Treenejä tokosta aksaan ja Nose Workiin

Minusta on kuulkaas tullut ihan himotreenaaja :D Tietysti pitää muistaa että koira tarvii lepoa ja taukoja pidän tietysti niistä huolen, mutta voi että miten ihanaa on pakata treenikassi ja suunnata kaikessa rauhassa kohti omaa kenttää. Nautin katsoa kun pikku-kelpie viilettää onnessaan lämppälenkillä pitkin metsää, kaivaa käpyjä ja hiekkaa ja juoksee välillä kysymään että olenko hieno tyttö! Eilen otin molemmat, niin Reinon kuin Lillaninkin mukaan kentälle ja lämpän jälkeen otettiin pikkutypyn kanssa ensin hieman tokoa. Tehtiin ensin seuraamiskuviota ja pikkuhiljaa voin jo ajoittain laskea omaa kättäni alaspäin normaalisti "heilumaan" ilman että koira menee epävarmaksi. Heti kun se meinaa jäädä vähän hidastamaan nostan käden takaisin ja saan sen menoon taas varmuutta ja vauhtia. Nyt harjoittelimme käännöksiä oikein ajatuksen kanssa ja koko ajan tuntui että homma parani.

Treenasimme nyt myös ensimmäistä kertaa tiistain jälkeen liikkeestä maahanmenoa ja olin todella yllättynyt kuinka hienosti se sen teki. Se on saanut hauduttaa ajatusta taas päässään ja naps ja kops se vain humpsahti maahan käskyn kuullessaan ja jäi siihen kuin ei mitään. On se hieno typy! Luoksetulossa meinasi olla taas vaikeuksia jäädä istumaan paikalleen ja aikani pähkäiltyäni kokeilin, mitä tapahtuu jos laitankin sen valjaista kiinni löysään hihnaan. Lillanhan yritti heti nousta mukaan minun liikkeeseeni mutta hihna toppasi sen matkanteon ja se jäi hämmentyneenä seisomaan. Kävin korjaamassa sen istumaan ja tämän jälkeen se ei enää yrittänytkään nousta ja lähteä. Pari kertaa saman toistettuani otin hihna irti ja johan alkoi homma sujumaan. Jotenkin oli pakko katkaista se virheen toisto ja etenkin kun Lillan ei todellakaan yritä syöksyä vauhtiin niin tämä vaikutti hyvältä ja turvalliselta vaihtoehdolta. Tässä ei tarvinnut paineistaa koiraa sillä liikeen pysäytys ei tullutkaan ohjaajalta vaan ihan muualta.

Tokoilun jälkeen Lillan meni tauolle ja Reino pääsi tekemään vähän aksaa. Ajattelin huvin ja urheilun vuoksi alkaa opettaa sille uudestaan kepit ja kontaktit, ei siinä mitään menetäkään. Huomaa kyllä että herralle ei ole paljon tarjoamisen kautta opetettu, sen verran hölmistynyt se oli kun aloiteltiin kontaktin alastuloharjoituksia niin että se tarjoaa takatassuja A:lle. Hyvin se hoksasi ja jätettiin tämä asia muhimaan ja siirryttiin keppeihin. Olen pitänyt keppejä aika laakealla vinossa ohjureilla ja hihnalla pitänyt vauhdin sellaisena että se alkaa tarjota yhden tassun tekniikkaa. Selkeästi hitaammin menee perille kuin Lillanilla mutta mikäs kiire meillä on valmiissa maailmassa :D Lopuksi tehtiin vielä siivekkeen kiertoa jossa oli tarkoitus että koira tarjoaa kierron ja naksauttelin ja palkkasin hyvästä suorituksesta avokätisesti. Reino oli aivan liekeissä ja nautti kyllä tekemisestä tosissaan. Jotenkin tosi ihana tehdä sen kanssa pitkästä aikaa ja ilman mitään paineita. Kunhan pidetään hauskaa ja katsotaan voiko vanha koira oppia uusia temppuja ;)

Lillan sai käydä myös tekemässä siivekkeen kiertoa ja tavoite olisi että se kiertäisi niin monta kertaa sen peräkkäin kun pyydän ja ennen kaikkea todella tiukalla kurvilla. Tietysti lähdimme siitä että se kiertää siivekkeen ylipäänsä ja koko ajan vaikeutamme. Teimme myös muutaman kerran kepit jotka saavat olla jo melko pystyasennossa ja juoksen ihan täysillä itse. TODELLA hienosti pujottelee jo nyt! Teimme myös lähetyksiä keppien sivuilta ja kerran se meni vahingossa ohjurin alta mutta ei hätää, korjattiin ja homma toimi loistavasti. Muistin myös vaihtaa puolta, eli ohjasin joka toinen kerta vasemmalta ja joka toinen oikealta puolelta. Vahvistimme myös kontaktien alastuloja taas leikkimällä repimisleikkiä siinä ja välistä tehtiin nopeita vapautuksia kun heitin sille lelun.

Tärkein juttu on kuitenkin ehkä se, että meidän Reino löysi itselleen uuden ja erittäin sopivan lajin, Nose Workin! Itse en ollut etukäteen lajista erityisen innostunut, mutta kun moni täällä päin sitä halusi kokeilla, ajattelin että mikäs ettei järjestetä lajiin tutustumispäivä. Reinon mielestä oli ihan parasta kun sai käyttää nenää ja syödä ja siitä vielä kehuttiin :D Sehän on pahin röyhkimys nenänsä ja varastelunsa kanssa ja nyt kun sitä sai tehdä luvan kanssa niin avot! Teimme ensin laatikkoharjoittelua, eli pahvilaatikoihin laitettiin herkkuja ja koira kulki laatikolta toiselle ja sai syödä herkut kehujen saattelemana. Tätä tehtiin useampi kierros ja sitten laitettiin eukalyptyshajutäppä yhteen laatikkoon jossa oli ruokaa. Eli vain siellä missä oli haju, oli myös ruoka. Kun tätäkin tehtiin hetki, vaikeutettiin vielä niin että missään laatikossa ei ollut enää valmiiksi palkkaa, ainoastaan yhdessä tämä haju. Kun koira haistoi oikeaa laatikkoa, palkattiin runsaasti hajun kohdalla ja kehuttiin oikein porukalla. Reino oli niin innoissaan että sen suupieletkin vaahtosivat ja se juoksi treenitilana toimivaan rakennukseen ihan vimmassa, hyvä että perässä pysyin :D

Kotiläksyiksi saatiin hajutäpän laittaminen aina ruokakippoon kiinni syömisen ajaksi jotta koira ehdollistuu muuten sille merkityksettömään hajuun. Haju tarkoittaa siis aina ruokaa! Innostuin kyllä lajista ihan tosissaan ja nyt en meinaa malttaa odottaa seuraavaa harjoituskertaa. Tässä hommassa voi myös kilpailla ja itseni tuntien ollaan varmasti jossain vaiheessa kisakentillä ;)