Kauden viimeiset

Hupsista keikkaa, eilen oli meidän viimeiset ohjatut treenit Laivakankaalla ja saimme tehdä tosi kivaa rataa. Kerrankin koin että osasin valita järkevän ja selkeän ohjausreitin ihan itse, toki hetki piti pähkäillä miten homman tekisi. Alku oli mulle ensin haastava, olen maailman huonoin valssaaja ja vasta kun Rauno piirsi mattoon kengällä jäljen mitä seurata, sain langan päästä kiinni. Aluksi siis valuin taaksepäin ja samalla vein myös koiraa pois oikealta linjalta. Hoppuilin myös ihan tyhjää putkelle jolloin Kätkä ei ottanut hyppyä. Saatiin tämä kohta kuntoon kivasti kun käytin vain niitä pienen pieniä askelia ja sain koiran pidettyä hyvässä liikkeessä eikä tullut kiire mihinkään.

Putken jälkeiset takaakierrotkin olivat ensin hieman haastavia kun kadotin koiran "otteesta" mutta kun huolehdin linjoista ja luotin Kätkään niin hommahan toimi. Tästä sitten persjättö, hyppy, takaakierto ja menoksi kohti putkea. Saatiin jo ihan kivaa pätkää aikaiseksi!

Kepeille vienti onnistui hyvin, Kätkä haki ne loistavasti. Ainoa vain että se ei oikein syttynyt tekemään niitä kun se tiesi että etupalkkaa ei ole luvassa. Heti kun Rauno siirtyi palkkaamaan, oli vauhti ihan eri luokkaa. Olen toki harjoitellut etupalkan kanssa, mutta niin että koira tietää milloin se on siellä. Rauno neuvoi minua käymään keppien edessä jättämässä palkan niin että Kätkä ei voi koskaan olla varma onko siellä vai ei. Eli sen täytyy mennä joka kerta täysiä jotta se voi tarkistaa onko siellä herkku vai ei. Palkkaus on myös satunnaista. Hyvin looginen neuvo, tällä lähdetään tekemään niitä jatkossa.

Nyt Kätkä rupeaa muuten tuntumaan omaan käteen oikein sopivalta. Tunnetaan toisemme jo aika kivasti ja uskalletaan vähän jo luottaakin että kumpikin hoitaa oman hommansa radalla. Kyllä siitä aika kiva vielä tulee, aikaa ja treeniä niin avot.

"Ai mitenniin TULEE kiva?! TULEE??! Enkö muka jo oo??

Rymmelin kanssa olen viime videon jälkeen kiinnittänyt paljon huomiota siihen että se ei saa olla perusasennossa liian edessä. Etutassut samassa kohtaa kuin minun varpaat on aika hyvä muistisääntö ja se on helppo tarkistaa. Olemme myös harjoitelleet kaukoja, tosin ilman välimatkaa, eli ihan vain istu-maahan komboa. Tärkeintä on nyt se että se selkästi ymmärtää käskyt ilman käsimerkkiä, pysyy suorassa eikä liiku eteen tai taakse niitä suorittaessaan. Ollaan treenattu paljon seinän vieressä ja kohtapuoliin voidaan siirtyä siitä pois, niin mukavasti se on homman hiffannut.

Meillä on myös päivärutiineihin tullut hieman muutoksia sen jälkeen kun Jonilla alkoi koulu. Aikasemmin olen käyttänyt Reinon vain aamutoimilla ja ruokkinut koirat, mutta koska nyt niillä on pitkä päivä yksin, ollaan alettu käydä aamulenkeillä. Koirat ovat huomattavasti tyytyväisempiä ja rauhallisempia päivän ajan.

Tällaista täällä tällä kertaa, nyt olisi tarkoitus treenailla niin aksaa kuin tokoakin pääsiäisen ajan kun on kerrankin kunnolla vapaata.