Suomalainen, ruotsalainen ja saksalainen menivät harjoituskentälle...

Viikko on alkanut varsin mukavasti! Maanantaina kokoonnuimme ensimmäisen kerran "alkeisryhmän" kanssa kentällä, olin lupautunut auttelemaan muutamaa kaveriani aloittelevien koirien kanssa. Paikalle saapui Kristan sisko Mia jänisbortsu Niehkun kanssa. Niehku on siis bordercollien ja ajokoiran sekoitus ja tästä on saanut hauskan "rotumääritelmän". Mari tuli myös mukaan uusimman koiransa Villen kanssa joka oli tietysti australianterrieri, mikäpä muukaan :) Kolmantena porukassa oli Karolina ja Kira, meidän vallaton saksalaisneitokaisemme. Itse otin Reinon mukaan, näiden maanantaitreenien tavoitteena sen kanssa on harjoitella mahdollisimman paljon erilaisia häiriötilanteita.

Niehkun tyylinäyte

Aloitimme herra R:n kanssa helpohkolla radalla ja tytöt asettautuivat radan reunoihin kukainenkin omaan pisteeseensä toimihenkilöiksi. Ihme kyllä, Reiskaa ei kiinnostanut häiriöihmiset laisinkaan vaan se pysyi mukana erittäin hyvin. Paljon kiitoksia ja palkkaa ja se oli siinä. Niehku ja Mia harjoittelivat ensin pelkkää putkea ja pikkuhiljaa alkaa molemmat hoksata idean, Mia ohjaamisen ja Niehku oikean suunnan. Muutamia hyppyjä otettiin myös ja ohjausliikkeenä oli harjoituksissa tällä kertaa valssi. Voi että muistuu omat ensimmäiset valssin yritelmät mieleen, ei se vain helppoa ollut kun piti keskittyä koiraa, esteseen, omiin jalkoihin ja koko muuhun kroppaan :)

Kirahan on jo ehtinyt alkaa putkihulluksi, se rakastaa sitä! Ja neiti kun ei mikään pieni daami ole niin voitte varmaan kuvitella sen hemmetinmoisen ryminän kun putki heiluu ja huojuu kun Kira rynnistää sen läpi. Teimme myös perushyppyjä sekä valssia, kyllä tästäkin parista vielä hyvä tulee. Marihan on jo vanha konkari mitä aksaan tulee, mutta Villelle kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Hienosti poika on kehittynyt tässä parin viikon aikana, kontaktit menee jo tosi kivasti ja hyppytekniikka vaikuttaa lupaavalta. Oli todella kivat treenit ja ensi viikon maanantaina sitten jatketaan.

Tiistaina treeneihin pääsi mukaan Rymy. Sen kanssa tottisteltiin ja otettiin muutama aksaestekin. Pöljänä olin vain unohtanut muuttaa hyppykujan välit minikoiran jäljiltä joten kovin kaunista suoritusta ei tullut, Rymy-parka. Ei sillä, ei se taida muutenkaan mikään luonnonlahjakkuus olla mitä hyppäämiseen ja agilityyn tulee, sen veri vetää selvästi enemmän tokoon. Alla olevassa videossa näkee kuinka sen häntä heiluu kuin rupeli koko ajan kun tokoillaan, se niin tykkää siitä. Ja huvittavaa on kuinka se paikkamakuussa katsoo välistä kameraan että hei tsiikaa, enks ookki hieno!? Seuraaminen alkaa olla aika kivalla mallilla, se enää nojaa minuun laisinkaan niin paljon kuin alussa, ajoittain jos oma käsi menee väärään kulmaan niin seuruuasento muuttuu, mutta taas kerran kaikki on ohjaajasta kiinni. Vielä mennään puoli-imuttamalla, en aijo kiirehtiä sen kanssa kun meillä ei todellakaan ole mikään hoppu kisoihin. Haluan saada liikkeet varmaksi ennen kuin lähden vaikeuttamaan.

Huh, tässäpä tätä koiralua on tullut taas kerrakseen eikä loppua näy, sunnuntaina lähdetään ystäväni Piian kanssa Rovaniemelle näyttelyyn ja saan esittää ihanan bortsuneidin Bellan. Siitä sitten lisää myöhemmin, palataan!



Ps. Koirablogeista pitävät, käykäähän kurkkaamassa Minnan blogi joka vasta aloittelee, varmasti paljon juttua agilitystä ja elämästä kahden nerokkaan Bordercollien kanssa!