Putkeen!

Pitää tulla heti kirjoittamaan edellisistä treeneistä kun on vielä tuoreessa muistissa kaikki uudet oivallukset! Tähän väliin pieni informaatio, eli olen vasta-aikoihin vaihtanut seuraa Länsirajan Kennelkerhosta Arctic Agility Teamiin. Syy vaihtoon oli käytännön järjestelyt, eli turhien ajomatkojen karsiminen. Treenipäivänä voin ottaa koiran mukaan töihin ja tästä ajaa noin vartissa treenipaikalle. Pellon porukkaa on tietysti kova ikävä, mutta muutos kuuluu elämään ja se kasvattaa.

Eilen oli tosiaan toiset treenit uudessa porukassa. Valmentajana toimi kisa- ja valmennusryhmistä tuttu Heidi jolle kerroin heti alkuun kaikki meidän heikkoudet, vahvuudet sekä tavoitteet. Sattui hyvin että Heidi oli juuri tälle kertaa suunnittelut treeniä jossa sai harjoitella irtoavuutta mikä meillä on Kätkän kanssa suurimpia ongelmia. Myös kepit mentiin tällä radalla molemmilta puolilta. Ensiksi laitoimme koko matkalle ohjurit jotta koira saisi tekemiseensä varmuutta. Kepit menivät ohjureilla aivan hyvin mutta itse radalla Kätkä oli taas todella vahvasti kiinni kädessä. Alkuun sain taas muistutuksen siitä että että jättää koira huomattavasti kauemmas ensimmäisestä hypystä. Kätkäkään ei luontaisesti mikään supertykki ole, joten on ensiarvoisen tärkeää että se saa täyden vauhdin jo ennen ensimmäistä estettä, kaikki sekunnit on kotiin päin :)

Jouduin myös korjaamaan monta kertaa kohtaa jossa oma kroppa ja liike lähti liian pian kääntymään kohti seuraavaa estettä ja koira tuli silloin mukana ja jätti hypyn välistä. Malttia ja rytmitystä! Pikkuhiljaa alamme opettaa sille koko ajan kauempaa hyppäämistä ja tässäkin tosi tärkeää on pitää se kropan suunta lukittuna kohti estettä niin kauan että koira varmasti ottaa sen. Myös kaikki "turha" kehu piti jättää pois, sillä Kätkä kääntyi hyvin herkästi kohti minua ilmeisestikin palkan toivossa ja tästäkin syystä tuli kieltoja. Pelkät estekäskyt ja se on siinä. Kokeilimme myös äänetöntä ohjausta ja sehän meni ihan sikahyvin! Muistelen että Arikin on sanonut samaa, eli kaikki turha "pölinä" pois niin Kätkä ei hermostu.

Putkille irtoamiset ovat nyt jostain syystä tuottaneet meille päänvaivaa. Osittain se voi johtua kisatilanteessa siitä, että Kätkä ei keskity tarpeeksi mutta suurin syy on varmasti taas hihnan päässä. Olen ehkä rynnännyt liikaa kohti putkea yhtäaikaa koiran kanssa ikään kuin varmistelemaan että mene mene sinne putkeen. Nyt keskityimme siihen että että selkeästi lähetin sen sinne kauempaa, eli kunnolla vain keilasin sen sinne.

Kaikista iloisin olin kuitenkin meidän kepeistä! Lopuksi jätin vain alkuun ja loppuun ohjurit (saattoi keskellä olla ehkä yhdet, en muista) ja se meni ne hyvin! Ei puhettakaan että se olisi katsonut minua vaan fokus oli suoraan edessä. Näpsäkkää ja sujuvaa pujottelua eikä koira hermostunut ollenkaan.

Treeneistä jäi tosi positiiviset fiilikset ja sain taas paljon eväitä jatkoon.