Mätsärisunnuntai

Piirinmestaruuskisojenkin jälkeen on elämää, vaikka se ei ennen niitä siltä tuntunutkaan. Kaikki jännitys kulminoitui siihen yhteen viikonloppuun ja elämää siitä eteenpäin ei pystynyt järkyttävässä ahdistuksessa suunnittelemaan. Sunnuntaina siis lähdimme Kristan ja Auroran kanssa Rovaniemelle Match Showhun, tällä kertaa mukana oli Rymy ja Ukko. Jaksoin oikein hiuksetkin laittaa ja hukkaan meni! Kun päästiin Kristan pihaan jossa oli tarkoitus vaihtaa autoa, Rymy päätti hyökätä niskaan kun oli niin kiihdyksissään pihalla olleista koirista, hemmetin ötökkä!

Eeeeen varmasti ole resunnut, huijaa!

Tukka sekaisin ja sadatellen siirsin herra Rymyäjän Kristan autoon jossa se päätti alkaa uhittelemaan puolta vanhemmalle urokselle Ukolle. Sai kyllä palautetta ja johan rauhoittui. Viimein päästiin matkaan ja perillä olimme juuri kun ilmoittautuminen alkoi. Rymy oli ihan intona ja Ukonkin kanssa ne tulivat loppujen lopuksi hyvin toimeen kunhan pääsivät vähän väljemmille vesille tutustumaan.

On tuo Ukko oikeastaan aika hyvä jätkä!

Olin kyllä hiukan pettynyt järjestelyihin, meikäläisen mielestä ulkotapahtumaan kuuluu ehdottomasti makkaranmyynti :) Ei vaan, kehät lähinnä harmittivat sillä ne olivat suhteellisen pienet ja epätasaiset. Mutta kyseinen porukka oli vasta toista kertaa mätsejä järjestämässä joten annetaan anteeksi tällaiset pienet miinukset. Positiivista oli kuitenkin ripeä tuomari ja vaikka koiria oli paljon niin yllättävän nopeasti kehät etenivät. Rymy esiintyi hienosti ja olen siihen todella tyytyväinen. Se ei saanut kuitenkaan kuin sinisen nauhan ja ei jatkanut enää sinisten kehästäkään eteenpäin.

Taso oli kyllä kova joten en ole pettynyt. Kristan Ukko tempaisi punaisen nauhan mutta harmillisesti sekään ei enää jatkanut BIS-kehään. Olin ilmoittanut Rymyn myös "Metsien Kunkku ja Kuningatar"-kisaan johon sai osallistua vain metsästävät rodut. Sielläkään ei jatkoon päästy ja tämän jälkeen lähdimme ajelemaan kaupan kautta kotiin. Rymy nautti täysin siemauksin Auroran silityksistä autossa ja se näyttikin nyrpeä naamaa kun Mellajärvessä vaihdoimme takaisin omaan autoon.

Siis minähän olen Kunkku, oliko siitä jotain epäselvyyttä?

Kotiin päästyäni vein Rymyn häkkiin ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähdin Reinon kanssa kentälle. Olimme sopineet Minnan kanssa yhteistreenit ja olipas vain mukavaa! Vaikka Sulo treenasi ja piti meteliä kentällä ei Reino lähtenyt ollenkaan sinkoilemaan omiaan vaan pysyi lapasessa koko ajan hienosti. Kepit vaikuttavat olevan meidän suosikkieste nykyisin, mikäs siinä kun ne alkavat sujua koko ajan paremmin. Vaikeampia lähetyksiäkin ollaan niille harjoiteltu ja niissä onkin hyvä käyttää apuna verkkoa. Treenien jälkeen pojat pääsivät vielä pururadalle rallittelemaan.

Mukava viikonloppu siis jälleen kerran takana, kyllä tällä jaksaa painaa taas työviikon!