Ensimmäiset viralliset tokoilut!

Hitsit miten jännä päivä olikaan eilen! Minna soitti minulle puolelta päivin ja kertoi heidän tokokurssiltaan vapautuneen paikka yhdelle kerralle, haluaisinko ostaa sen? No totta maar kun ihana ystäväni vielä lupasi tuoda minulle koiran. Iltaa kohden rupesi jo vähän jännittämään ja paikalle päästyäni pahat aavistukset hiipivät mieleen. Mitä jos Rymy karkaisi ja söisi jonkun? Entä jos murisee muille koirille? Ei siinä kuitenkaan mikään enää auttanut ja hetken odoteltuani kurvasi Minna ja koirat Tassutallin pihaan. Rymy oli aivan hassuna kun näki minut, pyöri ja kiehnäsi ja häntä heilui niin maan vimmatusti. Lähdimme käymään kävelyllä sillä sisällä oli vielä edellinen ryhmä. Muutenkin ajattelin että tekisi varmaan ihan hyvää Rymylle vähän tuulettaa ja rentoutua ennen kuin mennään halliin. Takaisin tullessa piti hieman urista vastaan tulevalle koirakolle, mutta uskon että se johtui puhtaasti siitä että tien ollessa superjäässä jouduin ottamaan sen tosi tiukkaan otteeseen ettei mennä nurin. Yleensä kohdataan toiset aina remmi löysänä niin paine kaulassa ja minun jännitys varmasti teki oman osansa.

Halliin päästyämme Rymy oli ensin todella levoton, vinkui, pyöri ja oli kaiken kaikkiaan ihan pöhkö. Äkkiä se kuitenkin rauhoittui ja aluksi "viritimme" koirat oikeaan moodiin tekemällä perusjuttuja. Ensimmäisenä aiheena oli jäävät liikkeet, tällä kertaa maahan meno liikkeestä. Mehän ei olla juuri seuraamista tehty, joten päätin pitää vielä vasemman käden apuna nenän edessä. Pienen pysähdyksen jouduin tekemään että Rymy jäi maahan, mutta hyvin se sinne köllähti ja odotti mallikkaasti että kävin kävelemässä liikkurina toimineen Katin määräämän matkan ja palasin takaisin koiran luo. Sivullekaan se ei noussut ennen kuin annoin käskyn, tosin pienesti se nytkähti kun kuuli liikkurin äänen.

Seuraavaksi saimme harjoitella itsenäisesti hyppyä ja tehdä muitakin perusasioita. Teimme hypyn pari kertaa, sitten treenasimme ihan vain maahan ja istu sarjaa. Nämä alkavat sujua jo oikein mukavasti. Paikalla olo porukassa otettiin myös ja pikkusen pisti jänskättämään kuinka tuo harmaahapsi pysyy paikalla. Älä huoli, siihen jäi kuin tatti ja vaikka kuuli kummallisia ääniä kuten puhelimen hälytysäänenä toimineen koiranhaukun, se pysyi koko minuutin! Harmillisesti se vain kuunteli muiden käskyjä kun toiset pyysivät sivulle ja nousi, mutta ei haittaa, tätä on niiiin vähän harjoiteltu että kyllä se siitä vielä.

Sain Katilta apuja myös kapulan pitoon. Kerroin että en ole oikein uskaltanut sitä tehdä kun se on ollut Rymylle vähän vastenmielistä ja en ole halunnut sitä yksin ruveta sössimään. Ihan ensimmäinen neuvo oli että ei kapulaa niin taakse suuhun, silloin koira provosoidaan puremaan sitä. Kun oikea kohta löytyi, tunsin kuinka Rymy ihan oikeasti piti siitä hetken kiinni kunnolla. Toinen vinkki oli että pidän palkkaa ylhäällä edessä niin että koiran katse on siihen kiinnittynyt tiiviisti ja samalla annan pito-käskyn. Toimi! Kolmas neuvo oli ottaa suoraan metallikapula käyttöön sillä se on niin vieras materiaali että koira alkaa sitä harvemmin jyrsimään. Rymyn ilme oli kyllä melkoinen kun se otti metallin pari ensimmäistä kertaa suuhun :D Silleen yäks, äyks, mikä tää juttu on?! Mutta hyvin poika alkoi tätäkin ottamaan, nyt vain vahvistamaan pitoa.

Oli aivan älyttömän mahtava koutsi, pitää yrittää päästä hänen kurssilleen aivan ehdottomasti jatkossakin. Kiitteli että Rymyllä on ainakin hyvä motivaatio ja asenne työntekoon, se oli kiva kuulla ihan ammattilaisen suusta. Ja niinhän sillä onkin, minun ihana pieni herra harmaa <3