyvä yleisö ja rauhoitutaanpas jo niiden aplodien kanssa! Tiedän olevani hauskempi kuin Hedberg ja haluankin kiittää Paras yleisönviihdyttäjä-palkinnosta oikein sydämellisesti teitä kaikkia. Osansa kunniasta saatan ehkä antaa tuolle emännälle.. HEI! Missä se on? Tuollahan se piilottelee..miksi sen naama punoittaa noin epäilyttävästi?!

Catwalk vai dogwalk?

Olen ihan älyttömän monta kertaa päättänyt ottaa ja kuvata Reiskaa kaiken maailman vaatteissa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Päätin kerätä teille pienen hassunhauskan videonpätkän, ja erityisesti musiikki sopii Reiskaan!

Pitemmittä puheitta, alla video tiistai-illan piristykseksi !

Piiiitkästä aikaa!

Jepulis, olen ollut ihan sikalaiska bloggaaja tänä kesänä mutta tokko tuo on niin vaarallista, tuskin kenenkään elämä on siitä hirveästi järkkyny :) Nyt kuitenkin on sellainen fiilis että haluan palata kirjoittamaan joten tässä taas tuoreimpia kuulumisia.

Eilen meillä oli Länsirajan Kennelkerhon nimissä järjestämät mätsärit, eli siis toisin sanoen olimme muutaman ystäväni kanssa ns. pääpiruja porukassa ja suunnittelimme tapahtuman alusta loppuun. Yllättävän paljon hommaa ja organisointia tuollainenkin tapahtuma loppujen lopuksi vaatii, mutta onneksi ihana talkooporukka helpotti taakkaa huomattavasti! Aamulla kurkistin varsin jännityneessä mielentilassa ulos, vieläkö ukkostaa ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla... ei onneksi, ilma oli mitä mainioin! Ensimmäisenä hommana oli kihartaa sininen ja punainen lahjapaperinauha puruluiden ympärille ja Reino katseli kaihoisasti vieressä. Sinänsä tyhmää kun tyypillä on täsmälleen samanlainen luu kuin pöydällä olevat mutta hei, siinä ei ollut nauhaa! Reino joutui kuitenkin nielemään pettymyksensä ja lähdimme seuraavaksi roudaamaan Jahti&Vahti-ruokasäkkejä autoon jotka Tornion K-maatalous varsin ystävällisesti oli meille lahjoittanut. Joni auttoi vielä pöydän, tuolien ja teltan lastauksessa peräkärryyn niin kuorma oli saatu kasaan. Seuraavaksi piti tietysti ottaa meidän karvakasa käsittelyyn, Reino kun tykkää tiputtaa karvaa koko vuoden ympäriinsä, nice. Furminaattori töihin ja eiköhän koira ollut kohta edustukelpoinen. Emännälle vielä meikit nassuun ja tukka kiinni ja eiku menoksi!

Iloinen talkoolainen :)

Ja meikäläinen selostaa

Paikanpäällä saimme hommat nopeasti valmiiksi ja yhdentoista maissa alkoi ilmoittautumisia tulla jo varsin kiitettävästi. Kahdentoista maissa aloitimme kisailun hupihommilla eli "Kiusausten kujalla". Idea oli se, että koira jätetään muutaman metrin mittaisen kujan päähän paikalleen, ja kujan reunat oli täytetty nakeilla. Ohjaaja meni kujan päähän ja kutsui koiraa luokseen. Tarkoitus oli että koira tuli ohjaajan luo mahdollisimman nopeasti ja nopein aika voitti. Ei haitannut vaikka koira olisikin syönyt nakkeja, mutta sehän verotti luonnollisesti aikaa joten jos koira päätti pysähtyä haukkupalalle, sai omistaja heittää hyvästit menestykselle. Ilmoitin Reiskan tähän kisaan ihan huvikseni, tuumasin vain että todennäköisesti se ei olisi niistä nakeista laisinkaan kiinnostunut, vaan muusta yleisöstä. Suureksi yllätyksekseni se päättikin porhaltaa täysillä minun luo piittaamatta mistään muusta ja sehän oli koko sakin nopein, vau! Muutama koira sortui nakkien edessä ja yleisöllä oli hauskaa :)

Reiskan voittoloikat

Friida ei voinut vastustaa kiusausta!

Tällä pikkuisella teki tiukkaa saafa edes yksi nakkipala alas :)

Fea hoiti homman kotiin!

Normikehät lähtivät käyntiin kujakisan jälkeen ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa! Esitin itse Reinon joka oli sitä mieltä että hei kamoon, voitin jo yhden kisan, ei minun enää tarvii yritää! Se oli siis korvat luimussa, häntä alhaalla ja jalat harallaan :) Se sai siis sinisen nauhan mikä oli varsin odotettavaa tuoll esiintymisellä mutta meikäläisen ylläriksi se voitti sinisten luokan ja matkahan jatkui BIS-kehään. Esitin myös ystäväni Annen tiibetinspanieliuroksen Taran ja herra oli taas niin show-mielellä kuin vain voi olla. Se saikin punaisen nauhan, mutta punaisten ryhmäkehässä se ei enää voittoa vienyt.

Reiska mätsäilee

Viimeinkin se sai sen rusettiluun!

Tara esiintyy

BIS-kehässä Reiska sijoittui peräti kuudenneksi! Se sai palkinnoksi ihanan herran imagoon sopivan pinkin grip-hihnan sekä herkkupussin. Voittajaksi selviytyi tipsuherra ja toiseksi Kristan lapinkoira Ukko handlerina Kristan sisko Mia, hieno homma!!

Komia on mies!

Tänään kävimme Kristan ja Mian kanssa kentällä treenailemassa koiria. Mialla oli mukanaa bordercollien ja ajokoiran sekoitus Niehku, tai paremminkin jänis-bc niinkuin paimennuskurssin vetäjä oli sen nimennyt. Krista toi Kätkän ja mulla oli Reino mukana. Mia ja Niehku reenailivat perusjuttuja ja hyvältä näytti parin yhteistyö jo nyt, vieläkö saavat enempi treeniä niin hyvä tulee. Reino veti yllättävän hyvin tarkoituksellisesta häiriöstä huolimatta. Huomasin sellaisen jutun itsestäni että aina kun kisat lähenevät, pyrin vähentämään palkkausta "koska eihän kisoissakaan palkata". Tästähän seuraa luonnollisesti se, että Reino huomaa että eihän tästä saa mitään kivaa, pidä eukko tunkkis ja tee yksin. Jos vain jatkan normaalireenillä ja palkkaan niin johan se aattelee kisoissakin että jee, nakkia tulee jos teen hyvin. Mutta jos se on viikon tai kaksi treenannut vähemmällä ja suppeammalla palkalla ja tiukkapipoisen ohjaajan kans niin arvata saattaa kuinka käy, ei ainakaan hyvin. Onneksi huomasin tämänkin ajoissa, tänään oli treeneissä ihan eri meininki kuin parina viime kertana, jes!

Minun upea koira <3

Kätkän kans meni loistavasti, se oli pari viikkoa sitten treeneissä jotenkin tosi outo, ei oikein seurannut ohjausta ja tuli kamalan paljon käteen kiinni. Viimeksi Pellossa ja nyt täällä kentällä se on ollut aivan huippu, irronnut mukavasti esteille ja putkille vienti on ollut vaivatonta. Tänään treenattiin myös rengasta, A-estettä ja puomia oikein urakalla ja alkaahan nekin pikkuhiljaa sujua. Rengas on vielä haasteellinen, jos jään sen taakse, silloin Kätkä tahtoo tulla sivusta mutta yleisesti ottaen se meni sen hyvin. Hieno koira jolla on asenne valtavan hyvä, ihana tehdä sellaisen kanssa duunia!

Koiralla on fiilis kohillaan!

Iltapäivällä kävin kentällä vielä Rymyn, Karon ja Kiran kanssa ja saimme molemmille koirille hienoja pätkiä alle. Rymylle teki tosi tiukkaa kun oli niin paljon vieraiden koirien hajuja, mutta muutamalla jäähyllä se huomasi ettei se vain auta ko tehä mamman kans hommia, mutten joutuu olemaan paitsiossa :) Rymykin lukee jo paljon paremmin ohjauksia ja kontaktit alkaa olla aika kivoja.  Ja jottei ilta olisi mennyt lusmuilun puolelle hyppäsin vielä Marin kyytille ja kävin auttelemassa Marin uusimman koiran kanssa kentällä, Ville on aivan huikea tyyppi! Australianterrieri tietty niinkuin Marin muutkin koirat ja niin järki päässä. Ollaan sen kanssa harjoteltu joku kolme kertaa ehkeen, ja nyt se menee jo melko kivasti.

Ihana kun täällä on niin paljon koiraihmisiä ja oikeasti treenaamisesta kiinnostunutta sakkia. Mielelläni autan sen minkä osaan jos pyydetään ja saahan sitä aina itselleenki treeniseuraa. Reiska ainakin tarvii valtavasti häiriötreeniä ja kehtaa sitten kamuja pyytää jelppimään kun itsekin näkee vähän vaivaa ja auttaa.

Tässäpä meidän kuulumisia näin pikapikaa, jatketaan viikonlopun jälkeen, silloin on nimittäin joko tosi positiivista kerrottavaa tai vaihtoehtoisesti pettyneitä fiilareita, siitä lisää ensi viikolla!