Tämä tyttö kaipaisi lukulistalleen uusia blogeja ja aihe on nyt varsin helppo arvata eli mitkäpä muutkaan kuin koirat. Jos kirjoitat laadukkaasti tuotettua koirablogia, agilitystä, tokosta, metsästyksestä tai muusta harrastuksesta niin linkkaile kommentteihin osoite ja pieni kuvaus mitä blogi pitää sisällään.
Eniten arvostan hyvää ja ajatuksella kirjoitettua tekstiä. Tekemisen ei tarvi olla mitään vakavaa kilpaurheilua, kunhan kirjoittaja osaa kuvata elämäänsä ja harrastuksiaan eloisasti ja hauskasti. Siisti ulkoasu toki on toivottavaa mutta kuten jo edellä totesin, sisältö on kuitenkin kaikista tärkein.
Teen erillisen postauksen listalta löytyneistä suosikeistani joten nyt blogeja linkkailemaan!
Eilen kävimme Karolinan kanssa kentällä tekemässä hieman irtoavuustreeniä. Tehtäväksi laitoin esteet aika lailla ympyrän muotoon, muutamia hyppyjä, putken sekä puolikkaat kepit. Ajatus olisi että ohjaaja joutuisi itse liikkumaan mahdollisimman vähän.
Mukana oli tällä kertaa myös Reino joka oli aluksi suorastaan raivostuttava! Se ei millään malttanut keskittyä lun uusia koirakoita ilmaantui kentän reunalle ja se haahuili vain omia reittejään.Näki että se selvästi tajusi tehtävän idean, mutta ajatus oli aivan muualla. Viimein toisella kierroksella sain sen syttymään ja tämä onnistui oikeastaan vain omalla liikkeellä. Valitettavasti kun koira on pääkopaltaan mikä on niin on kertakaikkiaan pakko hyväksyä että tämä ei koskaan tule toimimaan samalla tavalla kuin vaikkapa bordercolliet. Oma liike kun oli tarpeeksi reipas niin herrasta sai irti jopa sitä örinämoodia :)
Kätkä kyllä keskittyi, mutta se meinasi taas monta kertaa kääntyä minua kohti hyppyjen jälkeen. Tein saman kuin Reinonkin kanssa, eli liikettä kinttuihin, mutta huolehdin että rintamasuunta on osittain kohti hyppyjä jolloin se lukitsi hypyt vaikka vauhti olikin kovempi. Jälleen kerran käytin lähes poikkeuksetta etupalkkaa jotta päästäisiin tästä minuun päin kääntyilystä ja kädessä roikkumisesta. Kepit meni jo aika kivasti, aluksi se yritti kyllä kovasti viestittää että en voi mitenkään näitä suorittaa kun sinä olet "väärällä" puolella. Se jäi toisen keppivälin kohdalle, laittoi silmät kiinni siihen se jäi. Aina aikaisemmin olen palannut alkuun ja yrittänyt uudestaan, mutta nyt päätin että perhana, saat kyllä mennä yhdellä kertaa. Oikeasti, se hetken seisoi silmät ummessa, sitten se raotti hieman toista silmää että mikä tämä homma oikein on :) Lopuksi näytti siltä se että se olisi mielessään huokaissut että hohhoi mikä niuho eukko, mennään sitten :D Viimein pätkä oli niin sairaan hyvä että vaikka mieli teki mennä uusiksi, maltoin kerrankin ja lopetin hyvään suoritukseen.
Karo lainasi taas minulle Kiraa oman treeninsä jälkeen ja saimme tehtyä ihan tosi mainiota pätkää! Neiti oli jälleen kerran niin täpinöissä ja täynnä työmotivaatiota että oksat pois. Nyt tuntuu että se alkaa lähes joka kerta löytää kepit ilman mahotonta jarruttamista ja se menee ne sujuvasti. Tällä koiralla on vain niin ilo mennä, suu korvissa joka treenin jälkeen :)
Tällaista pientä väliaikapäivitystä taas, olen jälleen kerran lukenut omia vanhoja blogikirjoituksiani ja voi että on kyllä hyödyllistä pitää tällaista treenipäiväkirjaa. Näkee miten on kehittynyt, muistaa oivalluksia matkan varrelta ja ennen kaikkea on ihana palata muistoihin. Näihin tunnelmiin, jatketaan taas myöhemmin!
Pitää tulla heti kirjoittamaan edellisistä treeneistä kun on vielä tuoreessa muistissa kaikki uudet oivallukset! Tähän väliin pieni informaatio, eli olen vasta-aikoihin vaihtanut seuraa Länsirajan Kennelkerhosta Arctic Agility Teamiin. Syy vaihtoon oli käytännön järjestelyt, eli turhien ajomatkojen karsiminen. Treenipäivänä voin ottaa koiran mukaan töihin ja tästä ajaa noin vartissa treenipaikalle. Pellon porukkaa on tietysti kova ikävä, mutta muutos kuuluu elämään ja se kasvattaa.
Eilen oli tosiaan toiset treenit uudessa porukassa. Valmentajana toimi kisa- ja valmennusryhmistä tuttu Heidi jolle kerroin heti alkuun kaikki meidän heikkoudet, vahvuudet sekä tavoitteet. Sattui hyvin että Heidi oli juuri tälle kertaa suunnittelut treeniä jossa sai harjoitella irtoavuutta mikä meillä on Kätkän kanssa suurimpia ongelmia. Myös kepit mentiin tällä radalla molemmilta puolilta. Ensiksi laitoimme koko matkalle ohjurit jotta koira saisi tekemiseensä varmuutta. Kepit menivät ohjureilla aivan hyvin mutta itse radalla Kätkä oli taas todella vahvasti kiinni kädessä. Alkuun sain taas muistutuksen siitä että että jättää koira huomattavasti kauemmas ensimmäisestä hypystä. Kätkäkään ei luontaisesti mikään supertykki ole, joten on ensiarvoisen tärkeää että se saa täyden vauhdin jo ennen ensimmäistä estettä, kaikki sekunnit on kotiin päin :)
Jouduin myös korjaamaan monta kertaa kohtaa jossa oma kroppa ja liike lähti liian pian kääntymään kohti seuraavaa estettä ja koira tuli silloin mukana ja jätti hypyn välistä. Malttia ja rytmitystä! Pikkuhiljaa alamme opettaa sille koko ajan kauempaa hyppäämistä ja tässäkin tosi tärkeää on pitää se kropan suunta lukittuna kohti estettä niin kauan että koira varmasti ottaa sen. Myös kaikki "turha" kehu piti jättää pois, sillä Kätkä kääntyi hyvin herkästi kohti minua ilmeisestikin palkan toivossa ja tästäkin syystä tuli kieltoja. Pelkät estekäskyt ja se on siinä. Kokeilimme myös äänetöntä ohjausta ja sehän meni ihan sikahyvin! Muistelen että Arikin on sanonut samaa, eli kaikki turha "pölinä" pois niin Kätkä ei hermostu.
Putkille irtoamiset ovat nyt jostain syystä tuottaneet meille päänvaivaa. Osittain se voi johtua kisatilanteessa siitä, että Kätkä ei keskity tarpeeksi mutta suurin syy on varmasti taas hihnan päässä. Olen ehkä rynnännyt liikaa kohti putkea yhtäaikaa koiran kanssa ikään kuin varmistelemaan että mene mene sinne putkeen. Nyt keskityimme siihen että että selkeästi lähetin sen sinne kauempaa, eli kunnolla vain keilasin sen sinne.
Kaikista iloisin olin kuitenkin meidän kepeistä! Lopuksi jätin vain alkuun ja loppuun ohjurit (saattoi keskellä olla ehkä yhdet, en muista) ja se meni ne hyvin! Ei puhettakaan että se olisi katsonut minua vaan fokus oli suoraan edessä. Näpsäkkää ja sujuvaa pujottelua eikä koira hermostunut ollenkaan.
Treeneistä jäi tosi positiiviset fiilikset ja sain taas paljon eväitä jatkoon.
Viime aikoina olen pohdiskellut lainakoira-asiaa hieman tarkemmin, luonnollisestikin se on ollu enempi mielen päällä kun Kätkä on meillä asustellut. Moni agilitaaja harrastaa lainakoiralla ja usein järjestely on kaikille osapuolille antoisa. Tämä vaatii kuitenkin luottoa puolin ja toisin ja ajattelinkin nyt hieman valottaa meidän järjestelyämme Kätkän osalta.
Viime vuonna tuskastelin Reinon kisatauon kanssa, harmitti niin vietävästi kun en päässyt kisakentille. Pyytelin sitten lainakoiraa joka olisi ns. kisavalmis ja sainkin pari ehdokasta. Toinen oli bordercollie Bentley joka osasi käytännössä suurimman osan asioista ja toinen Kätkäläinen, joka oli ihan keltanokka lajin suhteen. Muuten en olisi varmaan Kätkää edes harkinnut ellei se olisi ollut hyvän ystäväni Kristan koira ja ajattelin että noh, kokeillaan mitä tästä tulee. Loppujen lopuksi kävikin niin, että tykästyin Kätkään kovasti ja koska kaikkiin koiriin ei millään riittänyt aika, luovuin haikein mielin Bentleyn kanssa treenaamisesta.
Koska Krista asuu melko kaukana, hän joutui uhraamaan paljon aikaa ja vaivaa kuskaamalla koiraa. Tottakai maksoin kulkurahoja, minun harrastushan tämä oli. Krista oli kuitenkin itsekin kiinnostunut näkemään treenejä joten kuljimme aika paljon yhdessä. Mikäs sen mukavampaa kun kaveri joka kuvaa, avustaa ja on vielä mainiota seuraa? Jossain vaiheessa meille oli helpompaa että Kätkä siirtyi hetkellisesti asustelemaan Kristan äidin luo Pelloon josta minulla oli helppo se napata mukaan kun menin hallille. Kristan ei tarvinnut ajella jatkuvasti edestakaisin ja näin säästettiin myös kustannuksissa. Kesällä tuli Pellon treeneihin tauko jolloin sovimme että Kätkä tulee meille asumaan. Tämäkään ei onnistuisi ellei Krista luottaisi sataprosenttisesti että huolehdin koiran kuin omani ja että se viihtyy meillä.
Olen päässyt kuukaudessa eteenpäin aivan jättisuurin harppauksin kun olen päässyt oikeasti tutustumaan Kätkään, saanu paijata sitä, leikkiä ja huolehtia päivittäiset hoitotoimenpiteet. Käymme porukalla koko lauman kanssa lenkillä ja pojat tulevat mainiosti keskenään toimeen. Periaattessa saan pitää sitä kuin omaa koiraani, mutta tottakai kaikissa isommissa asioissa kysyn aina Kristan mielipidettä ja lupaa.
Kisat maksan tietysti itse ja palkinnot jäävät sitten minulle muistoksi. Tällä hetkellä maksan myös koiran ylläpidon, ruuan ja herkut. Jos minun huostassani tapahtuu vahinko oman huolimattomuuteni vuoksi olen tietysti velvollinen ottamaan täyden vastuun eläinlääkärilaskuista. Rokotukset ja muut hoitaa sitten omistaja itse. Olen myös valmis kustantamaan koiran lihashuollon, sillä koen että fysioterapia ja hieronta tulevat erityiseen tarpeeseen lajin rasittavuuden vuoksi.
Moni on kysellyt että eikö Kristalla ole ikävä Kätkää ja miten kukaan raaskii jättää koiransa toiselle. On tietysti ikävä, sehän on päivänselvä asia, mutta koska Krista tietää että koira nauttii olostaan hän on päättänyt kestää oman ikävänsä kanssa. Tietysti Krista näkee Kätkää melkein viikottain ja jos ikävä kasvaa ylivoimaiseksi, voi koira mennä treenitauoilla kotilomalle.
Lainakoira-asioissa omistajan tulee olla ihminen, joka ei ole liian mustasukkainen omasta koirastaan ja tämä on asia mihin en itse pystyisi, tunnustan avoimesti :) Krista on kuitenkin uskomattoman ihana, avulias ja epäitsekäs ihminen jota arvostan suuresti. Molemminpuolinen luottamus pelaa ja kun ollaan avoimia puolin ja toisin, ei pääse syntymään asioita jotka jäävät kaihertamaan mieltä. Luotan siihen että Krista kyllä kertoo jos on asioita mistä hän ei pidä ja itse pidän omistajan ajan tasalla koiran voinnista. Joskus Krista varmaan jo hermostuu kun joutuu kuuntelemaan polveilevia ja pitkiä tarinoita kuinka Kätkä sitä ja Kätkä tätä :)
Hilppu ihmettelee :)
Kisoihin Krista lähtee usein mukaan ja on erinomainen apukäsi. Ihminen joka tuntee koiran parhaiten on täydellinen tyyppi kenneltytöksi, etenkin kun Kätkä osaa olla välistä vähän vaikea muiden koirien lähettyvillä. Eilen viimeksi kävimme porukalla kisailemassa Rovaniemellä ja se, että Kätkästä huolehdittiin sillä välin kun itse keskityin kisaan oli suuri etu. Toisella radalla pääsimme kolmanneksi ja näytti se omistajakin olevan varsin tyytyväinen ;)
Tällaista järjestelmää voin todellakin suositella, olen saanut mielettömästi uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia joista muuten olisin voinut vain unelmoida!
Heissan kaikille! Nyt on kuulkaas kisat taputeltu ja uutta intoa on kerätty roppakaupalla. Torstaina kävimme Tornion Kennelkerhon järjestämissä epiksissä kokeilemassa mitä Kira ja Kätkä tuumaavat kisatilanteesta. Jostain syystä minua jännitti aivan sairaan paljon! Karo tuli hakemaan minua ja Kätkää viiden korvilla ja Kristakin muisti nakata rokotustodistuksen messiin. Ei muuta kuin kohti kerhon kenttää vatsassa riehuvista perhosista huolimatta.
Olimme paikalla todella hyvissä ajoin ja lähdimme käymään pitkällä lämppälenkillä. Olin ilmoittanut molemmat koirat sekä mölliluokkaan että kisaavien rataan joka myös tuplattaisiin. Aloitin ensin Kätkän kanssa mölliradalla ja se meni aivan ok. Hieman kämmäilin putkelle viennillä mutta muuten se oli aivan mallikelpoinen suoritus.
Tällä radallahan ei ollut vielä kontakteja eikä keppejä joten sinänsä se oli tuttua kauraa. Kira olikin enempi sellainen villi kortti, Karoa meinasi vähän jänskättää miten pikku apina pysyy radalla mutta itsellä oli kova luotto neitokaiseen. Hyvinhän se pysyi mutta ohjaaja mokaili alussa tosi rankasti putkelle viennin, olin liian kiireessä. Olisi myös pitänyt muistaa olla tarkempi ja terävämpi käskyissä sillä se ei vielä kovin hyvin osaa lukea kaikkia ohjauksia jonka vuoksi mutkat menivät "hieman" pitkiksi.
Kisaavien radalla Kätkä meni tosi kivasti, kaksi nollaa huolimatta siitä että se vähän väsähti toisella kierroksella. Ehdimme onneksi ottaa keinua lämmittelyalueella joten se ei niin radalla jännittänyt. Torkin keinu oli huomattavasti parempi kuin meidän, joten se oli koiralle huomattavasti mukavampi. Kätkän ilme oli loistava kun se meni sen eka kerran, "ai näin helppoako tämä on?". Kira meni muuten ihan ok myös kisaavien radat mutta A:n kontakti katosi kyllä kokonaan :) Se oli vain silleen että tytöt tahtoo pitää hauskaa ja katosi paikalta :D Kisan jälkeen otettiin vähän kontaktisulkeisia ja rupesihan se pysäytyskontakti taas muistumaan mieleen.
Onneksi oli nämä epikset alla, se löysäsi minun jännitystä ihan huimasti. Kun sunnuntaina startattiin kohti Torniota olin oikeastaan vain tosi odottavalla mielellä. Pieni pirinä tuntui masussa, mutta se kuuluu asiaan. Kira sai oman kisakirjan ja pääsi tuomarin tsekkaukseen jossa siltä luettiin siru. Kätkä taas oli onnesta soikeana kun oma mammakin ilmaantui paikalle katsomaan. Lähtölistassa Kätkä oli ensimmäisenä, eli me avasimme koko kisan. Harmillisesti juuri ennen eka rataa Kätkä pääsi nokakkain toisen koiran kanssa ja sai aikaan rähinän. Tietenkin puutuin tuollaiseen törkeään käytökseen ja tästähän herra mielensä pahoitti. En ehtinyt hyvitellä sitä juurikaan ennen starttia ja radalla se selkeästi osoitti mieltään, kävi vähän kurkkaamassa toimihenkilöitä jne. Tulos tuli silti, todella huono mutta ei haittaa, Kätkä pokkasi kakkospalkinnon sillä tuloksia ei tullut kuin kaksi.
Kiran ensimmäinen startti oli hyvä hylky, kaikki mokat oli taas kerran minun omia. Ei puhettakaan että koira olisi katsellut omiaan vaan se keskittyi täysillä rataan.
Ennen toista rataa otin Kätkän oikein halipusunakkiherkku-käsittelyyn ja sehän piristyi siitä valtavasti. Radalla olin niin positiivinen kuin olla voi ja arvatkaa vain loppuiko happivarannot maalissa :D Nollahan sieltä tärähti kuulkaas! Ei tyylikäs, kepit olivat vieläkin vähän hyppien menty, mutta ihan sama!
Kiran toinen rata oli vähän niin ja näin, mokailin ylläripylläri jälleen ja hylsy tuli. Viimeiseen starttiin lähdin ihan hyvillä mielin, mutta väsymys kostautui. Renkaalle oli melko vaikea linja enkä auttanut Kätkää tarpeeksi joten se hyppäsi sen sivusta. Kepeillekin tuli pieni töksäys ja voi jestas miten tyhmän virheen menin tekemään lopussa... vedätin puomin alastulon jostain itellekin mystisestä syystä ja se hyppäsi kontaktin yli. Voi jessus, tyhmyydestä sakotetaan.
Kira lähti tosi kivasti viimeisen radan ja se veti vaikean rengaslinjan ihan superisti! Ainoa moka tuli kepeille viennistä (tai siis viemättömyydestä tässä tapauksessa) mutta muuten neiti pelasi kuin unelma! Tällä suoritukselle päästiin sijalle kolme! Kiran eka kisat ja eka sijoitus!
Päivän saldoksi saimme siis Kätkälle kaksi kakkostulosta sekä Kiralle yhden kolmosen, ei huono, ei huono. Näillä harjoitusmäärillä en olisi voinut parempaa toivoakaan ja myös omistajat vaikuttivat tyytyväisiltä äivän ratoihin ja tuloksiin.
Nyt jatkuu harjoitukset ja seuraavan kerran Kätkä pääsee kisailemaan tulevana lauantaina. Reino on nyt pienellä aksalomalla, se saa startata sitten varmaan hallikauden alussa. Tekee varmasti koirallekin hyvää keskittyä joskus ihan muuhunkin kuin agilityyn, ei pääse kyllästymään.
Täällä on kuulkaa treenattu hiki päässä, ihan kirjaimellisesti! Pohjoisessa on ollut poikkeuksellisen lämmintä mikä ei ole kyllä meikäläisen suunnitelmiin sopinut laisinkaan. Mikäs siinä jos köllöttelis vaikka biitsillä mutta kun noiden karvapalleroiden kanssa olisi äärimmäisen tärkeää päästä nyt harkkamaan, kisoihin on enää neljä päivää, iiks!! Ollaan kuitenkin tehty lyhyitä harkkoja, lähinnä niitä ongelmakohtia käyty läpi. Nyt täytyy antaa tunnustusta näin julkisestikin ystävälleni Minnalle joka auttoi minut ja Kätkän pahimman keppiongelman yli <3 Väitin kivenkovaan että ei se mene keppejä ohjureilla, se joko hyppää yli niistä tai sukeltaa alta. Pöljänä en ollut tajunnut että koiranhan voi laittaa hihnaan ja ohjata sitä ensin sillä. Minna meni palkkaamaan edestä ja äkkiäkös tuo älykäs musta karvapallo hoksas jutun juonen. Okei, eka kerran ko päästin sen hihnasta se porhalsi suoraa päätä palkkakipolle että anna nakkia :) Kun ei sillä tyylillä irronnut, se päätti että kannattaa ehkä kokeilla sitä oikeaa reittiä.
Moi! Oon Reino, mitäs teille?
Pian se oikein halusi sinne kepeille ja ei puhettakaan että se olisi tuijottanut minua ja ruvennut näpsimään käsistä. Tällä tyylillä harjoittelimme torstaista lauantaihin ja viimein sunnuntaina uskaltauduin kokeilemaan ilman ohjureita. Yllättävän hyvin se meni! Vauhti on vielä hyvin maltillinen, mutta parempi tehdä perusta kunnolla ja sitten nostaa nopeutta. Sunnuntaina treenikaverina oli Kati Oulusta koiransa Jerin kera. Olipa aivan ihanaa kun hän jaksoi varta vasten tänne meille tulla <3 Käytimme Jeriä vielä uimassa ja poikahan polski ko mahdoton :D Sain Katilta hyviä vinkkejä, on se kuulkaa kullan arvoinen asia kun on samaan asiaan vihkiytyneitä kavereita.
Alla videot pujottelusta, verratkaas mikä muutos parissa päivässä on tapahtunut! Alla on se "huonompi" suoritus.
Ja mä oon Kätkä!
Rymy on saanut lenkkeillä Kätkän kanssa, niillä menee nykyään yhdessä tosi mukavasti. Kätkä ei provosoi ja Rymy ei tyhjästä rähjää, mahtipojat! Reino ja Kätkähän taas ovat ihan parhaita kavereita, joka päivä pitää päästä painimaan, on ne pöhkön näkösiä ko yhessä kisuavat. Karon Kirakin on otettu laumaan mukaan ja neitokaisen kanssa olen päässyt myöskin harjoittelemaan ihan mukavasti. Tuntuu että koira alkaa tuntumaan jo vähän enemmän tutulta ja sen kanssa on kyllä niin hauskaa päästä kisaamaan.
Hitsit, nyt alko jännittään ihan mahottomasti ko mietin nuita kisoja, apuaaa!! Onko muita jotka jännittävät kisa- tai koetilanteita? Tiiättekö sen tunteen kun esim. lähtölistat tai aikataulut julkaistaan? Tuntuu että vatsa menee solmuun ja hui, vessassakin saa juosta vaikka ja kuinka :D
Lauantaina kävimme myös vähän tuulettumassa Marin ja Karon kans, mukava tehdä välistä jotain muutakin kun koirailla. Tanssittiin käytännössä koko yö ja hauskaa oli!
