Pikku-akka mitan alla

Viikonloppuna koitti kauan odotettu päivä, nimittäin neiti kelpien virallinen mittaustilaisuus. Lähdimme lauantaina hyvissä ajoin ajelemaan Tornioon jotta ehtisimme katsomaan kakkosluokkien kisat. Tosi hienosti Lillan on oppinut olemaan stressaamatta kisapaikoilla, nytkin se pääasiassa vain nukkui omassa kopassaan. Viimein koitti meidän vuoromme mittauksessa ja niinhän siinä kävi että neiti kisaa sitten pikkumakseissa. Pieni toivonkipinä minulla vielä oli että sen medeihin saisi, mutta tällä mennään. Nyt ehkä ehdin ohjaamaankin :D

Minä olen pikkumaksi <3

Sunnuntaina Tornioon pääsi vuorostaan Eetu, sillä olimme ilmoittaneet sen kirmailemaan ykkösluokkiin. En ollutkaan herraa nähnyt sitten joulukuun jolloin viimeksi treenasimme, mutta se ei tahtia haitannut. Eetu ei itsekään ollut käynyt edes treenailemassa tuossa välissä mutta tämän kaverin ollessa kyseessä se on kohta parempi niin, pysyy into yllä. Tuomarina viikonlopun radoilla oli Jessi Landen ja yllätyin todella positiivisesti ykkösten radoista! Ihan älyttömän kivoja, juurikin sopivaa menoa jossa olisi toiveita päästä aikoihin vähän hitaampien koirienkin kanssa. Eetun kanssa kirmattiin ensimmäinen rata oikein kivasti, mitä nyt vähän lennettiin keinulla :D Vitosella maaliin ja sillä luokkavoitto!

Herra Rusettihai

Toisella radalla herra malttoi hieman paremmin keinulla ja tehtiin kuulkaas meidän toinen nollarata ja sillä sijalle kolme. Viimeisellä radalla eli hypärillä huomasin että Eetu oli selkeästi vähän väsyneempi, mutta toimi kuitenkin hyvin eikä yrittänyt lähteä harhailemaan minnekään. Kepeillä tuli vitonen, se jostain syystä harhautui yhdestä välistä ja otettiin ne kokonaan alusta. Loppusuoralla oleva rengas hypättiin sujuvasti sivusta enkä lähtenyt sitä enää korjaamaan koska meillä oli jo vitonen ja yliaikaa. Kotona vasta tajusin että tuomari ei ollut nähnyt rengasvirhettä ja olimme tulleet neljänneksi :)

Lillanin kanssa meillä on nyt tiukka linja sen lähtösirkustemppujen kanssa. Jos se ei kuuntele ja tottele ensimmäistä käskyä mennä maahan tai pysy paikalla, saa se mennä hetkeksi häkkiin. Sillä välin olen oikein kiusallakin leikittänyt vieraita koiria, juossut yksin radalla ynnä muuta mikä ottaa pientä kelpua päähän ja rankasti! Ainakin parilla kokeilukerralla vaikuttaisi toimivan. Jotenkin on itselläni ollut jo sellainen fiilis että homma on mennyt ihan höpöksi joten nyt laitetaan peli poikki. Jos ei homma maistu, niin sitten ei pääse tekemään, so simple. Se on kuitenkin täysin satavarma että se tietää mitä siltä halutaan joten koiraa ei laiteta kuitenkaan liian vaikeaan tilanteeseen. Raportoin sitten miten tämä metodi vaikuttaa pitemmässä juoksussa, muutakaan en enää keksi.

Lumisen päivän leikkejä

Pitkästä aikaa Kätkä-papan kanssa riehumassa

Gladiaattorit

Kätkä <3

Raunon treeneissä se teki todella hienosti rataa, irtosi loistavasti ja muutenkin toimi hyvin. Eilen kävimme ennen oman ryhmämme harjoituksia vähän treenailemassa ja saimme jo melko vaativaakin radan pätkää tehtyä. Yllättäen suurin vaikeus seurasi A:n edessä tehdystä valssista, se ei jostain syystä kestänyt sitä yhtään! Se hyppäsi ihan sikakorkealta alas ja pahimmillaan haukkui kun ei voinut käsittää miten äiskä voi liikkua esteen edessä sivuttain :D Olenhan toki harjoitellut sitä että voin juosta sen ohi tai jäädä taakse, mutta näköjään sivuttaisliikkuminen on unohtanut esittää neiti närkästyjälle, se siis harkkalistalle.

Niinan jatkoryhmässä olemme harjoitelleet meikäläiselle ihan tuskaisen vaativia ohjauksia kuten sylikäännöstä ja vippausta. Voi gaad dääm kun olen hidas oppimaan, mutta ei se vain auta muu kuin treenata. Niina nauroikin että tekee ihan hyvää meillekin tehdä tällaista täsmäharkkaa mikä on aivan tosi.

Ei solekko jatkaa reeniä, eiköhän se tästä taas iloksi muutu!