Täällä on kuulkaa treenattu hiki päässä, ihan kirjaimellisesti! Pohjoisessa on ollut poikkeuksellisen lämmintä mikä ei ole kyllä meikäläisen suunnitelmiin sopinut laisinkaan. Mikäs siinä jos köllöttelis vaikka biitsillä mutta kun noiden karvapalleroiden kanssa olisi äärimmäisen tärkeää päästä nyt harkkamaan, kisoihin on enää neljä päivää, iiks!! Ollaan kuitenkin tehty lyhyitä harkkoja, lähinnä niitä ongelmakohtia käyty läpi. Nyt täytyy antaa tunnustusta näin julkisestikin ystävälleni Minnalle joka auttoi minut ja Kätkän pahimman keppiongelman yli <3 Väitin kivenkovaan että ei se mene keppejä ohjureilla, se joko hyppää yli niistä tai sukeltaa alta. Pöljänä en ollut tajunnut että koiranhan voi laittaa hihnaan ja ohjata sitä ensin sillä. Minna meni palkkaamaan edestä ja äkkiäkös tuo älykäs musta karvapallo hoksas jutun juonen. Okei, eka kerran ko päästin sen hihnasta se porhalsi suoraa päätä palkkakipolle että anna nakkia :) Kun ei sillä tyylillä irronnut, se päätti että kannattaa ehkä kokeilla sitä oikeaa reittiä.
Moi! Oon Reino, mitäs teille?
Pian se oikein halusi sinne kepeille ja ei puhettakaan että se olisi tuijottanut minua ja ruvennut näpsimään käsistä. Tällä tyylillä harjoittelimme torstaista lauantaihin ja viimein sunnuntaina uskaltauduin kokeilemaan ilman ohjureita. Yllättävän hyvin se meni! Vauhti on vielä hyvin maltillinen, mutta parempi tehdä perusta kunnolla ja sitten nostaa nopeutta. Sunnuntaina treenikaverina oli Kati Oulusta koiransa Jerin kera. Olipa aivan ihanaa kun hän jaksoi varta vasten tänne meille tulla <3 Käytimme Jeriä vielä uimassa ja poikahan polski ko mahdoton :D Sain Katilta hyviä vinkkejä, on se kuulkaa kullan arvoinen asia kun on samaan asiaan vihkiytyneitä kavereita.
Alla videot pujottelusta, verratkaas mikä muutos parissa päivässä on tapahtunut! Alla on se "huonompi" suoritus.
Ja mä oon Kätkä!
Rymy on saanut lenkkeillä Kätkän kanssa, niillä menee nykyään yhdessä tosi mukavasti. Kätkä ei provosoi ja Rymy ei tyhjästä rähjää, mahtipojat! Reino ja Kätkähän taas ovat ihan parhaita kavereita, joka päivä pitää päästä painimaan, on ne pöhkön näkösiä ko yhessä kisuavat. Karon Kirakin on otettu laumaan mukaan ja neitokaisen kanssa olen päässyt myöskin harjoittelemaan ihan mukavasti. Tuntuu että koira alkaa tuntumaan jo vähän enemmän tutulta ja sen kanssa on kyllä niin hauskaa päästä kisaamaan.
Hitsit, nyt alko jännittään ihan mahottomasti ko mietin nuita kisoja, apuaaa!! Onko muita jotka jännittävät kisa- tai koetilanteita? Tiiättekö sen tunteen kun esim. lähtölistat tai aikataulut julkaistaan? Tuntuu että vatsa menee solmuun ja hui, vessassakin saa juosta vaikka ja kuinka :D
Lauantaina kävimme myös vähän tuulettumassa Marin ja Karon kans, mukava tehdä välistä jotain muutakin kun koirailla. Tanssittiin käytännössä koko yö ja hauskaa oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti