Piiiitkästä aikaa!

Jepulis, olen ollut ihan sikalaiska bloggaaja tänä kesänä mutta tokko tuo on niin vaarallista, tuskin kenenkään elämä on siitä hirveästi järkkyny :) Nyt kuitenkin on sellainen fiilis että haluan palata kirjoittamaan joten tässä taas tuoreimpia kuulumisia.

Eilen meillä oli Länsirajan Kennelkerhon nimissä järjestämät mätsärit, eli siis toisin sanoen olimme muutaman ystäväni kanssa ns. pääpiruja porukassa ja suunnittelimme tapahtuman alusta loppuun. Yllättävän paljon hommaa ja organisointia tuollainenkin tapahtuma loppujen lopuksi vaatii, mutta onneksi ihana talkooporukka helpotti taakkaa huomattavasti! Aamulla kurkistin varsin jännityneessä mielentilassa ulos, vieläkö ukkostaa ja vettä tulee kuin saavista kaatamalla... ei onneksi, ilma oli mitä mainioin! Ensimmäisenä hommana oli kihartaa sininen ja punainen lahjapaperinauha puruluiden ympärille ja Reino katseli kaihoisasti vieressä. Sinänsä tyhmää kun tyypillä on täsmälleen samanlainen luu kuin pöydällä olevat mutta hei, siinä ei ollut nauhaa! Reino joutui kuitenkin nielemään pettymyksensä ja lähdimme seuraavaksi roudaamaan Jahti&Vahti-ruokasäkkejä autoon jotka Tornion K-maatalous varsin ystävällisesti oli meille lahjoittanut. Joni auttoi vielä pöydän, tuolien ja teltan lastauksessa peräkärryyn niin kuorma oli saatu kasaan. Seuraavaksi piti tietysti ottaa meidän karvakasa käsittelyyn, Reino kun tykkää tiputtaa karvaa koko vuoden ympäriinsä, nice. Furminaattori töihin ja eiköhän koira ollut kohta edustukelpoinen. Emännälle vielä meikit nassuun ja tukka kiinni ja eiku menoksi!

Iloinen talkoolainen :)

Ja meikäläinen selostaa

Paikanpäällä saimme hommat nopeasti valmiiksi ja yhdentoista maissa alkoi ilmoittautumisia tulla jo varsin kiitettävästi. Kahdentoista maissa aloitimme kisailun hupihommilla eli "Kiusausten kujalla". Idea oli se, että koira jätetään muutaman metrin mittaisen kujan päähän paikalleen, ja kujan reunat oli täytetty nakeilla. Ohjaaja meni kujan päähän ja kutsui koiraa luokseen. Tarkoitus oli että koira tuli ohjaajan luo mahdollisimman nopeasti ja nopein aika voitti. Ei haitannut vaikka koira olisikin syönyt nakkeja, mutta sehän verotti luonnollisesti aikaa joten jos koira päätti pysähtyä haukkupalalle, sai omistaja heittää hyvästit menestykselle. Ilmoitin Reiskan tähän kisaan ihan huvikseni, tuumasin vain että todennäköisesti se ei olisi niistä nakeista laisinkaan kiinnostunut, vaan muusta yleisöstä. Suureksi yllätyksekseni se päättikin porhaltaa täysillä minun luo piittaamatta mistään muusta ja sehän oli koko sakin nopein, vau! Muutama koira sortui nakkien edessä ja yleisöllä oli hauskaa :)

Reiskan voittoloikat

Friida ei voinut vastustaa kiusausta!

Tällä pikkuisella teki tiukkaa saafa edes yksi nakkipala alas :)

Fea hoiti homman kotiin!

Normikehät lähtivät käyntiin kujakisan jälkeen ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa! Esitin itse Reinon joka oli sitä mieltä että hei kamoon, voitin jo yhden kisan, ei minun enää tarvii yritää! Se oli siis korvat luimussa, häntä alhaalla ja jalat harallaan :) Se sai siis sinisen nauhan mikä oli varsin odotettavaa tuoll esiintymisellä mutta meikäläisen ylläriksi se voitti sinisten luokan ja matkahan jatkui BIS-kehään. Esitin myös ystäväni Annen tiibetinspanieliuroksen Taran ja herra oli taas niin show-mielellä kuin vain voi olla. Se saikin punaisen nauhan, mutta punaisten ryhmäkehässä se ei enää voittoa vienyt.

Reiska mätsäilee

Viimeinkin se sai sen rusettiluun!

Tara esiintyy

BIS-kehässä Reiska sijoittui peräti kuudenneksi! Se sai palkinnoksi ihanan herran imagoon sopivan pinkin grip-hihnan sekä herkkupussin. Voittajaksi selviytyi tipsuherra ja toiseksi Kristan lapinkoira Ukko handlerina Kristan sisko Mia, hieno homma!!

Komia on mies!

Tänään kävimme Kristan ja Mian kanssa kentällä treenailemassa koiria. Mialla oli mukanaa bordercollien ja ajokoiran sekoitus Niehku, tai paremminkin jänis-bc niinkuin paimennuskurssin vetäjä oli sen nimennyt. Krista toi Kätkän ja mulla oli Reino mukana. Mia ja Niehku reenailivat perusjuttuja ja hyvältä näytti parin yhteistyö jo nyt, vieläkö saavat enempi treeniä niin hyvä tulee. Reino veti yllättävän hyvin tarkoituksellisesta häiriöstä huolimatta. Huomasin sellaisen jutun itsestäni että aina kun kisat lähenevät, pyrin vähentämään palkkausta "koska eihän kisoissakaan palkata". Tästähän seuraa luonnollisesti se, että Reino huomaa että eihän tästä saa mitään kivaa, pidä eukko tunkkis ja tee yksin. Jos vain jatkan normaalireenillä ja palkkaan niin johan se aattelee kisoissakin että jee, nakkia tulee jos teen hyvin. Mutta jos se on viikon tai kaksi treenannut vähemmällä ja suppeammalla palkalla ja tiukkapipoisen ohjaajan kans niin arvata saattaa kuinka käy, ei ainakaan hyvin. Onneksi huomasin tämänkin ajoissa, tänään oli treeneissä ihan eri meininki kuin parina viime kertana, jes!

Minun upea koira <3

Kätkän kans meni loistavasti, se oli pari viikkoa sitten treeneissä jotenkin tosi outo, ei oikein seurannut ohjausta ja tuli kamalan paljon käteen kiinni. Viimeksi Pellossa ja nyt täällä kentällä se on ollut aivan huippu, irronnut mukavasti esteille ja putkille vienti on ollut vaivatonta. Tänään treenattiin myös rengasta, A-estettä ja puomia oikein urakalla ja alkaahan nekin pikkuhiljaa sujua. Rengas on vielä haasteellinen, jos jään sen taakse, silloin Kätkä tahtoo tulla sivusta mutta yleisesti ottaen se meni sen hyvin. Hieno koira jolla on asenne valtavan hyvä, ihana tehdä sellaisen kanssa duunia!

Koiralla on fiilis kohillaan!

Iltapäivällä kävin kentällä vielä Rymyn, Karon ja Kiran kanssa ja saimme molemmille koirille hienoja pätkiä alle. Rymylle teki tosi tiukkaa kun oli niin paljon vieraiden koirien hajuja, mutta muutamalla jäähyllä se huomasi ettei se vain auta ko tehä mamman kans hommia, mutten joutuu olemaan paitsiossa :) Rymykin lukee jo paljon paremmin ohjauksia ja kontaktit alkaa olla aika kivoja.  Ja jottei ilta olisi mennyt lusmuilun puolelle hyppäsin vielä Marin kyytille ja kävin auttelemassa Marin uusimman koiran kanssa kentällä, Ville on aivan huikea tyyppi! Australianterrieri tietty niinkuin Marin muutkin koirat ja niin järki päässä. Ollaan sen kanssa harjoteltu joku kolme kertaa ehkeen, ja nyt se menee jo melko kivasti.

Ihana kun täällä on niin paljon koiraihmisiä ja oikeasti treenaamisesta kiinnostunutta sakkia. Mielelläni autan sen minkä osaan jos pyydetään ja saahan sitä aina itselleenki treeniseuraa. Reiska ainakin tarvii valtavasti häiriötreeniä ja kehtaa sitten kamuja pyytää jelppimään kun itsekin näkee vähän vaivaa ja auttaa.

Tässäpä meidän kuulumisia näin pikapikaa, jatketaan viikonlopun jälkeen, silloin on nimittäin joko tosi positiivista kerrottavaa tai vaihtoehtoisesti pettyneitä fiilareita, siitä lisää ensi viikolla!